Toipuminen on pitkä prosessi

Terppa! Tänään on minul mieli vähän maassa, joten oiva päivä kirjoittaa.

Tänään on todella mukava päivä. Pouta sää ja linnut kertovat keväästä. Lumi on vihdoin takapihaltamme sulannut, ei tarvinnut sitä lähtee levittelemään, jotta sulaisi. Joten miksi minulla on mieli maassa. Noh minusta tuntuu, etten jaksa täällä kotona saada hirveästi mitään aikaiseksi. Minun kotihommiini kuuluu lattian siisteydestä huolehtiminen, pölyjen pyyhintä ja pyykit. Ruokaa tekee se kuka jaksaa/nakitetaan. Eläinten hoivaaminen jakautuu siskoni ja minun välille. En ole hoitanut hommiani kauhean ahkeraan.Tuntuu, että olen huono vaimo ja huono kodin hengetär.

Kun taas muualla jaksan paremmin, mutta nyt mietin onko sekin vain itsensä tsemppaamista ja pakottamista jaksamaan. Älkää ymmärtäkö minua nyt väärin. Rakastan perhettäni ja ystäviäni, mutta jostain syystä jaksan paremmin heidän seurassa tehdä asioita. Täällä minä en koe, että on pakko jaksaa. Mutta minusta tuntuu, että minun kuuluisi jaksaa. Olen työtön joten aikaa minulla on ,vaikka kuinka paljon. Silti en jaksa. Voiko se olla sitä, ettei minulla ole säännöllistä rytmiä. Voi olla.

Syitä voi olla monia tähän jaksamattomuuteen. Mieltä vaivaa edelleen keskenmeno, olen taipuvainen masennukseen ja ahdistumaan, kevät kaamos. Mieheni lisäisi listaan, että ajattelen liian raskaasti ja vaativasti asioita. Pitäähän sekin paikkansa, mutta minusta tuntuu etten ole riittävä. Minun pitäisi varmaan käydä ostamassa vihko ja alkaa kirjoittaa päivittäin ranskalaisin viivoin, mitä on tullut tehtyä päivän aikana. Samaan vihkoon voisi kirjoittaa myös mitä on tullut syötyä, sillä sitäkin voisi seurailla.

Miten voisin opettaa itselleni olemaan vähemmän ankara? Ja vielä tähän loppuun: Voi kun olisin raskaana. Silloin olin täynnä uutta ihanaa iloista energiaa. Rakas Taivaan Isä, suo meille lapsonen.

Voi kun . . .

Moro! Sen siitä saa kun mies tulee taloon. Aika katoaa wumps! Tällä viikolla tuli hieman käveltyä ja auto korjattua. Juttelimme miehen kanssa muista mieltä painavista raha-asioista ja keventävästi tulevasta hääpäivästä. Voi kun ei olisi auto menny rikki niin ois meille rahaa jonkun verran jäänyt ja oltais kylppäri remppa saatu maksettua, mut noh. Ei näitä asioita voi ennustaa.

Kävimme myös kyläilemässä ja pleikka 3 hakemassa. Sitten minut nakitettiin nuorten toimintapäivään valvojaksi. Voi kun olisin halunnut olla helsingin messu keskuksessa lapsi, eläin, käsityömessuilla. Mutta oli meillä ihan mukava päivä. Nukellakin oli pieni photoshootti.

Nukesta puheen ollen, vatsapala saapui! Nukke on nyt saumoista hieman hiottu ja vatsapala vaihdettu uuteen. Nyt neitokainen pitäisi kaavottaa. Kaavotin kyläilyn aikana yhden nuken. Ei oo taidot vielä ruostunut.

Sitten hei meillä on hermanni kakku juuri ollut jo jonkun aikaa viihdyttämässä. Olen jo kerran jakanut juuren ja huomenna on taas ruokinta päivä ja jako päivä. Mihis sitten veisin hermanneja?

Olen ollut nyt huono bloggaaja, mutta koitan taas tsempata. Olen nyt aika väsynyt, joten tämäkin postaus jää aika pikkuseksi.

Päätöksiä

Terppa! Pohdiskeltuani viikonlopun, päädyimme mieheni kanssa siihen lopputulokseen (keskusteltuamme parin sairaanhoitajan kanssa) ettemme aijo odotella. Voi olla että tämän kierron aikana ei tärppää, mutta minä en kyllä jaksa kortsuilla pelleillä.

