Vuosi uudeksi vaihtuu

Hei!

Vuoden vaihtuessa on hauska ajatella uuden vuoden lupauksia. Olen tosin vain yhtä ajatellut ja senkin kohdistanut puoliskolleni haasteeksi. Olemme mieheni kanssa keksineet 1 vuoden haasteen jo 2 vuotta, joten miksi ei jatkaa tätä hassua perinnettä. Mutta mitä minä voisin luvata. Pyrkimyksiä voisikin keksiä, mutta että ihan lupauksia. Tämä onkin hankalaa. Jospa keksin jotain tässä samalla, kun höpisen muusta.

Hihii! Sain sen palapelin valmiiksi mistä kirjoitin ainakin tässä postauksessa. En löytänyt toista postausta, jossa olisin päivitellyt sitä. Noh kuitenkin. Tässä se nyt olisi:

4h meni vasemman puoleisesta kuvasta saada täysin valmiiksi. Että tuo kuun ympäristö oli rasittava.

Minulla näitä palapelejä riittää. Pitäisiköhän tehdä se iänikuinen 2000 palapeli loppuun. Viime asunnon muutossa, piti palapeli laittaa talteen. Vain vieläkö pitäisi napsia näitä 1000 palapelejä välipaloiksi (tässäkin meni vuosi).

Ompelu hommia en saanutkaan joulukuun aikana tehtyä, kuin korjausompeluksen (mistä mieleen, se pitäisi laskuttaa vielä.. hups). Toisaalta raskaus on vienyt paljon voimia, mistä mieleen minunhan piti siitäkin kirjoittaa (myöhemmin). Eli ens kuussa olisi tiedossa ainakin yhden mekon ompelu. Kankaat pitää siihenkin löytää ensin. Luulempa että tällä kertaa mennään kotimaisella, kun en nyt ole jaksanut saksan päätyä tiirailla sillä silmällä. Vieläkin on perheen tilaukset ompelemati. Oi voi. Pitääpä siinäkin ryhdistäytyä. Mamman pitää tulla kattoo vain elämää niin ehkä sitten ompelu alkaa sujumaan ;D

Eli halusin kirjoitella raskaudesta sen verran... Tämähän on juuri sitä mitä olen aina halunnut ja odottanut. Saada kantaa lapsosta rakastavaan perheeseen. Minut tosin yllätti tämä kolotusten ja tuntemusten määrä. Vielä ei tosin ole tullut fiilistä "tämä jääköön viimeiseksi". Puhun paljon tuntemuksistani, mutta se ei tarkoita että olisin marisemassa asiasta. Minua vain ihmetyttää ja mietittää nämä fiilikset. Kukaan ei pysty kuvailemaan raskautta täydellisesti, sillä jokaisella se on erilainen. Ja varmasti ensimmäinen raskaus onkin kaikista kysymyksiä herättävin "onko tämä normaalia" "Oliko sinulla tämmöstä ja tämmöstä". Jokainen hetki on kuin unelmaa, vaikkakin kipuja ja kivistyksiä onkin. Rakastan tätä pienokaista jokaista solua myöten. Mieheni rakastaa ihan yhtä paljon. Hän on mukana prosessissa. Vaikkakin ei niin paljon tietoa etsi/lue/katsele omalla tavallaan hän osoittaa rakkauttaan. Masun paijailuilla, höpöttelemällä, pienellä malttamattomuudella (pitäisi siivota "varasto"huone vaavia varten).

En nyt niitä lupauksia saanut pohdittua, mutta jotain sitä varmasti tulee. Paljon rakkautta uudelle vuodelle!

Joulu ja päikkäri pakko

Heheeei!!

Joulu tuli ja meni. Kämppä saatiin ihan ok kuntoon. Keittiö oli putipuhdas, alakerran vessa tuoksui pesuaineille, olkkarista tavarat paikalleen. Yläkerrassa Chinchillat saivat puhtaan häkin ja huoneen. Saunan pesin ja makkarista saatiin tavarat paikalleen ja putipuhtaat uudet lakanaan sänkyyn. Saatiin aikaiseksi joululahjaksi untuva peitto. On se vähän hassu, mutta nyt siihenkin on totuttu. Joulukuusi tänä vuonna pystytettiin olkkariin. Siellä se komeili tekomaisuuttaan. Harmittelin hieman, kun viime vuonna 1-v. Nagini oli tuhonnut hauskat käpyvalot, jotka olin honkkarista hommannut kuuseen. Oisikohan vielä siellä?

Joulu vietettiin kotopuolessa. Menimme sinne 24 päivä. Yritimme äitin kanssa mennä kynttiläuinnille rajamäkeen, mutta äitin myöhään valvominen vei hänen voimat tyystin ja puhelimesta kuului myös vastalauseita 6-v. pikkusiskon suusta. Joten tänä vuonna jäi menemättä. Yritimme myös tehdä reissua Temppelille, mutta äidin rajalliset resurssit ja projekti "koti joulukuntoon" tarvitsivat nyt kiireemmin aikaa.

Meillä siis vietetään joulua vasta 25 päivä. Syyksi tämä, koska ei haluta stressaten jouluaattoa kahlata kahden perheen välillä. Tänä vuonna omat appivanhempani olivat karanneet thaimaaseen, siksi pystyimme olemaan kotosalla jo 24 päivä.

25 päivä sitten vietettiin joulua. Lahjat oli pukki jotenkin mystisesti saanut olkkariin herättämättä kolmea aikuista ;D Aamiaisen jälkeen olikin lahjojen availua. Taas sitä sai hämmästellä, kuinka paljon niitä lahjoja oli. Minä ja puoliskoni saatiin paljon yhteisiä lahjoja ja yksilö lahjoja hiukka vähempi. Tulokaskin sai muutaman lahjan. Todella hauskalta tuntuvan pelin, ensikirjan, pehmo pupun ja lelupallon.

Vieläkin on ihan tötteröö fiilis, niin enpä nyt kauhean yksityiskohtaisesti muista kaikkea.

