Leivonta vs ruuan laitto

Heipä hei! Taas tämmönen perättäis päivitys, mutta nyt on taas aihe mielessä. Yritän kuitenkin mahdollisimman monipuolisesti kirjoittaa, ettei tänne aina tule nukke päivityksiä.

No nopeesti vain laitan nukestakin jotain. Siinä on yhdessä kappaleessa särö. Taidan lähettää sen palasen takaisin, mutta jos siinä kestää kauan niin en varmaan halua. Toisaalta en ole koskaan aikovinani myydä nukkeani eteenpäin ja tuohan särö omaa persoonallisuutta (ei se näy päällepäin), mutta toisaalta nyt nukellani on haava ja se pitäisi paikata, jotta pystyisi posettamaan helpommin.

Tässä postauksessa kirjoitan mitä minulle merkitsee otsikossa mainitsevani asiat. Ruuan laitto on pakollista, joka päiväistä puuhaa. Olen aika pitkään työntänyt ruuan laitto nakin miehelleni ja pikkusiskolleni. En tiedä mikä siinä on mikä tökkii. Ehkä se, että ruokaa ei "kannata" täydellisesti ohjeen mukaan tehdä. Ja minä olen viimeistä piirtoa myöten ohjeiden ja kaavojen vanki.

Siksi minulle toimii paremmin leipominen. Se on tarkkaa puuhaa ja ohjeita kannattaa kirjaimellisesti seurata, jos tahtoo ohjeiden mukaisen lopputuloksen. Leipominen on jotenkin minulle paljon mielekkäämpää puuhaa. Ehkä jopa terapeuttista. En ole nyt viime aikoina leiponut, kun keittiö ei ole kutsunut minua sillä tavalla (ehkä kun itse olen aikaisemmin toiminut tiskirastissa). Leivotessa on ihania tekniikoita ja pitää olla hyvin tarkka. Muuten en mielestäni (kuin ompelussa) ole kamalan tarkka ihminen, mutta leipomisessa olen erittäin tarkka. Siksi ehkä pikku sisarusten kanssa leipominen on välillä harmaita hiuksia aiheuttavaa. Välillä kun teini ikäiset sisarukseni leipovat, en ole siihenkään tyytyväinen. Mielestäni kaikkien pitäisi käydä talouskoulu!

Mikäs siinä ruuan laitossa nyt oikeasti mättää? Se mahdollisesti, että ruokatarvikkeet ovat kallistuneet ja siksi ei viitsi kokeilla mitään ihmeempiä. Minusta tuntuu, että meillä pyörii samat ruuat kuukaudesta toiseen. Pitäisi varmaan kirjoittaa ruokapäiväkirjaa, että taas huomaisi miten yksitoikkoista tai monipuolisesti meillä syödään. Vai voisiko se, että miksi en niin nauti ruuan laitosta, olla etten vedä vertoja äitien ruuille. Mieheni tietenkin kehuu ruokiani, mutta silti en ole vielä yltänyt niin korkealle. Haluan olla todella hyvä ruuan laittaja, mutta en tykkää ruuan laittamisesta. Mikä dilemma.

Tämmönen lyhykäinen. Seuraavaan voisin kirjoittaa kotityö juttuja. Iloista viikonvaihetta!

Kotini

Aurinkoista päivää kaikille!

Olen kotopuolessa lastenlikkana ja käytän nyt päikkäri aikaa hyödyksi ja päivitän tänne hieman, mitä elämään kuuluu. Tällä hetkellä on selvä kevätsiivous ahdistus ja pakko saada tavaroita pyörimään. Laskeutunut talvi pöly nostatetaan ilmaan ja laitetaan kämppä ylös alaisin.

Asun mieheni kanssa kaksikerroksisessa rivari pätkässä. Ostimme sen 2011 elo-syyskuussa. Siellä on yläkerrassa 4 makkaria (3 pientä ja masterbedroom). Kun muutimme niin yhdestä huoneesta tuli epämääräinen kirjasto ja mieheni tietokone huone. Yksi huone oli sitten minun ompeluhuoneeksi ristitty, mutta siitä tulikin pikkusiskoni huone, kun tuli paikkakunnalle opiskelemaan. Keskihuone on nimitetty chinchilla huoneeksi. Siihen ei suoranaisesti paista aurinko, mutta kesäisin tuottaa päänvaivaa pitää huone chinchilloille sopivan viileänä. Sitten tietenkin on masterbedroom. Yläkertaan kuuluu myös vessa-kylppäri-sauna kombinaatio.