Tänään sitten olin kotopuolessa käymässä ja sieltä se pitkään odotettu ja kartettu kysymys tuli 5v. neidin suusta: "kylläpäs vauvalla kestää", "kuinka paljon vauva on kehittynyt". Äiti pelasti minut tilanteesta ja kertoi tyttöselle mitä oli tapahtunut. Neiti itki ja oli hyvin surullinen, ettei voi hoitaa minun vauvaa. Malttamaton täti. <3 Oli hän tietenkin surullinen minun puolestani.

Huomenna rakas mieheni tulee taas työviikolta. Hieman jännittää miten tässä tulee käymään. Iskeekö kaikki suru jälleen päälle. Se jää nähtäväksi.

Menkkaturina/keskenmeno varoitus!

Terve. Aamulla tuli käytyä verikokeet katsomassa ja tulokset tulivat. En ole raskaana ja arvot ovat odotetunlaisesti tippuneet. Nyt vain odotellaan menkkojen alkamista, että päästään taas yrittämään.

Mutta tämä keskenmeno on ollut erilainen verrattuna aikaisempaan. Nyt siis tiedän mitä ovat supistukset ja supistuksista olen siis näköjään aika usein menkkojen aikana päässyt kokemaan, tosin tietämättäni. Lääkärit eivät ole osaneet yhdistää sitä kipua supistukseksi, mutta nyt kivut ovat vihdoin saaneet nimen.

Erona myös on ollut, että en vuoda niin paljon kuin normaalien menkkojen aikana. Pituuksista sen verran, että nyt ollaan jo rutikuivan puolella, eli viikon mittanen vuoto, mikä on normaalit menkat minulle.

Nyt jatkan palapeliä, mikä on ollut tauolla. Nyt iski inspis tehdä taas.

Tupperware vuodatus

Hei hei! Täällä taas napputtelemassa. Voi kun ihmiset kyselee kuulumisia, mutta oikeasti ei nyt ole hirveästi tapahtunut mitään.

Olin tupper-kutsuilla ja lähtipä sieltä tilaukseen taas muutamat kipposet ja uudet siivousliinat. Lupauduin alustavasti myös pitämään tupper-kutsut toukokuun loppupuolella. Olis kyllä aivan mahtavat tarjoukset, että kyllä tekee hirveästi mieli saada paljonkin myytyä, että sais emäntänä paljon kaikkea. <3

Äitini siis on tupperware-myyjänä. Taas aloittanut pitkästä aikaa ja hauskana harrastuksena tuo näyttää menevän. Minulle hän yrittää kans konsulentin hommia saada, mutta ei minusta olisi siihen. Tilailisin ittelleni vain tuotteita halvempaan hintaan. Ehkä sitten joskus, kun kaikki on työllistyneet. Tai sitten ei. Minä tykkään olla emäntänä. Ja varsinkin silloin kun ihmisiä oikeasti tulee.

Jostain syystä minusta on nyt tuntunut, että moni vierastaa tupper-kutsuja. Onhan joo monilla nykyään viikot täyttyy todella nopeasti, mutta silti miksi ihmiset jättävät tupperit välistä ja jäävät ehkä mielummin kotiin viettämään aikaa. Ei tupperit ole vain tupper tuotteiden ihmettelyä. Samaan aikaan tutustutaan kanssa kutsuttuihin ja vietetään mukavaa aikaa tupper-tuotteiden kanssa.

Tuotteilla on hintaa joo myönnetään, mutta ne oikeasti toimii ja niillä on ikuinen takuu. Värit vaihtuu mukavassa vauhdissa. Tuppereita voi antaa lahjaksi. Onhan kaikilla juu muovikippoja varmaan ostettu mistä milloinkin, mutta jos liukenee jossain vaiheessa rahaa parempiin kuppoihin niin suosittelen satsamaan tuppereihin.

Tämmöinen pikkuinen päivitys tupperware tuotteista.

Vertauskuvallinen tarina vauvoista

Näin mieheni lohdutti eilen minua, kertomalla vertauskuvallisen tarinan. Toivottavasti tästä tarinasta olisi myös muillekin lohtua.

"Nyt puhutaan vertauskuvallisesti. Ensiksi selitetään tarinassa käytettävät termit.