Raskaudesta kuitenkin vielä höpötän. Selkäkipu on siirtynyt peppu-alaselkä osastolle ja säteilee jalkoihin. Päikkärit on tulleen aivan must asiaksi, muuten tuntuu ettei selviä millään ilveellä päivästä. Nälkä on aivan kamala. Tulee syötyä tiheemmin, kuin 3h. Vatsassa tuntuu todella inhottavalle ja happosuihkulle, jos ruokaa ei saa ensi tuntemuksista - 20min.

Ens viikkoa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Päästään sairaalalle ultraan 2.1. <3 Unet eivät ole olleet kauhean mukavia. Hyvin huolettavia ja pelottavia. Miestäni vain pelottaa ne unet, jolloin lakkaan hengittämästä : / Mutta ultraa odotellaan hirveällä innolla. Vuoden vaihtuminen taitaa mennä jotenkin omalla painolla, kun varmaan 1.1. menee nukkuessa yön valvomisen jälkeen.

Seuraavaksi varmaan pitäisi tuon ukon 25-v partyja miettiä. Tosin olin jo aikaa sitten tehnyt päätöksen, etten minä niitä järjestä. Voin olla apuna, mutta nyt en aijo stressata asiasta. Hei hei!

Selkäkipuja ja cossi suunnitelmia

Moro sano poro!

Joulu stressi lyö päälle. Miten tämä kuukausi näin nopeasti meni. Alkaa jo olemaan hieman surullinen olo, kun mitään kodin hyväksi ole aikaiseksi saanut. Tänä viikonloppuna tarkoitus siivota ja saada hieman joulua tähänkin taloon. Makkari alkaa olee jo siistissä kunnossa, mutta se ei ole oikein oleellinen osa talosta -__-.

Pissatulehdus selätetty! Jes, mutta taas sitä juostaan vessassa kuin viimeistä päivää. Ja ikävämpi oire on nyt noussu, selkäkipu. Välipäivinä pitäisi verikokeissa käydä ja samalla voisi nopeasti kysästä mitä mieltä laborantti on huolesta. Onko aiheellinen? Pitäisikö soittaa terkkarille? (Taidan soittaakkin) On nää kivut nimittäin oikeesti kovat. Nukkuminenkaan, ei helpoimmasta päästä ole. Huomaan että kipu tulee nopeammin kun seison ja sitten sen loppumisesta ei olekkaan loppua. Ei ole helppoa tämän kämpän kuntoon saanti. Yritän olla niin reipas, kuin vain voin!

Mitä, minä?! COSSAAN?! Juu siis en varsinaisesti mitään ole tähän asti cosplayannut, kun olen aivan järkyttävän tarkka hahmouskollisuudessa ja siinä että kroppa menee hahmoon. Hyvin harva hahmo on minun kokoluokkaa. Mutta nyt löyty oikein hyvät cossi ideat.

Se alkoi viime raskauden aikoihin siitä, kun cosplay ryhmässä yksi henkilö heitti ilmoille gijinka pokemon ryhmäcossaamisen. Koskaan kuullut sanaa gijinka joten aloin googlettaa. Sieltä löytyi vaikka mitä. Cossin olisi tarkoitus pyrkiä olemaan valmis joskus ensi kesällä. Laskeskelin silloin, että olisin viimeisilläni tai synnyttänyt, joten löysin herttaiset gijinkat:

Noh nyt asiat on hieman toisin, joten päädyin että cossaisin Chanseytä. Luulis että silloin olisi jo masu selvästi näkyvissä niin miksi en sitä käyttäisi ;D Tuo peruukin metsästys tuottaa vain minulle päänvaivaa toivottavasti löytyy.

Toinen cossi olisi Kiki lähettipalvelusta Osono. Hänkin leffassa on raskaana ja synnyttänyt. Täydellinen cossi minulle! Tuokin idea nousi cosplay ryhmässä ja päätin osallistua. Tämä olisi tarkoitus olla valmis Desuconia varten, jossa en ole koskaan ollut, mutta paljon hyvää kuullut, niin kaipa siellä voisi ainakin kerran elämässä pyörähtää.

Kummassakaan cossissa ei ole hirveesti haastetta, mutta hei jostainhan se cossaaminen on alotettava. Katotaan sitten keksinkö muuta haasteellisempaa, mutta mennään nyt näillä. Seuraillaan vointia.

Jumpat ei tässä kuussa ole oikein hyvin toteutunut. Aina joku syy estänyt. Harmittaa aika paljon, mutta ens vuonna sitten paremmin taas liikunnan pariin. Toivottavasti tämä selkävaiva hellittää!

Rauhallista, tunnelmallista ja mukavaa joulua kaikille!

Viikot sekaisin

Heissuli vei!

Tänään oli ensimmäinen neuvolalääkäri aika. Lääkäri teki gyne tutkimukset ja otti papa näytteen. Lääkäriltä löytyi myös ultraus kone, tosin vanha. Sillä sitten alettiin metsästämään pientä vauvan alkua. Nopeastihan se sieltä löyty. Pienen pieni väpättävä sydän liike monitorista toistui <3. Lääkäri vain hieman tuhahteli, että vauva oli vähän hassussa asennossa ja piti hetken hakea, että saataisiin mitta otettu. 3 mitan keskiarvoksi tuli 1,5cm. Lääkäri kertoi, että alkio on oletettua varhaisemmassa vaiheessa. Olisinkin vasta 8+1.

Vielä tässä vaiheessa en oikein osannut tietoon reagoida. Juttelimme hetken tulevista verikokeista ja siitä, että minulta löytyi pissatulehdus. Lääkäri ajan päätyttyä meidän neuvolatäti nappasikin meidät sisään hetkeksi. Juttelimme siitä, kun nyt on joulu tulossa, niin se sotkee hieman labra asioita. Kerroimme lääkärin arvion, mutta eipä hänkään osannut tietoon sillä hetkellä reagoimaan.