Alakerrassa on mukavan muotoinen keittiö ja sinne sopiva "aamiaispöytä". Alakerrassa on toinen vessa. Ja sitten aika ison alan alakerrasta vie olohuone, vaikka silti mielestäni se on pieni, mutta siihen taas sisustus järjestys vaikuttaa. Lisäksi meillä on terassimainen takapiha. Ei tarvitse ruohonleikkuusta huolehtia ja pysyypähän lasten vaatteet puhtaampina, jos takapihalle leikkimään lähtevät.

Talo on hakenut huone järjestyksiä tässä meidän asumisen aikana. Olen löytänyt kaikki meidän huonekalut huuto.netistä tai ikeasta ja tässä pikku hiljaa saan lopulta mieheni viimeiset huonekalut potkastu ulos. Kuulostaa ehkä kauhealta, mutta kun ne hänen huonekalut eivät sovi minkään muun huonekalun kanssa.

Nyt huusin huutonetistä meille kirjahyllyvitriinin. Se on pähkinäpuun värinen ja aika massiivinen, joten olkkarin järjestys vihdoin muuttuu, toivottavasti parempaan suuntaan. Tällä hetkellä olkkarissa on kaksi isoa sohvaa ja kuuden hengen pöytä, sohvapöytä ja tv taso. Tulevan suunnitelman perusteella yksi sohvista menisi chinchilla huoneeseen ja se huone nimettäisiin pikkuolkkariksi. alakerran huonekalut pyöräytetään ympäri ja tässä kuvana suuntaa antava pohjakuva.

Tämä kuva ei ehkä hahmotu kaikille. Ylhäällä oleva seinässä oleva laatikko on käytävä olkkariin. Ala seinässä on vasen pieni laatikko takaovi ulos ja sen vieressä ikkuna.

Yläkerrassa on mieheni joutunut luopumaan tietokone huoneestaan ja se on muuttanut makkariin. Tietokone huone on nyt muuttunut minun kamojeni varasto-läpikäynti huoneeksi. Sit kun lapsi pyörähtää niin siitä tulee lapsosen huone. Kylppärissä on remontti vihdoin saatu loppuun ja siitä projektista laitan oman postauksen joku päivä. Makkariin pitäisi saada vaatekaappi. Sille on oma aukko ollut ostopäivästä asti, mutta sopivaa ei ole löytynyt. On meillä siellä vaatehuone, mutta siitä haluisin liinavaate varasto huoneen.

Tämmönen häröpallo päivitys tällä kertaa.

Kauan odotettu nukke päivitys

Inspiroiduinkin kirjoittamaan taas. Ja nyt puhutaan siis nukesta, josta aikaisemmassa postauksessa intoilin. Nyt vihdoin 2kk odottelun jälkeen kaunis neitokainen on saapunut.

Oli mukavaa tulla Japanin matkalta kun kotona odotti iso paketti. Olin hyvin hermostunut siitä, että vastaisiko hän sitä mitä kuvissa näin. Olisiko hän juuri semmoinen, johon rakas hahmoni voisi siirtyä? Pikku hiljaa siinä sitten availin isoa laatikkoa, jonka sisältä paljastui seuraavaa laatikko. Dollmore, josta nukke siis oli tilattu, oli mukaan laittanut ilmaislahjoja; kalenterin, extra silmä parin ja hiuspanna. Niitä tutkittuani nostin nukke laatikon pahvilaatikosta.

Silmäilin sitä todella pitkään ennen kuin uskaltauduin avata. Kyllä yleensä se uteliaisuus vie voiton. Nukke oli kääritty kuplamuoviin, joten oli todella vaikea sanoa mitään vielä nukesta. Muut esineet, jotka kuuluivat mukaan oli piiiiiitkä peruukki, tiuku panta, nuppineuloilla kiinnitettävä päähine, korkokenkä jalat ja kaksi isoa tyynyä pehmustamassa nuken matkaamista.

