Vauvakuume

Heipä hei!

Nyt pitää päästä taas avaamaan itseäni hieman lisää. Olen taas vahteeksi vauvakuumeen kourissa pahastikkin. Olen oikeastaan ollut aina vauvakuumeessa, melkein syntymästä asti :)

Olen peräisin perheestä, jossa on äiti ja isä ja seitsemän lasta. Minä olen kolmanneksi vanhin. Minulla on isosisko (1987) ja -veli (1989). Loput onkin pikkusisko (1995), -veli (1998), -sisko (2007), .veli (2009). Ja siis minä olin vuonna 1991 syntynyt. Tätä isoa lapsikatrasta pitää kasassa ihanat vanhempani: tempperamenttinen, toimelias äityli (1969) ja yrittäjä, joka-paikan-höylä iskä (1966). Tässä hieman vuosia ja käsitystä siitä, millaisesta hallistusta kaaoksesta olen kotoisin, vaikka ei noista numeroista varmasti hirveesti mitään irti saa.

Olen siis aina tykännyt vauvoista ja hoivaamisesta. Vitsillä perheessä me heitämmekin, että koska siskoni lapsena oli aikamoinen poikatyttö, hän jätti äitin kohtuun tiettyjä tyttömäisiä geenejä. Veljeni ohitti nuo geenit tietäen, että oli poika ja juuri täydellinen semmoisena. Sitten tuli minun vuoro ja minä ahmaisin kaiken mitä vain irti sai. Nykypäivänä tämä tilanne näyttäytyy, ettei isosiskoni lapsia tällä hetkellä halua omia ollenkaan, isoveljelläni on oma poika ja minä haluan oman ison perheen ympärilleni.

Meidän oma lähisuku on pienehkö. Molemmat isovanhemmat ovat elossa ja vielä löytyypä isän-äidin-äitikin elävien kirjoista! Harva voi näin sanoa, siis kun ikää on kumminkin minulla jo 21. Isälläni on isoveli ja äidilläni on pikkuveli (jotenkin aina olen pitänyt tätä asetelmaa kauhian suloisena). Isän isoveljellä on oma poika, eli meidän ison perheen ainut serkku. Serkulle siunaantu vähän aika sitten poika. Siinä sitä ollaankin. Tämä on siis lähisukuni. Sitten nyt muutama vuosi sitten kun naimisiin on mennyt niin onhan sieltäkin sukua sitten ihan muille jakaa :D

Mutta niin pientä tausta tarinaa minusta ja siitä, että miten minä olen perheoriointunut (ja kyllä tykkään kirjoitella ja keksiä ihme sanoja). Ensimmäisiä selkeitä äidillisiä piirteitä oli siinä kun ikää oli 3-4 oli jonkun syntymäpäivät ja ensimmäinen pikkusiskoni itki vanhempien sängyllä herättyään päiväunilta. Kukaan muu ei kuullut itkua kuin minä. Pienenä likkana en osannut vauvaa sylissä pitää, joten lattialle kun siskon sain tiputettua, hartia-kainaloista raahasin neitiä vanhemmille lattiaa pitkin. Ensimmäisen pikkuveljeni hoidosta en muistakkaan hirveästi mitään muuta kuin kakkavaippojen pahan hajun. Nuoremmilla sisaruksillani en moista ole huomannut, kuin muutaman kerran, mutta jostain syystä tämä jäi mieleeni.

Olen aina tykännyt leikkiä nukeilla, nukkekodeilla. Pienenä tykkäsin myös leikkiä mahdollisismman monella lelulla yhtäaikaa. Se on varmastikkin opettanut minulla tätä moni osaamista yhtäaikaa. Toki leikin myös autoilla, koska isosisarukseni jostain syystä tykkäsivät enemmän leikkiä niillä, kuin minun nukke jutuilla. Joskus sain isosiskon leikkimään kanssani nukkekodilla, mutta hän aina leikki vain joillain tietyillä leluilla, joten minun huolekseni jäi loput lelut ja minun oli pakko aina kaikki lelut ottaa mukaan leikkiin. Siskoni tosin ei osannut mielestäni leikkiä oikein. Aina jonnekkin seikkailemaan piti lähteä, kun minä taas tahdoin jäädä nukkekotiin tekemään ruokaa, leikkimään piilosta sinne taloon ja minä jouduin siivoamaan nukkekodin lopulta kun siskoni ei "tiennyt" mihin kaikki huonekalut piti asetella.