Sitten alan tajumaan asioita. Pettymyksen aalto valtaa minut. En tiennyt miten päin olla. Lähdimme apteekkiin hakemaan antibiootit ja soitin äitille. Siinä itkuisena sitten yritin sepostaa tilannetta ja lopulta mieheni joutui selventämään, kun en hysteerisenä oikein selvästi pystynyt puhumaan. Siinä sitten pohdittiin tätä uutta viikkoa ja ihmeteltiin sen todennäköisyyttä. Minulle siis plussa olisi tullut tikkuun viikolla 3+4. Mahdotonta! Jos joku muu haluaa laskeskella, niin edelliset menkat olivat 6.10.

Olin jo niin toiveikas, että kohta pääsen ensimmäiseen kunnon ultraan. Ja nyt sitä joudutaan siirtämään. Ei oikeastaan. Mieheni soitti sairaalalle ja selitti tilanteen. He antoivat ultra ajan 2.1.14. Elikkä jos lasketaan vanhan mukaan niin  olisin silloin 12+4 ja uuden mukaan 11+1. Asettuu siis oikein hyvin ensimmäisen niskapoimu-ultran ajankohdan välille.

Silti tämä takapakki on tänään ollut hyvin raskas käsiteltävä asia. Pajaohjaajat antoivat minulle päivän vapaaksi, koska itkuisuudeltani en oikein olisi pystynyt asioita tekemään. Tänään sitten olen ollut sängyssä. Otin minä tossa tunti sitten asiakkaan vastaan, kun oli sovitus. Nyt olisi sitten ruoka ja antibioottia nassuun. Kyllä tämä tästä, pitää vain keskittyä olennaiseen ja siihen että siellä masussa on pieni vaavin alku, jolla sydän sykkiin hyvin iloisesti.

Viikko 9+2

Morjens!

Reissusta palanneena olisi ihan kiva kirjoitella tännekkin. Se vaan että väsyttää ihan hirveästi. Pitäisi syödä nyt iltapala, ettei sitten pyörrytä pilateksessa, kun eilen vesitreenin jälkeen meikä päätti pötkötellä hetken suihkuhuoneen lattialla. Sokerit tais olla alhaalla. Leipä ja kaakao autto hommaan.

Jaahas. Kuulin pajalaisilta, että labrat ois heti kannattanut käydä ottamassa. Mun päätä vaan sattui sekottamaan toi lääkäri juttu, niin ei sitä siinä tohinassa oikeen pysynyt perässä. Huomenna sitten aamusta labroihin, sit hierojalle ja sitten köröttelen klaukkalaan uffin lajittelupaikkaan tutustumiskäynnille. Eikö siinä olisi jo menoa päivälle. Mut kun pitää ommella.

Kyllä tää väsymys on aika ilkeää. Kaikki iltahommat menee ihan plörinäksi, kun mitään ei tunnu jaksavan. Plus kun tuntuu että talo ois kylmä, paitsi makkarissa, niin ei oikeen huvita häärätä alakerrassa. Hoh hoijaa. Onneksi lääkäriaika on ylihuomenna. Jospa sillä ois jotain kivaa kerrottavaa.

Siis muuten on ihan mukavasti mennyt. Ei mitään isoja juttuja. Vatsassa tuntuu venyminen ja ihme tuntemukset, mutta ne kuuluu asiaan. Mieliala heittelee välillä hyvinkin nopeasti, mutta nyt väsymys kyllä jyrää kaiken päälle. Onneksi kohta on joululoma, niin voi vihdoin olla "rauhassa".

Pitäisi vaan nyt taas löytää se kiva rytmi tähän arkeen. Joka päivä 11.30 pajalle ja sieltä 15:30 kotio. On vähän taas tehtävää kertynyt, et alkaa jo pieni stressin poikanen tulla.

Jaahas. Sitten tuli 20min itkukohtaus. Pyysin miestä tuomaan iltapalaa, jotta jaksaisin pilateksessa. Herra toi minulle puuroa ja siihen minä: "Voi ei!" Peitin kasvoni ja aloin nyyhkyttämään. Mies parka yrittää kalastella tietoja itkuiselta vaimoltaan. En halunnut puuroa, minua väsyttää ihan hirveästi, en jaksa mennä pilatekseen, pitää äidille kertoa. Ja sitten yhtä jatkoista itku-nyyhkytystä 5min. Nyt mies on uutta iltapalaa väsääämässä ja mie yritän tämän saada loppuun. Pitäisi kirjoittaa blogia joskus vähän parempaan aikaan.

Moi moi

Ensimmäinen neuvola käynti

Moi mau!

Tänään oli se tärkeä päivä. Voi kun minuu jännitti. Miekkonen tuli mukaan. Ei ollut ihan kaikkein mukavinta herätä aikaisin aamulla, mutta päästiin ylös ja oltiin ajoissa.

Meitä vastaan tuli erittäin mukava herttainen neuvolatäti, joka vei meidät huoneeseensa. Siellä sitten käytiin läpi kaikkea mahdollista. Ja aika lensin. Kävimme läpi keskenmenot. Nyt ensimmäinen 2011 keskenmeno on merkattu tietoihin. Tottakai ikävät asiat piti puhua, jotta voitiin siirtyä mukavimpiin asioihin.

Tökkäsi hän myös minulta hempparin ja mittasi verenpaineet. Kaikki hyvin. En tykännyt vaa'alla käymisestä, koska luku ei ollut mairitteleva. Ens kerralla varmasti otan vähemmän vaatetta ;D

Kyllä jäi mukava fiilis käynnin jälkeen. Mitään ei tarvitse muistaa, kun neuvolatäti antaa vain kotitehtäviä, joita pitää tehdä. Paitsi nyt en saa mitään varailla, kun pitää lääkäri saada ensin kiinni ja aika sovittua. Sitten seuraa labrat ja sitten ultra. Voih, kun päästäisiin jo niin pitkälle. Tuntuisi tämä kaikki todellisemmalta.