Lopulta oli nukkeni vuoro. Tein avaamis prosessista Hartsilapsiin kuvatarinan, jonka saatan julkaista jossain muualla (Liittyy Enwy hahmoon). Ensin halusin nähdä neidin kasvot. Iloiseksi yllätykseksi huomasin, että hänellä oli kasvosuoja ja sen alta paljostui kuvia muistuttava meikki ja valkoiset ripset! Olen todella iloinen, että hänellä on ripset, koska aluksi pohdin olisiko ne pitänyt erikseen ostaa ja laittaa.

Nuken ihmeteltyä hetken aikaa ympärilleen, avasin loput kuplamuovit hänen ympäriltään. Päällään hänellä oli kuvia muistuttavat vaatteet. Kamerani siis kävi tämän avaamis prosessin aikana erittäin tiuhaan tahtiin. Laitoin hänet seisomaan, vaikka se oli hyvin hankalaa minulle näin ensi nuken omistajana. Olin aika väsynyt tuona päivänä, kun juuri 10h lennolta saavuttiin kotiin niin nukkeiluni siltä päivältä oli ohi.

Jatkoa oli seuraavana päivänä. Silloin kokeiltiin lisää kuvausta ja kuvakulmia. Lopulta myös vaatteet lentivät pois päältä, jotta saisin hieman kuvaa nivelten toimivuudesta. Sain vaivoin ja eriskummallisin asennoin hänet seisomaan, mutta päätin, että kokeilemme kuvausta kunhan kuumaliimaan nuken eli seudaan. Se tekee posettamisesta nukelle paljon helpommaksi.

Nyt kun nukkeni on seudattu niin pitäisi uudelleen pitää photoshootti päivä, mutta ennen sitä peruukkia on hieman lyhennettävä, ainakin otsatukasta. Nuo kauniit ripset eivät pääse oikeuksiin kun peruukki laskeutuu noin alas. Vaatteita pitäisi alkaa vääntää, mutta ennen sitä kaavottaa ja katsoa, että kaavat varmasti toimii. Minä tykkään kaavottamisesta!

Loppuun vielä yksi kuva. Niin tosiaan olen pyöritellyt ideaa "nukelle oma blogi", jottei tämä sivusto täyty nukke aiheisista asioista. Toistaiseksi tänne kumminkin teen nukkeeni liittyäviä päivityksiä kaiken muun ohessa. Hauskaa tulevaa viikoa kaikille!

Tunteita ja lyhyesti nukkeilusta

Moi taas. Tänään kirjoitetaan hieman siitä miltä minusta on viimeisen viikon aikana tuntunut.

Tänne rakkaaseen kotimaahan kotiuduttua, sitä tuli tunne että oli pakko päästä takaisin liikkeelle. Pakkasin hieman kamoja mukaan ja lähdin ajelemaan ystäväni luokse Pirkkalaan. Ensimmäisenä päivänä päivittelimme lähinnä kuulumisia ja suunnittelimme seuraavaa. Pyörähdin myös Embassy of Silencen keikalla. Tämä bändi osaa aina soittaa tunteella!

Seuraavana päivänä lähdimme Tampereelle palloilemaan, mutta matkalla kävi sitten vahinko. Ajoin huonosti ja huomaamatta eturengas kolahti terävästi korokkeeseen. Hetken ajon jälkeen rengas tyhjeni ja ilmoitti sen epätasaisella ajolla. Pysäytin auton ja vanteessa oli aikamoinen lommo. Ei siinä auttanut kuin renkaan vaihto hommiin, mutta sekin yritys kaatui siihen, etten ollut varma mihin tunkki piti laittaa. Maanteiden ritari tuli ja pelasti meidät pälkähästä. Matka jatkuu ja me menimme shoppailemaan.

Eihän se auto voinut vielä olla kunnossa. Jäähdytin nesteet jostain syystä olivat sitten loppuneet ja auto pääsi sitä valittamaan. Minulla ei koskaan ole loppunut joten en heti reagoinut auton hälytysääniin. Kun vika paikannettiin seuraavana päivänä sain autoon nesteet. Hieman hermostuneena jatkoimme päivää, kunnes muistin että minun olisi pitänyt käydä työkkärissä ilmoittamassa työttömyyden jatkuvuudesta. Sitten vain soittamaan ja monen yrittämisen jälkeen pääsyimme työkkärin vaihdon kanssa, että jätetään soittopyyntö. Maanantaina menen henk. kohtaisesti työkkäriin. Toivottavasti rahoja ei evätä.

