Rakkaat lemmikkini

Miksi ihmiset haluaa viimeiseksi tehdä kotityöt? Niin kuin esimerkiksi minä. Minun pitäisi jakaa kotityö listojen lukuiset yritys kokeilut, mutta sen sijaan kertoilen rakkaista lemmikeistäni.

Siellä missä kasvoin teiniksi, jonka jälkeen lähdin seikkailemaan ja tutustumaan muualle maailmaa, jota kutsun kodikseni, jossa rakkaat vanhempani asustavat, meillä on ollut paljon rakkaita eläimiä.

Kun perheeni muutti minun ollessani 2 ikävuoden paikkeilla, talon mukana perheeseemme tuli Katti niminen maatiaskissa, jonka ikää emme koskaan tienneet. Jonkin ajan päästä hankimme hänelle kaverin nimeltä Kisu. He elivät mukavaa maalaiskissa elämää yhdessä. Kun isomummini kuoli ja menimme hautajaisiin, takaisin tullessa meitä odotti kylppärissä ikävä yllätys. Kisu oli jotenkin takajalkansa halvaannuttanut. Voimme vain arvailla mitä oli voinut tapahtua, mutta Kisu kuoli seuraavana päivänä. Katti otti sen myös raskaasti, mutta voi olla myös, että vanhuus painoi myös kissan mieltä. Katti lopetti syömisen ja hänkin nukkui pois.

Elelimme hetken ilman lemmikkejä, kunnes vanhempien toivuttua heille tarjottiin kaksi kissanpoikasta: Misu ja Matti. Molemmat olivat erityisen rakastuneita läheiseen metsään. Misu oli joskus kuukauden kaksi reissussa. Taisi joskus kertoa hurjista tarinoista Matti kissalle ja eräänä päivänä monien kuukausien odottelun jälkeen totesimme, ettei Matti enää palaisi. Sitä aina lapsena jännitti, että tekisikö Misu samoin, mutta neitokainen ei ollut koskaan sen jälkeen pitkiä aikajaksoja ollut poissa.

Oli meillä Misun ja Matin aikoihin tullut myös lisää elukoita taloon. Isosiskollani oli hiiriä ja gerbiilejä, mutta niille kävi aika nopeasti hullusti, kun perheessä on liikaa uteliaita silmäpareja. Pikkuveli antoi rakkauttaan jyrsiöille jos toiselle, mutta kyllä yksi gerbiileistä päätyi Imppu koiran rakastettavaksi leluksi. Perheessä siis tuohon aikaan oli 5 lasta.

Tosiaan Imppusta olette ehkä lukeneet vielä ennen matkaa postauksesta. Imppu oli kultainennoutaja, ihana rakastava luonteinen koira, joka enemmän ja vähemmän paimensi perheen lapsia. Aluksihan pelkäsin hieman koiraamme, kun Imppu tuli ja äiti oli kertonut lapsille koiran nimen menimme pihalle kaikki hänen ympärille ja aloimme kilpaa huudella Imppua. Siitähän pentu koira ei tykännyt ja haukahti turhautuneena meille vastaukseksi. Säikähdin ihan hirveästi ja aloin vältellä ihanaa koiraa, joka aisti heti minun oudon käytöksen. Lopulta äidiltä paloi hihat ja raahasi juhannuksena minut Impun luo silittämään. Imppu oli oma itsensä ja varmasti aisti hieman itkuisen ja pelon sekaisen lapsukaisen. Hän istui ja odotti minua ja kun tunsi minun lämpenevän ja rauhottuvan, mojoutti hän minulle vastaukseksi rakastavan koiran märän pusun.

Matin lähdettyä halusimme Misu kissalle kaverin ja perheeseen tuli Miuku. Aluksi väliaikainen nimi, mutta lopulta nimi jäi. Miuku maukui todella paljon. Varsinkin silloin kun Miukua tutustutettiin ulkona olemiseen. Pikku musta kissa ehti meitä viihdyttää vajaan vuoden, kun kissa taisi aistia pallien poiston lähestyvän. Hän lähti sitten kilometrin päässä lymyilevälle kehätielle ja sinne jäi asfaltille makamaan, odottamaan että minä löytäisin hänet sieltä matkalla koulu bussipysäkille. Olen vanhemman pikkusiskoni kanssa edelleen kiukkuisia isällemme, joka ei haudannut Miukua samalla tavalla kuin muut rakkaat eläimemme. Miuku haudattiin takapihan suohon, kun taas muut oli haudattu etupihan ison kiven ympärille.