Mukaan sain läjän papereita ja vihkosia. Ehkä huomiseksikin riittää jotain luettavaa. Hihi. Sain myös labraputeleita ja pissapurkin.

Pakko mennä aikasemmin nukkumaan.. Väsyttää nykyään tosi paljon aikasemmin.

Tällä viikolla onkin reissu Kolille. Saa nähdä, milloin iskee epämukavuus. Huomannut etten voi ajella ilta-yö ajoja, kun tuntuu turvonneelta. Pitkät matkat ajo asennossa, kuormittaa paikkoja, joten voi olla, etten kykene tällä kertaa ajaa loppuun asti. Huoh. Ja minä tykkään ajamisesta.

Kuumetta, raskaus, uusi nukke

Moikka!

Minulle sitten iski kuume ja nuha. Mukavaa.. Aina välillä on hankalaa hengittää ja pää hakeutuu kylmien tyynyjen päälle. Toissa yönä ei kauheen hyvin nukuttanut vaan nousin 5-6 aikoihin siivoamaan chinchillojen huonetta ja ulkoilutin niitä. Voi kun ne on niin pirteitä otuksia yöllä.

 Eicca ja Nagini

Eros meni juoksentelemaan ulos huoneesta ja vastassa oli Nagini ja Gobbo. Tuli aika nopeasti pois.

Raskaus on sujunut odotusten mukaan. Nälkä on hirveä ja närästää jos ruokaa ei tule heti. Mielialat vaihtelevat. Mies on aivan ihana myötä odottaja. Pitää minusta oikein hyvää huolta ja juttelee massulle. Väsymys ei hellitä.

Minun piti aloittaa jo pari viikkoa sitten mittailu ja kuvaus projekti raskauden etenemisestä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Jospa tulevina päivinä saisin ensimmäiset kuvat ja mitat otettu.

Rinnat ovat ainakin hetkellisesti rauhoittuneet, eivät ole niin kipiäitä enää. Toinen positiivinen asia, minun ei tee mieli herkkuja. Tai no aina välillä tekee mieli, mutta en koe suurta pakottavaa tunnetta juosta kauppaan. Kun minulle annetaan vihanneksia (etenkin dippivihanneksia) ja kermaviili purkki dipillä, olen oikein tyytyväinen siihen.

Pitkään ja hartaasti odotettu nukke on vihdoin saapunut kotiin. Paljon osia on mistä en ehkä niin paljon pidä, kun vertaan ensinukkeeni, joka on kauttaaltaan täydellisyys. Mutta kyllä minä totun ja paljon potentiaalia näe siinä, mitä kaikkea voin loihtia nukkeselle.

Ehkä hieman huonolla valaistuksella, mutta erittäin mielenkiintoinen ja ilmeikäs pääkky tytyllä on. Kropaksi olisin toivonut pienempi rintaista, mutta voi olla että päädyn kroppaa hieman modaamaan, ainakin rintojen kohdalta, sillä sen nännit ei ole muutenkaan ihmeellisesti muotoiltu.

Nagini tykkäsi olla avustamassa paketin avaus prosessissa. Lopulta neitosta piti hieman hätyytellä.

Joka kohdassa piti neitosen tulla nuuskimaan. Eihän kisun pidä tuntea nukkeja uhaksi ;D

Souldollin kaunis paketti oli kokenut pienen kolhauksen, mutta onneksi sisältö oli pysynyt koskemattomana.

Kansi auki ja mitä sieltä löytyykään? Olin innostuksen, jännityksen ja pelon sekaisissa fiiliksissä.

Jännittävä kroppa saatu ulos. Ja fiilikset olivat kyllä hyvin arvioivat ja epäröivät. "Mikä ihme toi peppu on?" "Eikä noi tissit on oikeesti noin isot!" Mutta sitten: "Ihanan värinen kroppa"

Tässä minun suloisuudet. Souldollin Yeon-bee sai nimekseen Geniva/Lilja. Kerron hieman hahmosta myöhemmin, jossa selittyy tämä nimi systeemi. Nämä ovat siis sielusiskokset näin lyhyesti.

Ensimmäinen joululahja saatu. <3

Väsyttää

*haukoitus*

Juu hei. Sunnuntai oli nukkumis päivä. Ja tänään ensimmäinen hankala päivä, kun ei jaksanut/huvittanut nousta. Ja nykyään minulla on syy nousta aamuisin. Minut on "työllistetty" pajalle. Siellä askarrellaan, kudotaan, neulotaan, ommellaan jne. Ihan mukavaa puuhaa.

Mutta tosiaan, olen taistellut 2 viikkoa päiväunia vastaan urheasti. Siinä kello 16-18 aikaan väsyttänyt ihan hirveästi. Eilen annoin periksi. Tänään taas taistellaan, mutta voi hyvänen aika kun väsyttää.

Seisominenkaan ei enää kuulu lempi puuhiini. Toisaalta milloin ne olisikaan kuulunut. Kauppa reissusta selviän kassalle asti ja sitten alkaa hankala pingviini kävely. Alaselkään särkee jos kävelen liikaa.

Hei enää ei pissitä niin paljoa, JES! Mutta nälän tunne kasvanut ihan hirveästi. Nytkin odottelen, että saisi kohta ruokaa massuun.

Voi tätä venymisen tunnetta. Ihan kamalaa. Kohta masulla nukkumisesta ei tule yhtään mitään, kun rinnat kipeilevät. Ja ehkä muutenkin olisi jo hyvä aika opetella nukkumaan muissakin asennoissa. Notkoselän takia selällä nukkuminen ei ole mukavaa, mutta jospa sitten kun päästään raskaudessa eteenpäin, sulkeutuisi tuo notko hieman. Kyljellä nukkumisesta ei tule mitään, kun aina käännyn siitä sitten masulle.

IIIIH! Tajusin tänään, että ensi maanantaina olen neuvolassa. Jihii!! <3

Raskaus höpötyksiä: Pelottaa

Tervehdys kaikille!