• Naisen kohtu on tehdas
• Mies on elintärkeän raaka-aineen toimittaja
• Munasolu on työkone tehtaassa, joka muuttuu työstäessä raaka-ainetta tuotteeksi
• Valvoja/käyttöön ottaja on sielu
• Tuote on vauva

Tehtaan huolto-ohjeita:

Tehtaan työkone, jonka viimeinen käyttöpäivä on mennyt umpeen, on uusittava sekä lattiat on pestävä kerran kuukaudessa. Tässä urakassa kestää yleensä noin kahdesta kahdeksaan päivää.

Tuotteen valmistusprosessin selitys:

Prosessi alkaa siitä, kun auto lähtee kulkemaan tehtaalle. Jos tie, jota pitkin auton on ajettava, on huonossa kunnossa, auto saattaa vaurioitua matkan varrella. Mutta myös jos autossa on talvirenkaat, tie saattaa vaurioitua, jolloin ensin tie on ensin saatava kuntoon, ennen kuin auto voi tulla tuomaan raaka-aineita tehtaaseen.

Kun auto on päässyt turvallisesti perille ja lastannut raaka-aineet tehtaalle, tuotteen työstö voi alkaa. Työkone  valitsee elintärkeistä raaka-aineista 'sen oikean' ja alkaa rakentamaan siitä valmista tuotetta. Joskus kuitenkin työkone saattaa mennä prosessin aikana rikki, jolloin tuote ei valmistu. Kuten myös voi olla, että raaka-aineen toimittaja on toimittanut viallista raaka-ainetta, jolloin myöskään tuote ei valmistu.

Kun tuotetta on työstetty tehtaassa jonkin aikaa ja seuraavaksi alkaisi monimutkainen vaihe, astuu valvoja kuvioihin. Hän suorittaa koko projektin ajan valvontaa ja jos tuote ei täytä laatuvaatimuksia valvoja pesee kätensä projektista, jolloin tuote ei valmistu. Jos kuitenkin tuote etenee odotetulla tavalla, valvoja menee tuotteen sisään valvomaan loppu prosessia. Tässä vaiheessa valvoja alkaa kokemaan asioita tuotteen kautta ja hänestä tuleekin käyttäjä, jolloin hän ei voi enää poistua tuotteesta.

Kun valvojasta on tullut käyttäjä ja on tuotteen sisällä, vian sattuessa tuote poistetaan tehtaasta ja käyttäjä pääsee luotijunalla pääteasemalle. Mutta jos tuote valmistuu odotetunlaisesti, tuote poistuu tavaran lastauslaiturin kautta. Tämän jälkeen ulkopuolisen firman työntekijät katkaisevat virtajohdon, jolloin tuotteen akkuja on ladattava laturein."

Keskenmeno

Juu. Kolmen päivän vuodon ja kivun jälkeen oli mentävä Päivystykseen ottamaan selvää missä mennään.

Sydämeni alkoi tykyttää 11 päivä, kun huomasin, että minulla oli vuotoa. Kivut tulivat heti seuraavana päivänä. Minulla on aina ollut voimakkaat kivut mekkojen aikaan, mutta tämä kipu ei ollut samanlainen. Vuotokin on toistaiseksi niukempaa kuin yleensä, mutta tässä nyt odotellaan milloin vuoto voimistuu.

Menin mieheni kanssa Päivystykseen ja sen jälkeen naistenosasto päivystykseen. En ole vielä koskaan ollut gyne tutkimuksissa, niin tulipa nyt sekin koettua. Moneen otteeseen. Minulla oli mukavat lääkärit ja hoitajat. Yritin taistella itkua ja parahdusta vastaan, mutta sitten kun pommi pudotettiin niin siinä oli liikaa herkälle ihmiselle kestettäväksi.

Olen niin huojentunut kaikesta tuesta, mitä olemme saaneet. Tämä on todella vaikeaa.

Olen jo kerran aikaisemmin kokenut keskenmenon, mutta silloin emme tienneet olleeni raskaana, emmekä osanneet epäillä asiaa kun käytin ehkäisyrengasta siihen aikaan. Silloin olin enemmän vain shokissa ja ajattelin, että meillä olisi ollut mahdollisuus saada lapsi. Nyt kun kaikki oli valmista ja vain vauvaa vailla valmista, tämä tuntuu musertavalta.

Yritän olla reipas ja pitää ajatukset tulevaisuudessa, mutta samalla en voi olla ajattelematta tilannettamme. Pieni hobittimme ei nyt synnykkään. En synnytäkkään tämän vuoden puolella. Mutta kaikelle on aikansa ja meidän aika ei ollut nyt.