En osaa aikajanalle asettaa seuraavaa eläintä, mutta meille hankittiin puppeli Roomeo. Luppakorva söpöläinen viihdytti meitä täyden iän. Roomeo sai kokea myös ulkoilman vapautta tiukan valvonnan alaisena tietenkin ;) Roomeo lopulta kuoli vanhuuteen. Olin silloin yksin kotona kun pupu mies kuukahti. Hän seisoi hetken ennen kuolemaansa ja yksi kaksi päätti mennä makaamaan vessa-astiaan.

Sitten jossain vaiheessa, kun muutin kotitalosta viereiseen autotalli yksiöön meille hankittiin valkoinen Julia pupu. Hän taisi iältään olla 1-2, meille tullessaan. Hän oli sitten minun vastuulla oleva pupunen, kun asui kanssani yksiössä. Julia tykkäsi karkailla autotallin alle, mutta tuli sieltä pois pullava pullaleivän avulla. Ihme pupu. Sain tietää Julian poismenosta ollessani osastolla (kirjoittelen siitä ehkä joskus jos jaksan). Raskaasti otin sen kun pupu oli tavallaan ensimmäinen ihan oma lemmikki.

Misu ja Imppu jatkoivat pitkään eloa kanssamme kotopuolessa. Misu sai kaverikeen vielä 3 kissaa: Pedro, Siiri ja Stigi. Stigi on iso siskoni kissa, jonka piti mennä hänelle kun muutti omaan kämppään. Sitten siskoni löysi itselleen ukon, joka on allerginen, joten kissa meni takaisin kotiin. Pedro seurasi Matti kissan jalanjälkiä ja meni metsäkissan elämää kokeilemaan. Siiri ja Stigi on siis edelleen kotopuolessa viihdyttämässä perhettäni.

Misu kuoli vähän ennen Imppua vanhuuteen. Muistamme hänet sauna kissana. Misu rakasti saunan lämpöä ja kylpyhuoneen lattialämmityksen tuomaa lämpöä.

Kotopuolessa on siis tällä hetkellä Siiri ja Stigi ja Impun poika Sasu. Sasu on sekarotuinen kultaisennoutajan ja austrasiliaisenpaimenkoiran sekoitus. Sasu on aikamoinen karvaturri. Huomion rakas hösötys koira viettää suurimman osan ajastaan ulkona isolla aidatulla takapihalla. Tässä hieman kuvia Kotopuolen elukoista.

Sasu

Siiri

Stigi

Siinä olikin stooria hieman kotopuolen eläin kunnasta. Kotona on myös vieraillut lepakko, hiiri, rotta, lintu luonnon ja ympäristön puolesta.

Nyt sitten jatketaan minun pois muuttoni jälkeisistä lemmikeistäni. Minulla on ollut 3 grebiiliä. Niitä piti aluksi olla vain kaksi, mutta kun olin ostamassa gerbiilejä löytyi kukkaruukun alka vielä yksi niin pitihän se yksi sieltä vielä ottaa. Yoru, Mitsu ja Raito elelivät kanssani monta merkityksellistä aikaa. Ja vuorotellen he myös jättivät aikansa.

Minä adoptoin isosiskoni toisen kissoista Gobon. Herttainen herrasmies Gobbo on viihdyttänyt minua jo 5 vuotta. Hän tykkäsi paljon gerbiileistäkin ja kun gerbiilejen aika jätti kävi minun Gobboa sääli ja halusin hänelle kaveri kissan. Häiden kautta sukunimi vaihdoksen myötä luvattu neiti kissa saapui meille, Nagini. Mutta ennen Naginia meille tuli 2 chinchillaa Eicca ja Eros. Eläintarha alkaa meillekkin kokoontumaan, mutta toistaiseksi olemme päättäneet ettei tähän taloon enempää eläimiä hankita. Kyllä olen ajatellut kultaisennoutajan lisäystä, mutta tosiaan ei tähän kämppään. Vaikka täällä olisi tilaa niin ei vielä :)

Loppuun vielä kuvia: musta Gobbo herra, monivärinen Nagini neiti ja kaksi vauhdikasta uros chinchilla palleroa Eicca (stankku) ja Eros (whitemosaic). Chinuista on tooosi vaikeeta saada yhteiskuvia ;D