Nyt mennään siis 6 + 2 viikolla ja on alkanut nousemaan pelkotiloja. Kuuntelen kehoani aivan liian tarkasti. Vatsasta lähtee jo itsessään ääniä ja tuntuu suolisto toiminta. Heitetään sekaan pelko niin paniikki ja pää sekaisin fiilis on valmis.

Jos tietäisin, että pieni lapsen alku voi hyvin ja kehittyy ihan normaaliin tahtiin ja keskenmenosta ei olisi mitään tietoakaan, kestäisin näiden tuntemusten kanssa ihan helposti. Mutta, koska nyt joutuu odottelemaan ja toivomaan parasta niin en tiedä kauanko pysyn järjissä. Mitä lähemmäksi menemme viikkoa 7, pelkäään jokaista tunnetta. Tänään en jaksanut päivän jälkeen kaupassa käydä, koska käveleminen tuntui tuskalta. Vatsa tuntui painavan ja vetävän minua alaspäin. Jäi kauppareissu välistä.

Olen aina pystynyt nukkumaan rintsikoiden kanssa. Nyt en ole pystynyt pariin päivään. Ihoa kiristää ja kutisee. Aina ennen nukkumaan menoa on rintojen läpikäyminen ja väänteleminen. Vatsan seutu on myös alkanut hankalaksi. Kaikki paine sen päällä tuntuu epämiellyttävältä. Jumpissa tulee välillä liikkeitä, joissa on pakko avata jalkoja sivuille, koska vastaa ahdistaa.

Kiukkukohtaukset ja nälkä on tullut päivittäiseen arkeen. Ruokaa on saatava tai alkaa tuntumaan vatsassa ikävällä tavalla. Kiukkukohtauksia tulee syömättömyyden takia ja tavanomaisesti kello 16-18 jälkeen. Myös tuohon aikaan tulee väsymys, mutta vielä en ole päiväunia ottanut, vaikka kamalasti tekisi mieli.

Toivon ja rukoilen, että kaikki sujuu hyvin ja pääsemme tuosta 7 viikosta ohi. Toisaalta äiti sanoi, että koko raskausaika on yhtä odottamista. Odotetaan ekaa neuvola käyntiä, ultraa, sydänääniä, 3kk rajapyykkiä, potkuja jne..

Ensimmäinen neuvola 2.12. vajaa kaksi viikkoa. Kuluisipa se nopeaan.

Meikkikokeiluja 3 (Halloween edition)

Tässä se tulee. Halloweenina olin yksissä halloween pippaloissa ja toiset jäivät välistä, mutta tein silti kahdet maskeeraukset.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa lähdin kokeilemaan nestemmäistä lateksia. Yritin etsiä mistä kaikkialta sitä löytyi ja lopulta laitoin mieheni ostamaan Flamingon Marakatista. Ideat näihin löysin youtubesta meikkiartistilta KlairedelysArt: DIY Lashes: Black Tears, Banshee Makeup, Zombie Hag.

Valmistelut: Lateksi, alusta jolle voi kaataa lateksia, levitys tikuksi käytin vanupuikkoja, työalusta.

Tein ensin mallin, mikä muotoilisi silmäni muotoa. Piirsin hassut silmät ja aloin tekemään kyynel kerroksia.

Tein paiseita kerrostamalla. Ensin pallo, sitten annoin kuivua hetken ja sitten seuraava. Helpompi tapa olisi käyttää muottia ja ensi kerralla taidan käyttää muottia. Jotta kyyneleet eivät olisi tasapaksuja, kannattaa tehdä kyynelten päistä korkeammat. Kerroksia kyyneliin taisi tulla n. 5-7.

Nam nam paitseita.

Yön yli kuivuttua ne näyttää .. räältä.

Vasemman puoleinen on puuteroitu, jottei olisi tahmanen.

Ripsiliimalla kokeilin kyyneleet päähän. Vinkki älkää liimatko noin lähellä silmiä. Vaikeaa katsoa alaspäin.

Sitten aloin valmistautumaan Halloween pippaloihin. Paiseet naamaan. Ruskean eri sävyisiä luomiväriä joka paikkaan.

Nam nam, minä olen todella kaunis.

Sitten laitettiin piilarit naamaan. Näissä bileissä oli yllättävän paljon piilareita.

Menin pienimmän siskoni synttäreille ja samana päivänä olisi ollut toiset Halloween pippalot, mutta aika venyi ja vanui, niinpä jäin kotopuoleen juhlimaan pikkutytön synttäreitä. Tässä hänelle luomani lahja:

Ja hän päätti kokeilla minun maskeeraustani omalla tavallaan:

Tässä minun versioni:

Viikon jatkoja ;D

Kuinkas sitten kävikään

Tervehdys

Isänpäivä oli viikko 5 ja olin itselleni antanut luvan, että saan hankkia testin, jos menkkoja ei kuulu viikolla. Oireita ei tuntunut olevan, mutta halusin olla 100% varma. Kummallisia virtsankarkailua oli ollut, mutta en oikeen osannut siitä arvailla mitään.

Eilen sunnuntaina isänpäivänä heräsin ja otin laukustani ostamat testit. Laitoin vessan oven lukkoon ja kissat ulkopuolelle. Näin en siis yleensä tee. En tykkää tehdä testejä pissatessa vaan kippoon ensin ja siitä sitten dippailemaan testiä. Tuijottelin testiä oman aikani ja totesin, että yksi viiva vain. Melkein jo kaadoin pissakipponi pois, kun kummitus viiva ilmesty. Hieroin silmiäni epäuskoisena. Hailakka viivahan se siinä. Päätin samantien tehdä toisen liuskan ja sama hailakka viiva siinäkin. Olin aivan täpinöissäni.