Koetan pitää itseni reippaana, koska tiedän että minulla on taipumusta masennukseen. Mutta tiedän myös, että puhuminen on minua auttava tekijä. Kiitän kaikkia rakkaita ystäviäni ja tuttujani tuesta ja siitä rakkauden määrästä.

Olisin niin mielummin halunnut puhua iloisesta tapahtumasta, joka viikonloppuna tapahtui, mutta se tulee sitten jossain vaiheessa. Samoin tämän olkkarin muutoksista teen päivityksen myöhemmin.

Sydämen tykytyksiä

Terve. Nukuin näköjään aika pitkään tänään, mutta toisaalta itkuinen ja pelokas yö vei aika paljon energiaakin. Olen vieläkin hyvin peloissani ja ahdistunut nykyiseen tilanteeseen. Ehkä kaikista turhauttavinta on kun joutuu vain odottamaan. Eihän se näköjään tavatonta ole raskaana olevien naisten keskuudessa, mutta kyllä se silti aiheuttaa rytmihäiriöitä sydämessä.

Eilen siis pöksyistä löytyi verta. Olen hyvin sekavissa mielentiloissa. On niin kauheaa vain istua ja odottaa, että tietää mihin suuntaan tässä nyt mennään. Myönnetään, että olemme olleet aktiivisempia peti puuhissa mieheni kanssa tällä viikolla ja siksi toivomme, että se johtunee nyt vain siitä.

Olen ollut hyvin kiltisti onnellinen odottaja. Ollut sen enempää ajattelematta riskejä ja keskenmenoa, mutta nyt tietenkin naiivisuus kostautuu kovemmalla kädellä. Koitan pysyä rauhallisena ja sen enempää pahentamatta asiaa, mutta samaan aikaan haluan huutaa ja kiljua paniikista ja pelosta.

Tämmöisiä tuntemuksia täällä päässä. Toivottavasti parin päivän päästä asiat alkaisi olemaan parempaan päin.

Rakkaat lemmikkini

Miksi ihmiset haluaa viimeiseksi tehdä kotityöt? Niin kuin esimerkiksi minä. Minun pitäisi jakaa kotityö listojen lukuiset yritys kokeilut, mutta sen sijaan kertoilen rakkaista lemmikeistäni.

Siellä missä kasvoin teiniksi, jonka jälkeen lähdin seikkailemaan ja tutustumaan muualle maailmaa, jota kutsun kodikseni, jossa rakkaat vanhempani asustavat, meillä on ollut paljon rakkaita eläimiä.

Kun perheeni muutti minun ollessani 2 ikävuoden paikkeilla, talon mukana perheeseemme tuli Katti niminen maatiaskissa, jonka ikää emme koskaan tienneet. Jonkin ajan päästä hankimme hänelle kaverin nimeltä Kisu. He elivät mukavaa maalaiskissa elämää yhdessä. Kun isomummini kuoli ja menimme hautajaisiin, takaisin tullessa meitä odotti kylppärissä ikävä yllätys. Kisu oli jotenkin takajalkansa halvaannuttanut. Voimme vain arvailla mitä oli voinut tapahtua, mutta Kisu kuoli seuraavana päivänä. Katti otti sen myös raskaasti, mutta voi olla myös, että vanhuus painoi myös kissan mieltä. Katti lopetti syömisen ja hänkin nukkui pois.

Elelimme hetken ilman lemmikkejä, kunnes vanhempien toivuttua heille tarjottiin kaksi kissanpoikasta: Misu ja Matti. Molemmat olivat erityisen rakastuneita läheiseen metsään. Misu oli joskus kuukauden kaksi reissussa. Taisi joskus kertoa hurjista tarinoista Matti kissalle ja eräänä päivänä monien kuukausien odottelun jälkeen totesimme, ettei Matti enää palaisi. Sitä aina lapsena jännitti, että tekisikö Misu samoin, mutta neitokainen ei ollut koskaan sen jälkeen pitkiä aikajaksoja ollut poissa.

Oli meillä Misun ja Matin aikoihin tullut myös lisää elukoita taloon. Isosiskollani oli hiiriä ja gerbiilejä, mutta niille kävi aika nopeasti hullusti, kun perheessä on liikaa uteliaita silmäpareja. Pikkuveli antoi rakkauttaan jyrsiöille jos toiselle, mutta kyllä yksi gerbiileistä päätyi Imppu koiran rakastettavaksi leluksi. Perheessä siis tuohon aikaan oli 5 lasta.