Ja jotta vielä ei päästäisi iloisiin asioihin, haluan puhua yksinäisyyden ja lähtemisen tunteesta. Olen aina ollut huono olemaan yksin. Tulen kumminkin isosta perheestä ja olen aina pitänyt siitä, että ympärillä on ihmisiä. Onhan minulla täällä kotona joka toinen viikko mies ja arkisin pikkusisko paikalla, unohtamatta rakkaita eläimiä. Silti jotenkin matkan jälkeen halusin lähteä pois (paeten siivousurakkaa mikä odottaa ens viikkoon).

Kaihoisalta tuntuu myös lähteminen. Tämä lähteminen ystävältäni, tuntui aluksi ajateltuna täysin loogiselta ja ihan odotettavissa olevalta, mutta en tahtonut lähteä. Siinä sitten reipasta näytellen menin kiltisti autoon ja lähdin takaisin kohti kotia. Rakastan näitä ihmisiä tuolla Pirkkalassa. Haluaisin viettää heidän kanssa vielä enemmän aikaa, mutta toisaalta liikaa jos on niin sitä ei kiinnitä joihinkin asioihin enää niin paljon huomiota. Silti tämä ei vie sitä ikävää pois. En todellakaan siis halunnut lähteä ja pitkästä aikaa tunsin ristiriitaista ahdistusta. Yritin järjellä lähteä pois, mutta sydämeni oli ahdistunut lähdostä. Kirjoitan joskus paremmin tunne puolen asioista tämä nyt tyssää tähän (tapahtuneesta on kumminkin nyt 1 päivä).

Minun on pitänyt päivittää tänne matkan jälkeen, että 2kk odottamisen jälkeen BJD nukkeni saapui. Hän on hurmaava ja täysin hahmonsa omaksunut. Lupaan tehdä kunnollisen päivityksen jahka kerkiän. Pirkkalassa ollessani kuumaliimailimme nukkeni niveliä hieman, jotta poseeraaminen olisi helpompaa. Nukke toimii nyt erittäin hyvin, mutta kuumaliimatessamme teimme myös valitettavan löydön. Yksi palasista oli hieman saanut osumaa jostain, joten siitä piti kuvat ottaa ja laittaa viestiä firmalle, jos vaikka uuden palan saisi, koska nukke ei ole vielä niin rajussa käytössä ollut, eikä alkuperäis pakkauksessa ollut ylimääräisiä murusia.

Aina ei ole hyvä viikko, mutta onneksi rakas mies tulee ja lohduttaa onnetonta vaimoaan. Koetan tosiaan kirjoittaa kattavamman päivityksen nukesta. Olen myös pohtinut nukelle omaa blogia, mutta katsoo nyt.

Japanin matka osa 5

Hellurei!

Olen jo saapunut takaisin Suomeen. Matka oli erittäin virkistävä ja ihana. En millään malta, että lähdettäisiin takaisin. Kiitän host perhettäni, he olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Ruoka oli aina erittäin hyvää. Tässä linkki, jos joku tahtoo joskus mennä Japaniin, mutta ei majottua kalliisiin hotelleihin.

Tuon Ghibli museo reissun jälkeen kävimme host perheen kanssa ajelulla katselemassa Tokyota yövaloissa.

Skytree

Matkasimme ihastelemaan Fuji vuorta. Täällä Suomessa kun ei hirveesti ole vuoristoa niin kyllä minä olin ihan ihmeissäni ja kuvasin paljon kaikkea. Päiväkin oli upea päivä reissulle. Suosittelen kaikkia käymään Fuji temppelilläkin. Se on todella kaunis paikka ja siellä on erittäin vanhoja ja korkeita puita. Meidän siellä käydessä löysin maasta unisen lepakon. YH!

Harajuku on muodin ja erillaisuuden keskus. Jos olisin vain pienikokoisempi olisi sieltä lähtenyt mukaan monta lolimekkoa. Sunnuntaisin siellä on paljon ihmisiä liikenteessä ja niin olimme mekin. Sen sijaan, että jaan tähän kuvan lolimekoista laitan kuvan kynsistäni. Innostuin tuon reissun aikana kynsitaidetta harrastamaan.