Mieheni oli oven takaa kysellyt, mitä halusin aamiaiseksi ja mennyt alakertaan keittiöön valmistelemaan ruokaa. Siivosin vessan pikaisesti ja menin takaisin makkariin. Ensin ajattelin kirjoittaa tietokoneella painttiin "sinusta tulee isä", mutta mieheni kuulosti tulevan takaisin ylös, joten meninkin vain sängylle istuskelemaan ja odottelemaan aamiaista. Pohdiskelin hetken, kuinka pamauttaisin uutisen. Sanoin hänelle: "Sinulla on kerrottavaa sun vanhemmille" ja hymyilin oikein säteilevästi ja leveästi. Ensin mieheni ei tuntunut tajuavan, mutta lopulta hänkin uskalsi kysyä: "plussasi?". Nyökytin päätäni ja hän laski tarjottimen sängylle ja tuli halailemaan minua, itsekkin suurta iloa säteillen. Pian sitten aloinkin kyynelehtimään ilosta. Tiedossa oli ihanan uutisen jakopäivä.

Lähdin helsinkiin kirkon vaarnakonfferenssiin ja odottelin, että näkisin vanhempani ja perheeni siellä. Kun kysyin tekstiviestillä, siskoni vastasi, että eivät tule. Istuin kavereitteni ympäröimänä ja halusin hirveällä innolla kertoa ilouutista, mutta maltoin mieleni, koska olimme sopineet jo viime raskauden aikana mieheni kanssa, että kavereille kerrotaan vasta sitten, kun vanhemmille on kerrottu. Konfferenssin jälkeen lähdin ajelemaan mieheni vanhempien luokse.

Mieheni vanhemmat viettivät isänpäivää jouluisissa merkeissä, koska lähtevät thaimaaseen jouluksi ja uudenvuodenaatoksi. Mieheni ei millään taaskaan meinannut kertoa, mutta pienen patistelun ja tuuppimisen jälkeen hän sanoi nopeasti "Tiina plussasi tänä aamuna". Anoppini tarkat hoksottimet yhdistivät oitis: "Niinkö teitte? Oikeesti? Hieno juttu". Halailuja ja onnitteluja. Anoppi kyseli, että olinko hänen kikkaa kokeillut, eli omenaviinietikkaa. Sen yhden kerran jälkeen en todellakaan ;D

Sitten matkattiin minun vanhempien luokse ja melkein heti, kun olin tavarani saanut pois käsistä ja takin päältä sanoin: "Äiti" ja erittäin leveä hymy. Äiti tiesi oitis, mistä oli kysymys ja kiljaisi: "PLUSSASIIT!" Sunnuntaisin perheeni viettävät perheiltaa, joten siellä oli toiminta menossa. Arvuuteltiin eläimiä. Äiti halusi näytellä ja meni möykyksi lattialle ja siitä pikkuhiljaa alkoi kasvamaan. Kukaan ei sitä oikein ymmärtänyt ja minä sitten sanoin: "vauva?". Pikkusisarukset eivät ihan heti ymmärtäneet ja kerroin sitten heille: "Nyt minulla on vauva masussa" Pienin siskoni kiljaisi onnellisena: "JEEE!" Veljenpoika kysyi: "Milloin vauva syntyy?"

Nyt sitten odotellaan.

Tupperit värittävät elämää

Heippa hei!

Tässä lupaamani tupperi pläjäys. Eli täytän tässä nyt ajankohtaisten kampanjoiden tarjousten vihkosista kuvia ja syksy/talvi katalogin kuvia. Ajankohtaiset kampanjat löydät täältä. Kuvaston löytää täältä. Aloitetaan.

Tämän tajouksen löytää viikko 46. Itteltäni uupuu Kaavin ja olen odotellut uutta väriä, kun omistan tuon silikonilastan liilana. Ihan kiva tämä sininenkin on, mutta ennemmin ostaisin sen mikä löytyy kuvastosta oranssi-mustana. Joten vielä odottelen jospa tupperilta tulisi jokin kiva väri.

Jos sitä tilaisi viikolla 46, sitä saisi lahjaksi tuommosen patakauhan. Ensin katselin ihastellen, mutta äitini näytti kauhan livenä ja eipä se sit enää innostanutkaan. Semmonen sekotuskauha. Kai sillä voi nostella jotain pataruokaa ja riisiä, mutta jotenkin itse kaipailen syvempiä kauhoja.

Nämä ihanaiset löytää tarjouslehtisestä 44-47. Oma keittiöni ei ole vihreä puheinen, mutta isosiskolleni nämä olisivat aivan nappisuoritus <3

Voi kyllä minä haluan tuon palapallon! Muistan lapsena leikkineeni tolla ja tuo pallo tuo niin ihania lämpöisiä muistoja.


MicroGourmet on aivan liian syötävän ihanan värinen, mutta empä mie osaa käyttää tuota. Äiti sanoi, että voisin vaikka harjotella ensin hänen vihreellä tuommosella.

Ai juu ja nämä löytää tarjouslehtisestä viikko 42-52

Myös nuo piirustuslevyt ovat muisto lapsuudesta ja haluan ne!

Ja nyt tuo allegra sarja löysi minulle mieluisen sävy yhdistelmän. Voisin tuotakin harkita.





Sitten päästäänkin Kuvaston tuotteisiin.

Extrachef on ihana tuote. Sillä yleensä teen terveysjätskiä. Speedy Chef II löytyy minulta ihanaisen liilana. Todella kätevä ja helppo käyttöinen. Tätä tuotetta meillä paljon tullu käytetty. On kakut, lettutaikinat jne. tällä tullu vatkattua. Tuo Slice n´ Star en itse omista, mutta on sekin todella hauska vehje. (Äiti mä haluun noi reseptikirjaset)

Jäätelökauhan sain tänä vuona synttärilahjaksi. Oh kyllä se on mukavan painoinen, ei mikään kevyt epeli. Se on todella hauskan muotoinen, tuo koverrus osa. Hyvin palloja tulee ja nopeesti puhdistuu.                                           Purkinavaajaa en aluksi meinannu hankkia, koska ajattelin että tuohon tarvitaan jotain mystistä käyttöosaamista. Mutta taivuin kuitenkin ostamaan, koska olen onnistunut 2 pikku purkinavaajaa ruostuttamaan ja hyvä osto päätös tämäkin oli. Ei todellakaan tarvii osata ydinfysiikkaa saadakseen purkin auki tällä. Tossa nokassa on myös kannen nostin. Ei jää teräviä viiltäviä reunoja, kun tätä käyttää.                                                                                                                                                                                                                                                                                        

Sosenuija on osoittautunut  erittäin varmaksi ja parhaaksi muussaajaksi. Ei jää sattumia, kun tällä laitat survaten. Aluksi olin hieman huolissani kahvasta ja sen ergonomisuudesta.  Pyh ja pah! Varman vahvan otteen saa ja hyvin käy muussaten.