Tosiaan Imppusta olette ehkä lukeneet vielä ennen matkaa postauksesta. Imppu oli kultainennoutaja, ihana rakastava luonteinen koira, joka enemmän ja vähemmän paimensi perheen lapsia. Aluksihan pelkäsin hieman koiraamme, kun Imppu tuli ja äiti oli kertonut lapsille koiran nimen menimme pihalle kaikki hänen ympärille ja aloimme kilpaa huudella Imppua. Siitähän pentu koira ei tykännyt ja haukahti turhautuneena meille vastaukseksi. Säikähdin ihan hirveästi ja aloin vältellä ihanaa koiraa, joka aisti heti minun oudon käytöksen. Lopulta äidiltä paloi hihat ja raahasi juhannuksena minut Impun luo silittämään. Imppu oli oma itsensä ja varmasti aisti hieman itkuisen ja pelon sekaisen lapsukaisen. Hän istui ja odotti minua ja kun tunsi minun lämpenevän ja rauhottuvan, mojoutti hän minulle vastaukseksi rakastavan koiran märän pusun.

Matin lähdettyä halusimme Misu kissalle kaverin ja perheeseen tuli Miuku. Aluksi väliaikainen nimi, mutta lopulta nimi jäi. Miuku maukui todella paljon. Varsinkin silloin kun Miukua tutustutettiin ulkona olemiseen. Pikku musta kissa ehti meitä viihdyttää vajaan vuoden, kun kissa taisi aistia pallien poiston lähestyvän. Hän lähti sitten kilometrin päässä lymyilevälle kehätielle ja sinne jäi asfaltille makamaan, odottamaan että minä löytäisin hänet sieltä matkalla koulu bussipysäkille. Olen vanhemman pikkusiskoni kanssa edelleen kiukkuisia isällemme, joka ei haudannut Miukua samalla tavalla kuin muut rakkaat eläimemme. Miuku haudattiin takapihan suohon, kun taas muut oli haudattu etupihan ison kiven ympärille.

En osaa aikajanalle asettaa seuraavaa eläintä, mutta meille hankittiin puppeli Roomeo. Luppakorva söpöläinen viihdytti meitä täyden iän. Roomeo sai kokea myös ulkoilman vapautta tiukan valvonnan alaisena tietenkin ;) Roomeo lopulta kuoli vanhuuteen. Olin silloin yksin kotona kun pupu mies kuukahti. Hän seisoi hetken ennen kuolemaansa ja yksi kaksi päätti mennä makaamaan vessa-astiaan.

Sitten jossain vaiheessa, kun muutin kotitalosta viereiseen autotalli yksiöön meille hankittiin valkoinen Julia pupu. Hän taisi iältään olla 1-2, meille tullessaan. Hän oli sitten minun vastuulla oleva pupunen, kun asui kanssani yksiössä. Julia tykkäsi karkailla autotallin alle, mutta tuli sieltä pois pullava pullaleivän avulla. Ihme pupu. Sain tietää Julian poismenosta ollessani osastolla (kirjoittelen siitä ehkä joskus jos jaksan). Raskaasti otin sen kun pupu oli tavallaan ensimmäinen ihan oma lemmikki.

Misu ja Imppu jatkoivat pitkään eloa kanssamme kotopuolessa. Misu sai kaverikeen vielä 3 kissaa: Pedro, Siiri ja Stigi. Stigi on iso siskoni kissa, jonka piti mennä hänelle kun muutti omaan kämppään. Sitten siskoni löysi itselleen ukon, joka on allerginen, joten kissa meni takaisin kotiin. Pedro seurasi Matti kissan jalanjälkiä ja meni metsäkissan elämää kokeilemaan. Siiri ja Stigi on siis edelleen kotopuolessa viihdyttämässä perhettäni.

Misu kuoli vähän ennen Imppua vanhuuteen. Muistamme hänet sauna kissana. Misu rakasti saunan lämpöä ja kylpyhuoneen lattialämmityksen tuomaa lämpöä.

Kotopuolessa on siis tällä hetkellä Siiri ja Stigi ja Impun poika Sasu. Sasu on sekarotuinen kultaisennoutajan ja austrasiliaisenpaimenkoiran sekoitus. Sasu on aikamoinen karvaturri. Huomion rakas hösötys koira viettää suurimman osan ajastaan ulkona isolla aidatulla takapihalla. Tässä hieman kuvia Kotopuolen elukoista.