Kuumat lähteet sitten ovat oikesti kuumat! Ja älkää heti menkö dippaa itteänne sinne veteen kaulaamyöden. Mun sydän löi tuhatta ja sataa ja kesti jonkun aikaa, että pulssi tasaantui. Älkää siis keittäkö itseänne. Samana päivänä kävimme palatsia ihastelemassa.

Japanissa on todella paljon temppeleitä ja jokainen on mielestäni upea. Suosittelen kaikille Hase temppelillä käyntiä ja jos mahdollista niin oppaan kanssa. Sen historia on kaunis.

Ennen lähtöpäivää menimme Tokyon ydin keskustaan ja oikesti se oli hieman pettymys. Paljon korkeita kerrostaloja, mutta oli siellä myös Keisarin palatsi.

Suosittelen kaikille Japanissa käyntiä jos vain kukkaro ja aika antaa myöten. Loistava ja erinomainen paikka!

Japanin matka osa 4

Nyt kun on taas päiviä kulunut niin tulimpa tännekkin kertomaan kuulumisia. En voi kyllin kertoa kuinka ystävällisiä ja kohtelijaita japanilaiset ovat ja niin avuliaita. Tässä postauksessa laitan kuvia Ghibli museosta ja puistoista joissa käytiin.

Päivä alkoi aikaisin ja heti ulos tultuamme meitä tervehti kissa miau. Tulen aina hyvälle tuulelle, kun näen kisuleita täällä.

Menimme junalla Mitakaan ja siltä jalkaisin kävelimme Ghibli museolle. Sinne ei todellakaan ole pitkä matka ja suosittelen kävely vaihtoehtoa aina kun mahdollista. Täällä Japanissa on niin kaunista. Tien vieressä oli pieni joki, niin siitä riitti silmäruokaa ihan kylliksi. 

Kävelimme parin puiston läpi kanssa ennen kuin päädyimme museolle. Museolla meitä vastassa oli JÄTTILÄIS Totoro <3. Olimme tosi aivan liian aikasessa, joten meidän piti mennä kuluttaa aikaa ja mikä parempi paikkakaan kuin puisto.

Päivä oli aivan liian kirkas niimpä kamerani ei saanut Totorosta kauhian selkeää kuvaa

Ghibli museon sisältä valitettavasti minulla ei ole kuvia, sillä siellä ei saanu kuvata. Sisältä löytyy pienille lapsille Totorosta tuttu kissabussi leikkipaikka ja kasa päin nokipalloja. Pienelokuvia näyttävä leffateatteri. Kaikkia kivoja yksityiskohtia ja tietenkin myös kauppa löytyy. Museo tyyppisesti seinille laitettu esille kaikenlaista, mutta selitykset on japaniksi kirjoitettua niin vähän jäi tieto lyhyeen tällä reissulla. Mutta ehkä hienoin juttu museon sisällä oli kun muutama huone oli täynnä luonnoksia, pieniä kuvia, referenssi kuvia. Niissä huoneissa oli myös pöytiä jotka jäljittelivät sitä, miltä näytti työskentely pöydät kaikkien juttujen kanssa (johan vaikeaksi selittäminen menee). Siis oikeasti suosittelen kaikille Hayao Miyazaki faneille käymään tuolla, jos Japanissa käy.

Katolle pääsi kanssa ja sieltä löytyi Laputa elokuvasta tuttu hahmo

Museon ala-aukiolla on veden pumppaus paikka. Ja voi sitä kaunista pihaa.

Museossa meni aikaa ehkä noin pari tuntia, koska katsottavaa siellä riittää ihan hirveästi. Me olimme siellä klo 12 aikaan, joten hirveä tungos siellä ei ollut. Museolle pitää varata liput Lawsonilta, joten suosittelen kaikkia tutustumaan noihin juttuihin etukäteen. Meidän Host perhe oli todella ystävällinen ja opasti meitä varauksen hoidossa.

Sitten päästäänkin puisto kuviin. Tämä paikka on todella kaunis, mutta jos tahtoo nähdä Japanin kauneimmillaan Sakuroiden loistoaikaan suosittelen huhtikuussa menemistä. Kyllä tähänkin aikaan jo Sakurat kukkii, mutta huhtikuussa ne on täydessä loistossa. Kuitenkin tässä muutamia kuvia ensimmäisestä puistosta.