Talouspaperirullapidin ei löydy vielä minulta, mutta toi on kyllä seuraavassa tilauksessa ehdottomasti. Vielä noin näpsäkkää ja kätevää telinettä en ole löytänyt. Tuossa on kantokahva, mutta mikä parasta, tuo kukkanen pitää tuon paperin paikallaan, eikä paperi lärpätä missä sattuu. Ja helpottaa myös arkin repimistäkin. ;)

Kauhoja en ala tässä läpikäymään. Joku vois kyllä minulle esittelyn näistä pitää, että kuinka kätevät ja mihin kaikkeen kukin on mitäkin täyttänyt, mutta tuossa on nuo oranssit nuolijat. Tuota keltasta kauhaa olen pohtinut. Liila kakkulapio/piirakkalapio on osottautunut toimivaksi epeliksi. Mutta kyllä minä vielä joku päivä haluaisin semmosen hopeisen kakkulapion sitten joskus. Lettulastaa kaipailen, mutta noista kahdesta luulen, ettei niistä ole hommaan. Eli hei konsulentti, voisit minulle näistä kauhoista vähän kertoilla.

Veitset <3 Voi rakkaat veitset. Jos jostain olen ylpeä niin noista veitsistä. Niistä puhuin ohimennen kesäkuussa. Aivan ihanat. Niin terävät. Värejä! Haluan keittiööni värejä! Nuo teränsuojus jutut on kans todella kivat. Kun kattoo vetsilaatikkoa ja huomaa teräsuojuksen lopumassa, tietää että se on pesussa.                                                                                        Sharp Star II on ensimmäinen vetsenterotin jonka olen kuullut terottavan sahalaitaista veistä.                                                          Leikkuulauta on suunniteltu niin, että liemet (vaikka tomaattimehu) valuvat tuohon reunoille, eikä pöydälle. Lauta myös sulkee leikkausjäljet.                                                                                Minä haluan nuo sakset!!! Taitaa tulla tupperpukki meillä käymään ;D Ongelma noissa saksissa on vain, että ne ei ole punaiset. Yhdessä vaiheessa oli tarjouksessa punaiset sakset, mutta koska äityli auttoi minua saavuttamaan veitset tupperlahjaksi niin hän pölli ne sakset. Jospa se väri tulisi uudestaan.

Uunikintaita olen testaillut äitini luonna ja kyllä ne on hyvät. Ei polta, oli kuin kuuma, juuri uunista otettu vuoka. Turvassa pitävät kätöset. Helppo putsata roiskeet noista, kun taas kun minulla on kankaiset kintaat niin nehän joutaa pesuun heti kun ovat likaantuneet. Edelleen tuo väri ei sovi minulle. Jospa joku päivä tulisi toinen väri. (Äiti mä haluun ton reseptivihon!)

Tästähän me jo puhuttiin, mutta halusin vielä ihastella tuota väriä <3 (Ja Äiti mä haluun ton reseptivihon, et voin harjoitella sillä sun vihreellä)

Easy-tuotteet on todella kätsyjä. Delight munakkaita täällä meillä syödään hyvin ahkeraan. Riceä vähemmän tullu käytetty, liekö syynä se, ettei olla EasyRice reseptivihkoa saatu (vink vink äiti ;D). Pastaa ei omisteta. Ehkä sekin tulee joskus täyttämään meidän Easy kokoelman, mutta toistaiseksi ei ole ollut tarvetta.

Vatkaus kulhoista on vain tylsät siniset kuvastossa, mutta meillä on suuri värikokoelma niitä <3 Siis vatkauskulho nimellä ne liikkuu Kuvastossa, mutta näin kotoisasti kutsumme niitä taikataikina kulhoiksi. Koska silloin kun pullataikina on valmis se kansin pompsahtaa irti.

Pikasekoitin on kuulema ensimmäinen tuppertuote mikä ostetaan. Ei ollut minun. Ei ole minulla vieläkään. Kyllä sitä nyt olen ajatellut hankkivani, mutta se on väärän värinen. Sitä oli vähän aika sitten vihreenä ja kesä/kevät kuvastossa se oli oranssi. Eivät ihan minun väreihin osu. Vielä siis odotellaan.                                                                                                      Sama on mittamarin tuomio. Tosin siihen liittyy lapsuus muistoja. Äiti teki lettutaikinan tuohon kulhoon ja kaateli siitä pannulle taikinaa. Mutta väärä väri, odottelen värin vaihtumista. 

Bake-to-Basics Pursotin on tulossa tilaukseen, heti kun väri vaihtuu mieluisaksi. Tuo pursotin on super kätevä! Ei tarvii pidellä hassusti pussia kädessä (tupperilta löytyy myös se pussiversio) vaan voi painaa vain ja mönjää tulee.

Leivinlauta löytyy täältä oranssina. Kyllä muistan ne lapsuudet kotona, kun piparkakkutaikinan ohuus piti selvittää, niin oli riittävän ohut kun noi renkaat alkoivat hellästi näkyä läpi. Nyt näköjään tupperi on kehittänyt uuden kaulimen, jossa paksuuden määrittäminen on tehty noilla kiekoilla helpoksi. Kiekot toimittavat myös piparmuotin virkaa. Äityliltä löytyy tämä myös. Minä halusin sen vanhan version, koska siinä on paremmat kahvat mielestäni.