Sasu

Siiri

Stigi

Siinä olikin stooria hieman kotopuolen eläin kunnasta. Kotona on myös vieraillut lepakko, hiiri, rotta, lintu luonnon ja ympäristön puolesta.

Nyt sitten jatketaan minun pois muuttoni jälkeisistä lemmikeistäni. Minulla on ollut 3 grebiiliä. Niitä piti aluksi olla vain kaksi, mutta kun olin ostamassa gerbiilejä löytyi kukkaruukun alka vielä yksi niin pitihän se yksi sieltä vielä ottaa. Yoru, Mitsu ja Raito elelivät kanssani monta merkityksellistä aikaa. Ja vuorotellen he myös jättivät aikansa.

Minä adoptoin isosiskoni toisen kissoista Gobon. Herttainen herrasmies Gobbo on viihdyttänyt minua jo 5 vuotta. Hän tykkäsi paljon gerbiileistäkin ja kun gerbiilejen aika jätti kävi minun Gobboa sääli ja halusin hänelle kaveri kissan. Häiden kautta sukunimi vaihdoksen myötä luvattu neiti kissa saapui meille, Nagini. Mutta ennen Naginia meille tuli 2 chinchillaa Eicca ja Eros. Eläintarha alkaa meillekkin kokoontumaan, mutta toistaiseksi olemme päättäneet ettei tähän taloon enempää eläimiä hankita. Kyllä olen ajatellut kultaisennoutajan lisäystä, mutta tosiaan ei tähän kämppään. Vaikka täällä olisi tilaa niin ei vielä :)

Loppuun vielä kuvia: musta Gobbo herra, monivärinen Nagini neiti ja kaksi vauhdikasta uros chinchilla palleroa Eicca (stankku) ja Eros (whitemosaic). Chinuista on tooosi vaikeeta saada yhteiskuvia ;D

Lukijat vaativat huomiota!!!

Moikkelis koikkelis! En minä bloggaamista lopettanut. Kävin Pohjois-Karjalassa isovanhempia moikkaamassa ja hieman perhetuttujakin, että aika humpsahti niin mukavasti.

Raskaudesta ei hirveästi nyt tule tekstiä, kuin että väsyttää aika paljon ja ruokaa haluan tosi usein. Terävöityneestä hajuaististani en ole kovin kiitollinen. Tupakka käy nenään aika ilkeästi, kuten myös kissan vessa puuhat.

Viikon kaivattu mies tuli taas kotio <3 Kyllä tämmöinen pikku mamma kaipaa puoliskoaan ja varsinkin nyt kun molemmilla on jotain mitä innokkaasti odotetaan.

Turistaan nyt hieman matkasta. Matkasin isosisarusten kanssa Pahjois-Karjalaan. Tykkään pitkistä ajomatkoista, mutta kun matkan puolessa välissä tehtiin ruokailu tauko, tiesin että minua alkaa hieman ramasemaan, niin ajaja vaihto oli tehtävä. Veli söi hamppari aterian, sisko lehtipihvin ja minä väsäsin salaattia ja terveyspommi leipiä.

Siskoni on alkanut vloggaamaan (tarkoittaa video bloggaamista) ja pääsin myös kuvaamaan matkaamme, sillä en minä voinut hänen antaa kuvata ja ajaa samaan aikaan. Perille päästyä olin viittä vaille valmis nukkumaan, mutta kyllä minulle soppa maistui hyvin.

Seuraavana päivänä vietimme aikaa isovanhempien kanssa ja koneelta kuvia tuijoteltiin. Mummilla on vielä paljon opeteltavaa koneen käytössä. Jos siellä olisi joku koneen käyttöä opettamassa niin mummikin paremmin pysyisi perillä lasten ja lastenlasten menosta. Toisaalta on kiva kirjoittaa aitoja kirjeitä, joissa kertoilee tapahtumista.

Menimme perhetutuilla iltaa istumaan ja saunomaan. Pitäisi sielläkin käydä useammin. Ilma on puhdasta ja kiireestä ja arki elämisestä poistuminen on joskus ihan tervettä. Kolista siis puhun. Siellä on sitä ihanaa metsää ja taijanomainen rauhaisa ympäristö.

Lähdimme sitten seuraavana päivänä sunnuntaina ja Hyvinkäälle päästyä hetimme siskon kanssa kännisen kotio, kun niin nätisti pyysi. Aina tämmösen yllättävät tilanteet pistää hieman miettimään, mutta jotenkin oli niin virkistynyt olo, että iloiten sen ukkosen vei.

Kiitos ja kuittaus. Pitäisi varmaan se kotityö postaus tehä ja samoin näistä minun elukoista. Noh näkemisiin.

Monta asiaa yhdessä blogissa

Tämän päivän blogi onkin äitini innoittama. Äiti keksi nämä väliotsikot. Ja pidin pienen gallupin Facebookissa ja suurin osa kannatti yhden blogin pitämistä.

Viikko 5+2: Kauan odotettu plussa

Nyt se siis vihdoin tapahtui. Olen todella onnellinen ja sydämeni on onnesta haljeta. Olen täydessä vauhdissa tässä raskaudessa. Olen ollut kotopuolessa vauva-lastenvaatteita läpi käymässä. Vielä on todella paljon läpi käytävää. Samalla nauran, että mihin nämä kaikki tavarat saan laitettua. Äitylillä on kumminkin tavaraa 7 lapsen ja 1 pojan pojan edestä.

Tähän astisia raskausoireita, mihin olen huomion kiinnittänyt on lisääntynyt unen tarve, vessassa ramppaaminen, erittäin herkkä nenä, tarve saada ruokaa useammin tai päätä alkaa särkemään ja kaikista näistä ehkä ihmettelen eniten miten nopeasti rinnat alkoivat turvota. Nämä ovat niin herkät ja muutenkin ennen raskautta kokoa E, niin sitä nyt jännätään millaset pallurat näistä tullee. :D

Mieheni sanoi, ennen työviikkonsa alkua, etten saa liikaa rehkiä. Mutta en tälle innolle voi mitään! Hirveä pesän rakennus vietti päällä. Toisaalta on mukavaa, että pitkästä aikaa on hirveä into laittaa kotia kuntoon ja nähdä asiat uudessa valossa.

Nukkeilua: Vatsapalan kohtalo

Niin tosiaan, kävi hieman surullisesti, kun huomasimme kuumaliimatessamme ystäväni kanssa nukkeani, että siinä oli palanen lohjennut. Aluksi olin hieman kahden vaiheilla lähettäisinkö vatsapalan, jotta firman päässä saisi uusi tehtyä, mutta nyt olen sitä mieltä, että sen voisi lähettää kun kumminkin nyt voin intoilla raskaudesta ja eiköhän se palanen nopeasti sieltä tulisi. Se vaan, että joudun purkaa nukkeni paloiksi ja sitten kasaamaan uudestaan. Se hieman jännittää, mutta toisaalta sekin olisi ihan hyvä tehdä. Ystäväni pitäisi sama projekti tehdä niin tehdään sitten yhdessä. Siitäkin purkaamisesta ja kokoamisesta oma kuvaus sessio.

Kuvassa näkyy: vasen lohjennut kappale, oikea millainen siinä pitäisi olla

Ompelua: Pikkusiskoni odottama prinsessamekko ja serkun pojan totoro unipussi

Nuorin pikkusiskoni on odottanut vanhimman pikkusiskon vanhojen mekon teon jälkeen itselleen prinsessamekkoa. Minulla on mielessäni oma kuva prinsessamekosta ja pikkusiskolla varmasti oma ja äitylillä on varmasti myös yksi kuva. Pitäisi joku päivä istua alas ja kerätä hieman ideoita. Mutta minulla on tosiaan tarkoitus mekko ommella ja nyt kun olen kotonani siivoillut niin työ tilaakin nyt on. Voisin käydä omia kankaita läpi ja sen perusteella ehdotella mekko ideoita.

Serkun avovaimo oli siskoni vanhojen mekon teko aikaan tehnyt myös alustavan tilauksen, että tekisin Totoro unipussin. En ole sitä unohtanut ja ehkä asiaa pitää palautella molempien mieleen. Olisi tosi kiva taas ommella "pitkästä" aikaa.

Ja nyt me odotamme

Ihanaista aamua. Aprillipäivä on vihdoin ohi, joten tännekkin uskallan kirjoittaa ilman, että joudun kyseenalaiseksi. Haluan jakaa eilen tapahtuneen asian.