Siellä oli Koi kaloja! Ihan hirveän kokoisia!!! En oikeasti nyt narraa, mutta arviolta 80cm. Ja ne elelee sorsien kanssa sulassa sovussa. Aivan käsittämätöntä.

Tässä puistossa olisi ollut myös pieneläintarha, mutta emme menneet sinne koska se oli maksullinen. Ehkä näin jälkeenpäin hieman harmittaa ettemme menneet.

Päivä jatkuu, joten niin myös meidän matkamme. Seuraavaksi suuntasimme nokkamme kohti Tokyota. Siellä kävimme katsomassa Tokyon Temppeliä (Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon).

Itse asiassa, juuri tätä kuvaa ottaessani, huomasin, että takanani avautui jälleen puisto, joten menimme sitä katsomaan. En olisi ikinä uskonu saavani näin kauniita kuvia otettua, mutta auriko oli jo hieman painumassa mailleen niin nämä kuvat saivat uskomattoman valaistuksen.

Tämä aika vuodesta on todella mielenkiintoinen, kun toisaalta on vihreää ja sitten on myös puita jotka eivät ole vielä puhjenneet eloon.

Niin paljon kauneutta löytää ulkoa, vaikka se olisikin hieman karun näköistä.

Nyt pääsemme siihen kohtaan mikä sulatti meidän sydämet täysin. Siis aivan uskomatonta. Me ajattelimme, ettemme näkisi Sakura puita näin kukkaan puhjenneina vielä.

Eri kukkaisia Sakuroita. Punaisia ja valkoisia <3

Täällä puistossa oli myös Koi kaloja ja ne oli vielä hieman isompia kuin edellisessä puistossa, mutta ne oli väriltään niin tummia, etten saanut niistä kuvia. Täällä puistossa oli taas enemmän sorsia.

Ystäväni ovat pyytäneet kuvia ruuista joita host perhe meille tekee. Tässä muutamia ruokia.

Kirjoitellaan taas, kohta puoliin nukkumaan. Oyasuminasai!

Japanin matka osa 3

Niin kuin edellisessä bloggauksessa lupasin, kerron nyt hieman matkastani DisneySea:ssa. Se on todella visuaalisesti kaunis paikka. Todella upea teemapuisto. Itse ehkä vielä niin hurjapää, että olin kuvitellut paikan enemmän huvipuistoksi, mutta ei se mitään. Siellä oli todella hauskaa. Ja taas laittelen muutamia kuvia paikasta.

Päivä alkoi ja DisneySea:hin matkasimme junalla. Ensimmäisen kerran Japanissa. Ei se kovin vaikealta vaikuttanut, mutta pitihän sitä varmistaa kanssa kulkijoilta hieman opastusta, että oikeeseen suuntaan ollaan menossa. Teimme yhden juna vaihdon ja päädyimme Disney resorttiin, josta piti ostaa liput Disney junaan. Junamatkalla ei hirveesti annettu kurkistaa Disneylandiin, mutta sainpahan kuvan Disney linnasta.

Disney junassa Mikki Hiiri ikkunat

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin DisneySea on todella lumoava paikka. Ei se loppuen lopuksi niin iso paikka ollut, joten kyllä sen yhdessä päivässä kerkesi nähdä, vaikka kello 18 alkoikin jo taivas olla aikasen pimeä. Mutta ei se hidastanut meitä.

DisneySean ensimmäinen nähtävyys

Tuo päivä oli pilvinen ja ehkä hieman kolea, joka saattoi laskea hieman asiakkaiden määrää, eli meille vain parempi juttu. Ei tarvinnut rämpiä ihmismassassa. Söimme ensimmäiseksi, jotta ei tulisi myöhemmin nälkä ja samalla tutkiskelimme karttaa. Ei sitä loppuen lopuksi hirveesti tarvinnut, joten menimme mielen mukaan järjestyksessä.

Tässä kuvassa päädyimme ensimmäiseen paikkaan tulivuoren aukiolle. Kaikki oli niin hätkällyhtävän taidokkaasti ja aidosti tehty. Tällä oli kaksi varsinaista paikkaa, jos otetaan ravintola ja matkamuisto kojut pois laskusta. Ensimmäinen johon menimme oli semmonen sukelluspallo alukseen mentävä laite. Matkalla näimme ikkunoista hauskoja veden kasveja ja mielenkiintoisia otuksia. Toisessa laitteessa, johon mieheni ei suostunut menemään, olin tulivuoren sisällä. Se oli vuoristoradan tapainen, mutta minun makuuni olisi voinut olla enemmän vauhtia ;P Mutta se oli kanssa tosi visuaalisesti hieno toteutus.