Tosiaan lempileluni ovat olleet vauvanuket. Minulla on tälläkin hetkellä chou chou nukke ja joku nukkusilmäinen vauvanukke. Ne olivat lemmareitani, vaikka chou choun sainkin vasta myöhemmin, joskus 4-5 luokalla. Nukkusilmäisen nuken sain mummiltani silloin kun olin kakkosella. Baby born nukesta en tykännyt, koska se oli kova. Isosiskollani oli baby born nukke. Olihan se hienoa, että se söi ja kävi potalla, mutta siitä en tykännyt, että kun nukkea puristi kädetä, alkoi vauva itkeä. Olen aina ollut tarkka kuinka nukkeja käsitellään. Katsonut silmät kauhusta, kun joku on roikottanut jaloista tai kun riehakkaampi poika on heittänyt nuken seinään. Siitä tuli iso itku ja ei todellakaan riittänyt, että minulta pyysi anteeksi. Myös nukelta piti anteeksi pyytää.

Olen siis aina ollut vauvojen kanssa tekemisissä, jos ei oma sisarus niin sitten nukke. Ja kun lopulta yllettiin sinne pahimpaan teini-ikään (14->) olihan se poikaystävä lopulta hankittava. Olen oikeastaan aina valitessani seurustelukumppania, katsellut heitä tulevaisuuden puolisoina. Pitkältä tuntuvan ajan sitä oikeaa saikin etsiä. Oikeasti vain sitä piti vain hieman kasvaa. Nykyisen aviopuolisoni tapasin 2008 keväällä. Sain häntä lehytellä semmoiset puolivuotta, että seurusteluun hän suostui. Tein hyvin alussa myös selväksi, etten tahdo enää vain seurustella vaan halusin jo asettua ja perustaa perheen nuorena.

Aloimme seurustelemaan 11.1.2009, päivä ennnen hänen inttiin lähtöä. Kihlauduille 11.7.2009, päivä intistä pääsyn jälkeen. Aloimme häitä suunnittelemaan 2009 isänpäivästä lähtien ja menimmekin naimisiin 8.5.2010. Mieheni unelma oli matkustelu ja minun perheen perustaminen. Sanoin miehelleni, että hän saa 5 vuotta matkustella, mutta sitten jo itken polvillani ja rukoilen lasta. Mutta kuinkas ollakkaan, kun kerran jo naimisissa oltiin ei ehkäisyn käyttö tuntunutkaan mukavalta puuhalta. Toki kuuliaisesti ehkäisyrengasta käytin, mutta 2011 syksyllä huijasin miestäni. Mutta kerroin totuuden hyvin nopeasti, koska omatuntoni ei sietänyt epärehellisyyttäni. En käyttänyt enää sen jälkeen ehkäisyä, mutta mieheni on sinnikkäästi pidättäytynyt kortsuissa. Lopulta pitkän taivuttelun jälkeen sain mieheeni yhteyden ja hän alkoi miettiä perheemme laajentamista 2012 keväällä. Aluksi suunnitelma oli 2013 kevät, sitten koska mielestäni käsite kevät oli liian iso taipui hän haluamaani helmikuuhun.

Nyt onkin jo helmikuu lähtenyt pyörimään. Meillä on japanin matka tiedossa helmikuun loppu puolella, mutta yrittäminen alkaisi kumminkin jo aikaisemmin. Saa nähdä tuleeko meille pieni hobitti jo tänä vuonna vai vasta ensi vuonna. Itse toivon tämän vuoden puolella. Olen kumminkin odottanut jo ihan kyllikseni. Tämä on minun unelmani, yritti kuinka ihmiset pelotella tai ympäri puhua. Olen hyvin simppeli ihminen tässä suheessa. Haluan lämpimän ja rakastavan perheen. Rakastan minun sijais vauvojani (2 kissaa ja 2 chinchillaa), mutta minä haluan nyt meidän lapsen.

Tutustutaan minuun pikku hiljaa :)