Päiväkirjoja

Terppa taas!

Hei minun keskiviikko päiväni kietoutui päiväkirjojen ympärille (ompelujen lomassa). Alun perin lähdin etsimään roolipelihahmoni tietoja, mutta innostuinkin lukemaan hieman juttuja.

Minulla oli ihan mielenkiintoinen tapa kirjoittaa päiväkirjoja. Aluksi tosin ne oli vain päivän tapahtumiin liittyviä asioita, mutta sitten ne muuttuivat ajan myötä. Aloin kanniskelemaan vihkoa joka paikassa missä olinkin niin sinne alkoi ilmestyä charppaus sessioita, muiden piirrustuksia, tekstiviestejä yms. omien tekstien lisäksi. Myöhemmin aloin näköjään leffalippuja, tapahtumarannekkeita, mainoksia ja semmosia liitellä. Ihan hauska idea.

Sitä nyt vain pohdin, miksi en enää kanniskele vihkoa tuolla laukussa? Miksi ei tule otettua kynää penaalista, mikä on laukussa, ja alkaisin rustata ajatuksia? Vuonna 2011 mietin, että syyn on oltava, koska olen niin iloinen niin ei ole mitään mitä kirjoittaa. Mutta nyt kun lueskelen niin kyllä täältä iloistakin tekstiä löytyy. Onko minusta tullut sitten niin keskittymishäiriöinen ettei asiani tahdo pysyä kasassa, vaan se tahtoo paisua niin isoon mittakaavaan, ettei alkuperäisestä asiasta ole tietoakaan.

Miksi alun perin aloin sitten kirjoittaa päiväkirjaa? No niin oli minulle sanottu, että niitä kiva lueskella jälkeen päin. True that, mutta voi kauhistus nuo jotkut jutut ovat kyllä aika ihmeellistä juttuu, etten kyllä ikinä tahdo kenenkään muun lukevan tätä. Minun pitää olla kauan aikaa sitten kuopattu, jotta kukaan edes saisi koskea niihin ilman minun vahdintaani. Sillä nyt en todellakaan anna kenenkään edes tekstejä vilasta vahingossakaan. Niin outoo tekstii sieltä löytyy. Ihme teiniys.

Aasinsiltana nopeasti teineyteen: Kylläpäs se oli itsensä hakemista. Hirveesti piti saada itseensä huomiota, jotta pystyi määrittämään itsenä toisten silmien kautta. Huh huh!

Tämmöisiä mietteitä tällä kertaa.