Seuraava paikka oli Tritonin kuningaskunta. Siellä oli upea live esitys pieni merenneidosta. Siellä tosin ei saanut kuvata, joten en voi näyttää. Mutta suosittelen kaikille jotka käyvät DisneySea:ssa, ehdottomasti käykää katsomassa. Todella upea näytös.

Sisäkuva ei todellakaan tuo julki tuon paikan maagisuutta, mutta hieman suuntaa antavaa.

Joudun hieman karsimaan tarinaani retkestä, sillä siihen menisi aika paljon aikaa. Tuo on kuva tulivuoren huipusta ja aina vähän väliä sieltä syöksähti tulta. Tämä on ainut kerta kun sain sen kuvatuksi. Se tulee niin yllättäen.

Tritonin kuningaskunnan jälkeen oli Agrabah, joka oli todella upea paikka kanssa. Siis niin paljon yksityiskohtiin kiinnitetty huomiota. Agrabahissa olessa pimeä tuli aika yllättäen, kun kävimme sisällä yhden esityksen katsomassa.

Tämä kuva havainnollistaa, kuinka pimeeksi paikka tuli yllättäen. Tuolla taustalla näkyy kauhutalo. Emme menneet sinne, koska sinne oli tunnin jono. Myös Indiana Jones paikkaan oli tunnin jono. Tosin saimme tietää reissun jälkeen host perheeltämme, että meillä olisi ollut oikeus kahteen fastpass toimintoon (ohitetaan kaikki muut). Mutta ei se mitään. Meillä oli todella hauska päivä.

Nähdään taas!

Japanin matka osa 2

Konnichi wa!

Mieheni haluaa nyt levätä, joten passitti minut kirjoittamaan.

Meillä oli toissapäivänä kävely päivä. Tutustuimme hieman ympäristöön Ichikawaan, sijaitsee Chibassa. Tämä 

paikka on hyvin rauhallinen, mutta hyvin tiuhaan asuttua seutua. Tiet ovat hyvin ahtaat ja täällä on autoissa ratit 

väärällä puolella plus ajetaan väärällä puolella. Ei siinä mitään kyllä siihen kait tottuu, mutta me ei kyllä autoilla!

Huomasimme, että täällä on paljon kissoja vapaana. Miestäni alkoi jo hermostuttaa kun pysähtelin tuon tuostakin 

kuvaamaan kissoja. Tässä mm. yksi kissoista nauttimassa auringon valosta.

Kävimme myös 100 ¥ kaupassa Daiso:ossa. Sieltä lähti mukaan vaikka mitä ja mielessä jo kävi, että joko me tuliaiset hommattiinkin kaikille. Ei suinkaan. Paikka oli tosi kiva, kunhan ensin sinne löysi. Tuossa kaupparakennuksessa on yli 9 kerrosta, mutta me jäimme pois 8 kohdalla.

Kuten kisuli kuvasta näkyy, tuo päivä oli lämmin ja ihanan aurinkoinen. Menimme käymään läheisessä puistossa, jossa oli hieman liian tungettelevia puluja. Tulivat ihan iholle asti, mutta eivät sentään käyneet kimppuun meidän onneksemme. Siellä puistossa oli hauskan näköinen puu, jonka lopulta tunnistin männyksi!

Erikoinen mänty

Siinä aikamme vietettyämme ja pienet eväämme mutustettua, lähdimme kävelemään ja löysimme kartan. Aluksi ajattelimme kiertää kaikki mahdolliset paikat mitä siinä näytettiin, mutta sitten tajusimmme, ettei me ihan ollut niin lähellä toisiaan kuin antoi ymmärtää. Yritimme kuitenkin löytää lähintä monumenttia, mutta emme löytäneet sitä millään. Päädyimme kuitenkin lenkkipolulle, josta näkyi Tokyo Skytree eli korkeampi torni kuin Tokyo Tower.

Näetkö Skytreen?

Tulipahan käveltyä! Seuraavassa osiossa kerron eilisistä seikkailuista Tokyo DisneySea:ssa. Matane~!