Samba kannu on mieleisin kannu. Siihen mahtuu isompi satsillinen juotavaa. Minulta löytyy liilan värisenä. On tuo fiksu kansi systeemi ja ergonominen kahva.

Minulta löytyy Exclusiven pyöreä juhlakupu, mutta kaipailisin peltikaukuilleni juhlakupua myös. Äitini kertoi, että jossain vaiheessa oli isompi suorakulmainen juhlakupu. Sitä sitten vain odottelemaan milloin se tulee myyntiin.

Minulle onnistui 2 CheeSmart Miniä kiitoslahjaksi tulemaan, kun olin sopivasti esittelyillä. Keltaisella pohjalla ja mustalla pohjalla. Tullu hyvään käyttöön. Kissojen barffiruuat on sulannut siellä, eikä ole hajut levinny pitkin jääkaappia. Oltermanni ei mahdu Minin alle, mutta parin siipaleen jälkeen mahtuu oikein hyvin.

Näihin VentSmartteihin kannattaa tutustua! Tuo pieni tekstin pätkä tuolla ylhäällä kertoo hieman näiden toimivuudesta. Yksi konsulentti kertoi, että oli kuorinut porkkanat ja laittanut tämmöseen tuotteeseen ja porkkanat oli säilynyt moitteettomasti yli kuukauden (pieni muistikuva, että olisi sanonut 3kk, mutta tähän takuuseen en mene). Meilläkin pitäisi heittää ne vihannes laatikot pois jääkaapista ja laittaa nämä sinne tilalle. Meillä löytyy muutama tämmönen.

Tämmösen mie haluaisin. Näin kaverilla käydessäni, heidän jääkaapissa käytettiin tätä eri makkaroiden säilyttämiseen. Loisto idea!

CoolSmart jääpala-astia on ihan huippu keksintö. Jääpalat on hyvin helppo saada irti yksi kerrallaan, eikä tarvii pakuttaa lavuaariin tai pöytää vasten. Näiden jääpala muottien alla on silikooni naviskat, joita työntämällä saat pientä voimaa käyttäen jääpalan irti. Pitämällä kannen päälle, jääpala ei lentele pitkin seiniä irrotessaan. Kansi on myös kätevä siitä, että kun olet uusia paloja laittamaan jäätymään, sinun tarvitsee vain laittaa kansi kiinni ja täyttää vedellä max merkkiin saakka. Vesi tasottuu kaikkiin kohoihin ja eikun pakastimeen.

Lollitupsit on ollut tämän kesän ehdoton hittituote. Nämä on niin näpsäkät ja näistä on niin hauska videokin, että haluan sen tänne linkata.

Sit kun meille pallero syntyy niin meillekin nämä ruoka jutut tulee. Mutta voisin tuon kosteuslaatikon ottaa jo nyt, kun vaikka kuinka yritän sulkea hyvin kosteuspyyhe läpän, niin aina se jotenkin kuivattaa sen seuraavan pyyhkeen ja jos unohdan pitemmäksi aikaa niin kohta koko kosteuspyyhe pakkaus on korppua.

Näitä pulloja suosittelen. Korkit aukeaa helposti ja ovat todella mukavat pitää kädessä. Olen harkinnut että hankkisin tuon litran pullot veden säilyttämiseksi, koska ovat niin massiiviset ja fiksut. Minulta löytyy tuo Urheilupullo ja olen huomannut, että aika monella on eriväreissä jumpan puolella. Minulta ja äidiltä löytyy pinkkinä. Nyt tupper on kehittänyt noita urheilupulloja paremmaksi. Oma pulloni koki käyttö kolhun, kun jano ahneissani join ahnaasti niinpä imuvoimasta teki pienen muovivekin siihen pulloon. Tuo pieni säilytys kuppi on kätevä vaikka avaimien jemmaamiseen.

Salad-To-Go löytyy minultakin. Sinne just laittaa sapuskan ja tuohon pikku juttuun voi laittaa vaikka kastikkeen tai (kuten minä) juotavaa. Aterimet kuulut tähän settiin ja kaikki liikkuu hyvin kompaktisti.

Tätä olen pohtinut hankkivani. Aivan ihana punainen sävy. Hurr Purr <3 Ja koska tuppereilla on ikuinen palautusoikeus, voin näprätä noita kansia hyvällä omallatunnolla (minulla siis taipumus näprätä kaikkea: kaukosäätimet, lakanan saumat ja reunat jne.).

Voih nämä pyyhkeet! Kyllä! Nämä ovat juuri sinua varten. Nämä ovat helpottaneet siivouselämää niin paljon. Enää ei tarvitse ikkunoihin pesuaineita suihkia, kun vedellä ensin kosteeksi ja ikkunapyyhkeellä perästä. Ei taitoja, ei hankaus jälkiä. Kirkas häikäisevä ikkuna! Pölypyyhe nappaa kaikki pölyt silmänräpäyksessä ja ei tiputtele, ellet ravista. Ulkona muutama napakka ravistus ja pölyjä sieppailemaan lisää. Yleispyyhe on yleishyvä kaikkeen mahdolliseen. Pyyhe ruostumattomalle teräkselle, laittaa rosteri kodinkoneet kiiltoon. Astiapyyhe imee itseensä n. 7dl!! Tämä tuli testattua yksillä tupperkutsuilla. Nämä on aivan must tuotteet!

Jahas, nyt se kuvasto lopulta päättyi. Muutamat jätin tietoisesti välistä. Käytää tutustumassa tupperware tuotteisiin. Niillä on hintaa, mutta ne toimii. Ja ei, minä EN ryhdy konsulentiksi (ainakaan vielä)!

Halusin vain jakaa tuppereiden tuomaa ilosanomaa. Enskerralla jotain ihan muuta kuin tupperjuttuja. Vaikka halloween meikkailuni.