Pitkän odotuksen ja vinkumisen jälkeen olen alkanut odottamaan lasta. Raskaus on ihan alkumetreillä ja tässä yritän lääkärille saatu soitettua. Moni voi nyt miettiä (kuten yksi ystävistäni) eikö ole liian aikaista kailottaa maailmalle olevansa raskaana. Minun mielestäni (kuten vastasin ystävällenikin <3) jaettu ilo on paras ilo. Ja jos käy niin surkeasti, että raskaus keskeytyy niin jaettu suru tuo monta lohduttajaa. Toivotaan ja rukoillaan, että raskaus sujuisi hyvin!

Olen siis aivan onneni kukkuloilla. Tein eilen aamulla siis testin. Olen ostanut halppis kauppa testin ja sitten jos se plussasi, tekisin kalliin clear blue testin. Kaupan testiin ilmeistyi haalean haalea viiva, joka sitten tummeni pikku hiljaa, mutta mielestäni jäi haaleaksi. ELI PLUSSASI! Revin cleablue pakkauksen auki ja tein sillä seuraavaksi. Vastaus tuli noin 3min päästä vahvistamaan, että olen raskaana!

Aprillipäivänä perheeni vietti kotopuolessa synttäreitä (isän ,isoveljen, pikkusiskon, pikkuveljen). Olinkin äitilleni sanonut tekeväni testin, joten ei ollut vaikea arvata, kun naama auringon lailla hymyillen ojensin äitylille testin. Testi oli ojennettava, koska olen niin usein ollut valeraskaana, äiti oli sanonut, ettei usko ennen kuin näkee. Iloinen tuleva mummi (on jo veljen pojalle mummi) sitten aina kun uusi perhetuttu saapui synttäreitä viettämään, äiti odotteli hetken ja sitten hyökkäri halimaan ja korvaan kihisemään: "musta tulee mummi" ja minä epäuskoisiin katseisiin vastasin: "eikä ole aprillipila".

Olen aina inhonnut aprillipäivää, sen mauttomien ja tyhmien jekkujen takia. Onhan niitä hyviäkin, mutta olen tähän asti halunnut vältellä koko päivää, koska tyhmyys tässä maassa kasvaa päivän jatkuessa. Mutta eilen oli aivan toisenlaiset tunnelmat. Eilisestä lähtien tulen aina ilolla muistelemaan aprillipäivää <3

Tarinani tosin ei nyt loppunut äitiini. En olisi saanut tännekkään kirjoittaa ennen kuin mieheni vanhemmille olisi kerrottu. Joten synttäreiden jälkeen lähdin viemään miestäni vanhempiensa luokse taas viikoksi töihin. Automatkalla sanoinkin ukolleni, että hänen on kerrottava vanhemmilleen, koska minä kerroin omalle perheelleni. Sisälle päästyä anoppi ihmetteli, että miksi en takkia tavanomaisesti riisunut. No minulla oli pikkusiskoni autossa, joten se oli ihan todellinen syy, miksi en voinut pidemmäksi aikaa jäädä. Mieheni ampaisi huoneeseensa ja pyörähti vessassa. Siivosi huoneestaan tiskejä, ennen kuin tuli vierelleni. Hän oli niin vaikeana, että hänen vanhempansa tiesivät, että joku pommi sieltä kohta putoaa. Ja lopulta sai sanottua, että olen raskaana. Anoppini pomppasi sohvalta ylös ja alkoi tanssahdella ja pyörähdellä keskellä huonetta ja tuli halimaan ja kyseli, eihän nyt tämä ole vitsi. Ja riemu vain yltyi kun iloisesti vastasimme, että ei ole vitsi.

Eli perheille oli nyt kerrottu, joten minä sain luvan levittää ilosanomaa nyt ystävilleni. Ja sen tein tekstiviestein. Onnitteluja ja epävarmoja onnitteluja sateli ja kysymyksiä lenteli. Tekstiviesti satelun jälkeen muokkasin kuvan, minkä olin ottanut aamulla ja lopulta lisäsin sen facebookkiin tekstin pätkällä: "Nyt me odotamme <3"

Eli nyt todennäköisesti viikossa on ainakin yksi raskauteen liittyvä päivitys. Voi olla, että postaan nyt kolmesti viikossa TAI sitten kahdesti viikossa, jolloin toinen on raskaus päivitys ja toinen jotain muuta TAI kahdesti viikossa, jolloin sisällytän pienen kappaleen toiseen postauksista raskauteen liittyen. Katsotaan nyt. Voihan tietenkin olla, että teen raskaudelleni oman blogin, mutta sen nyt näkee kuinka innostun.

Tässä teille pienoinen ilosanoma. Iloista kevättä kaikille!