maanantai 29. huhtikuuta 2013

Toipuminen on pitkä prosessi

Terppa! Tänään on minul mieli vähän maassa, joten oiva päivä kirjoittaa.

Tänään on todella mukava päivä. Pouta sää ja linnut kertovat keväästä. Lumi on vihdoin takapihaltamme sulannut, ei tarvinnut sitä lähtee levittelemään, jotta sulaisi. Joten miksi minulla on mieli maassa. Noh minusta tuntuu, etten jaksa täällä kotona saada hirveästi mitään aikaiseksi. Minun kotihommiini kuuluu lattian siisteydestä huolehtiminen, pölyjen pyyhintä ja pyykit. Ruokaa tekee se kuka jaksaa/nakitetaan. Eläinten hoivaaminen jakautuu siskoni ja minun välille. En ole hoitanut hommiani kauhean ahkeraan.Tuntuu, että olen huono vaimo ja huono kodin hengetär.

Kun taas muualla jaksan paremmin, mutta nyt mietin onko sekin vain itsensä tsemppaamista ja pakottamista jaksamaan. Älkää ymmärtäkö minua nyt väärin. Rakastan perhettäni ja ystäviäni, mutta jostain syystä jaksan paremmin heidän seurassa tehdä asioita. Täällä minä en koe, että on pakko jaksaa. Mutta minusta tuntuu, että minun kuuluisi jaksaa. Olen työtön joten aikaa minulla on ,vaikka kuinka paljon. Silti en jaksa. Voiko se olla sitä, ettei minulla ole säännöllistä rytmiä. Voi olla.

Syitä voi olla monia tähän jaksamattomuuteen. Mieltä vaivaa edelleen keskenmeno, olen taipuvainen masennukseen ja ahdistumaan, kevät kaamos. Mieheni lisäisi listaan, että ajattelen liian raskaasti ja vaativasti asioita. Pitäähän sekin paikkansa, mutta minusta tuntuu etten ole riittävä. Minun pitäisi varmaan käydä ostamassa vihko ja alkaa kirjoittaa päivittäin ranskalaisin viivoin, mitä on tullut tehtyä päivän aikana. Samaan vihkoon voisi kirjoittaa myös mitä on tullut syötyä, sillä sitäkin voisi seurailla.

Miten voisin opettaa itselleni olemaan vähemmän ankara? Ja vielä tähän loppuun: Voi kun olisin raskaana. Silloin olin täynnä uutta ihanaa iloista energiaa. Rakas Taivaan Isä, suo meille lapsonen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti