Kun on sotkusta niin mikään ei innosta

Hellurei! Nyt on yö. No ei kirjoittaminen aikaa katso. Haluan kirjoittaa nyt siitä, että nyt ei innosta ei sitten mikään. Ja miten vaikeaa on ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä niinkuin pitää.

Kotini on silleen suht siisti, mutta on paikkoja jotka ovat tietoisesti sekaisin ja sitten siisteissä huoneissa on tavaroita, jotka ei todellakaan kuulu siihen. Ja näin sitten mieleni myös toimii. On asioita, joita ei ole tullut käsiteltyä. Olen ne hienoihin pinkkoihin kerännyt ja käsittelen ja purkaan niitä sitten kun olen siihen valmis. Mutta sitä hetkeä ei tule, ennen kuin ympäristöni on siisti. Joten imuri ja rätti käteen eikös?

Eihän se ihan niin mene. Ensimmäiseksi ongelmaksi tulee tämä työttömän rytmitön päivärytmi. Toinen ongelma ja oikeestaan se mihin kaikki aina kaatuu on se, että saako itseään potkastu liikkeelle. Hienoja suunnitelmia minulla on illalla/yöllä tehtynä seuraavaa päivää koskien, mutta sitten sitä yrittää keksiä kaikkea muuta siihen eteen. Ei siinä, ihan fiksu minä tunnun olevan. Ei ne turhia juttuja ole, pitää nekin hommat joskus tehdä, mutta aina sitä pää juttua välttelee ja välttelee ja välttelee.

Meillä on täällä monta pientä projektia. Olkkari nyt sentään alkaa jo henkimään kodin henkeä ja keittiö, kun sais tavarat haluamaan järjetykseen, sekin olisi mukava paikka. Parit taulut seinään ja vóla! Sitten onkin ne loput huoneet ja niitä sitten onkin. Samoin tämän kämpän hyvinä ominaisuuksina varastot, huonona ominaisuutena: ne on sekasin. Varastot pitäisi ensin nyt tässä siivota, jotta voin hyökätä tuon varasto HUONEEN kimppuun. Kyllä meillä on tässä kämpässä 4 makkaria ja yksi niistä makkareista on nyt sit varasto. Pääsääntöiseksi minun läpi käymättömiä tavaroita ja asioita.

Sitten kun tämä kaaos osa on saatu siivottua, voin vihdoin inspiroitua: leipoa, tehdä palapelejä, OMMELLA <3, suunnitella asioita jne. Mutta niin kauan kun asiat vain seisoo ja olee niin samoin myös minun mukavat omat harrastukseni oleskelevat.

Pitäisi kirjoittaa kai työasioistakin jossain vaiheessa. Hienoja ideoita on mitä kirjoittaa, mutta kirjoitan kun innostaa. Eli toisin sanoen: Ole hyvä nainen ja ala siivoamaan. Olo tuntuu paljon keveämmältä ja ajatus luistaa paremmin. :)

Sitkeä flunssa

Tereve. Tupperit oli ja meillä oli pienellä porukalla mukavaa. Paljon oli ihmisii sairastunut. Aluksi itseäni harmitti aikasen paljon, mutta sitten tulipa ajatus, jospa sitten uudet kutsut järjestän. Joten siitä uuden kutsun innostuneena taas pääsen ihmisiä sankoin joukoin kutsumaan. Äitylihän ei voi jättää minua rauhaan siitä, että ryhtyisin konsulentiksi tuppereihin. No ei nyt vielä mamma. Ehk sit joskus. Mä tykkään enempi järjestää ja kutsua ihmisiä.

Ukkonikin tuli sitten kipeeksi. Ei lähtenyt nyt töihin. Toivottavasti keskiviikkon vois jo paremmin, et voi töihin lähtee. Tää on kyl kumma tauti, kun ei oo mennäkseen. Vähän mullakin on viel heikko olo ja yskittää välillä. Kipeenä oleminen ei oo yhtään kivaa.

Mjaa. Kai sitä vois taas yrittää ruokaremonttia tehä omassa syömisessäni, nyt kun uuden tavan tuppertuotteet opettivat jätskiä tekemään. Marjoja ja jugurttia ja hyvää tulee ja varmasti on terveellistä!

Imma sick!

Morojenttes! Tämä viikko alkoi hyvin, mutta tulinpas kipeeksi. Meille tuli uusia perhe sääntöjä, jotta saisin työttömättömyyteeni ryhtiä.

Hereillä ja aamuhommat pitää olla hoidettuna 9:30, jolloin tehdään lista tehtävistä asioista ja jaadaan ne tehtävät kotona olevien kanssa. Klo 10 alkaa tehtävien tekeminen. Lounas on 12-13. Tehtävien teko loppuu klo 15:30. 9:30-15:30 ei saa olla koneella hengaamassa. Tv saa olla auki, jos ei oo tehtäviä. Ruoka pyritään ajoittamaan 16:30-17:30. Omaan huoneeseen pitää mennä klo 23 (tämä koskee enemmänkin pikkusiskoa).

Muita juttuja rytmitykseen liityen: Pikkusiskon on siivottava omahuone kerran viikossa (joka toinen viikko lattia pestävä). Lakanat pitää vaihtaa joka toinen viikko. Klo 22 käydään kämppä läpi kattoen et on suht siistiä ja siivotaan jutut paikalleen, jos on jäänyt.

Tää voi tuntua oudolta, mutta tälleen vähän sovellan juttuja, joita itse noudatin teininä tukikoti Kaislikossa. Nämä oli toimivia ja hyvin rytmiä pitäviä juttuja. Voisin joku päivä kirjoittaa Kaislikosta. Se oli ihan hyvä paikka.

Nähdään taas. Toivottavasti olo kohenisi ennen tupper partyjä.

Zombie walk

ÄÄGYÄÄ!!! Terveiset Zombie walkista 2013! Osallituin pikkusiskon ja pikkuveljen kanssa tämän vuotiseen zombie walkkiin. Itse olen aikaisemmin ollut vain katomassa kerran, mutta meille kaikille eka kerta zombaamassa. Hauskaa oli ehdottomasti! Pikkusiskoni oli enemmän agressiivinen zombi ja minä enempi hillitty ja rinsessamainen. Aika loppui kesken valmistelujen, mutta ensi walkkia varten osataan olla nopeampia ja ehkä ens kerralla minäkin voisin olla karmaisevampi. Tässä muutama hassu kuva meistä.

Pikkuveli ja pikkusiskoni

Pikkusiskolla riitti ääntä

Walkin jälkeen oli aikaa koomisille kuville. Minä ja pikkuveli

Tindessa prinsessa zombi <3

Pikkuinen päivitys

Heips. Tällä viikolla taitaa olla vain yksi lyhykäinen. Tässä ei oikein ole hirveästi tapahtunut ja mietityttänyt. Mieltä vaivannut tämä jonkunmoinen kaaos. Pitäisi pyykätä. Imuroida. Keittiö saada kuntoon. Ei oo nyt oikein siivoaminen maistunut.

Lauantaina zombeilemaan hesaan ekaa kertaa. Kerran olen siskoani käynyt katsomassa kun tämä zombeili, niin nyt sitten itte olisin zombiksi laittautumassa pikkusiskon kanssa. Saas nähä jääkö nämä zombit zombaamaan sohvalle.

Taas sitä vaan odotellaan, että ukko painelisi tänne kotio viihdyttämään laiskaa kotikissaa (that´s me). Noh maanantaina sit.

Hei no semmonen päivitys jutun vois kertoo et oon ostamassa hienon saumurin ittelleni. Ja uudet rillukat tuli ostettua.

Muurahaisinvaasio!!!

Hello! Nyt sitten puretaan suurta turhautumista muurahaisiin. : D Niitä vastaan olemme taistelleet kohta jo kuukauden päivät ja hermo tässä menee, kun ensin ne hyökkäsi hermannien kimppuun ja nyt kun täällä yritetään barffata niin lihan kimppuun.

Aluksi niitä oli vain keittiössä. Veimme hermannin maanpakoon olkkariin niin eikös takapihan murkut innostuneet uudesta löydöstään. Hermanni hävisi tappelun muurahaisarmeijaa vastaan, joten kotopuolen hermanni saa nyt pitää pintansa, sillä me haluamme meidän hermannin (Hermanni = kakku juuritaikina).

Sitten keittiön murkut hiffasivat kissojen liharuut ja hyökkäsivät niiden kimppuun. Siirsimme kissan ruokakupin olkkariin ja taas takapihan muurahaiset saivat syyn tulla kolostaan syömään herkullista naudan mahaa. Kissat tyytyväisinä, joskin maha kurnien katsoivat, kun he eivät tykästyneet naudanmahaan (emme vielä luovuta naudanmahan ruokinnassa).

Viimeiseksi yritimme piilottaa ruuan yläkertaan, kun siellä ei murkkuja pahemmin ole näkynyt, kuin muutama. Ajattelimme, että kylppäriremppa tukki niiden tutut kulkureitit. Niin ei. Löysivätpä ne ruokakupille uuden reitin.

Olemme todenneet, että suola ei ole toimiva ratkaisu. Muurahaiset viis veisaa suolasta ja kävelevät sen päältä takaisin pesään. Kaneli on niin pieni rakeista, että se tarttuu myös muurahaisten jalkoihin. Kanelia olemme sitten joka nurkkaan änkeneet, mutta ei me näin voida elää. Muurahaiset koko ajan löytävät uuden reitin.

Joten etupihan kukkapenkki, joka on seinän vieressä on myllättävä ja etsittävä se pesä ja tappaa se. Ystävällinen naapurimme kertoi jo viime vuonna, että kannattaa kukkapenkki hävittää, sillä hän sai oman muurahais ongelman minimoitua.

Kukkapenkin hävittäminen on sitten tämän viikon plääni. Ja koska sunnuntaina koko perheeni hyökkäävät tänne niin kämppä pitää siivota. Mutta tänään Vantaan Flamingoon polsimaan. Se on Moro!

Kolmas vuosipäivä häistä

Heippa! Vietin puolisoni kanssa 8.5. ´nahka´ vuosipäivää. Oikeastaan nyt vasta on tuntunut, että palikat ovat vihdoin asettuneet. Sitä sanotaan, että ensimmäinen vuosi on mukavaa ja ruusuista, mutta meillä se ainakin oli myrskyistä ja riitaisaa: "Meijän kotonapa tehtiin AINA tehtiin näin".

Jos jotain olen oppinut niin kumpikin tarvittiin tilaa. Ensimmäinen vuokra-asuntomme oli 29 m². Riitelimme jatkuvasti ja eripuramme jatkui tiuskimisena muuallekkin. Vaikka riitelimme niin emme koskaan vakavasti miettineet eroa. Vihaisena tulee sanottua vähän sivu suun. Lopulta äitini huomautti tiuskimisesta ja ehdotti muuttoa isomopaan kämppään ja niin tapahtui.

Muutimme sitten vuokrakaksioon, joka oli kooltaan 62 m². Tilaa oli ruhtinaallisesti ja kavereita vihdoin kehtasi kylään hyvin mielin kutsua. Ongelmaksi osottautui kuitenkin se, että minä en ole koskaan viihtynyt kerrostaloissa. Tietyistä pelisäännöistä piti kiinni pitää, mutta toiset piti toisia paremmin kuin toiset. Kerrostalo huoneistomme sijaitsi kahden muun kerrostalon kanssa siten, että niistä muodostui iso sisäpiha, mutta myös iso kaikukoppa. Pihalla ei tarvinnut kuin muutama lapsi tai aikuinen olla, niin puhe ja kikatus kaikui aivan hirveästi. Toisessa kämpässä tuli mukanaan myös isommat taloudelliset maksut. Niimpä me päätimme toisen hääpäivän olleen paperi hääpäivä.

Kolmas asunto olikin sitten ensimmäinen omistusasuntomme, rivaritalossa. En ole koskaan rivitalossa asunut, joten tähänkin oli oma sopeutuminen. Onneksi naapurit ovat mukavia ja talossa ei muuta vikaa ole kuin keväisin muurahais hyökkäykset. Tähän kämppään emme myöskään ole jäämässä, koska molempien unelma olisi asua omakotitalossa. Olen itse lapsuuden asunnut omakotitalossa ja ison pihametsän ympäröimänä niin samantapaista kasvuympäristössä olisi kiva omatkin lapset kasvattaa.

Nyt siis olemme olleet kolme vuotta naimisissa ja yritämme esikoistamme saada perheemme elämää värittämään. Vietimme kolmatta hääpäiväämme tällä kertaa kotonamme. Kävimme virkistävällä kävelyllä ja vihdoin saimme häämatka-albumin valmiiksi. Ehkä ensi vuonna teemme hääpäivä kuva-albumin, mutta luulempa että haluan sen aikaisemmin saada aikaiseksi.

Onnellinen aviopari olemme ja vihdoin näyttäisi siltä, että nuori pari on asettunut ja nauttivat nyt yhteisestä onnesta täysin sydämin :)

Kummin muuten se pitäisi sanoa: vuosipäivä vai hääpäivä? No käytin molemmin.

Kokeillaan barffausta

Morjens! Meillä on aikaisemmin kissoille annettu päivässä kahesti kaupan halppis ruokaa. Nagini neitokainen, joka on iältään n. puolitoista, kärsi hyvin pahanhajuisista tarpeista. Joten pidemmän päälle Nagini  ei tahtonut enää kissan vessassa käydä parin oman jätöksen jälkeen, vaan teki tarpeensa vessan ulkopuolelle. Minun kävi neitiä sääliksi ja aloimme mieheni kanssa miettiä kissojen opetusta vessan pöntölle tai ruokavalion muutosta. Koska rahat on nyt hieman tiukilla, emme ostaneet kissoille kissa wc istuinta, mutta kuulimme barffauksesta.

Olen nyt sitten totuttanut kissoja sika-nauta jauhelihaa syömään kakeloiden kanssa 8 päivää. En halua kakeloita kuitenkaan roskiin heittää niin olen käyttänyt niitä totuttaakseni kisut syömään lihaa. Olen vielä uusi kuitenkin tämän asian kanssa, mutta yhdessä tässä kissojen kanssa nyt sitten opetellaan. Kävin taas liha ostoksilla ja mukaan tuli nyt uutena nauhan mahaa. Saas nähä kuinka kisut tykästyvät.

Tänään sitten olen hieman tutustunut tähän barffaukseen ja löysin täältä sivulta kaikkea hyödyllistä tietoa. Itse kirjoitan tänne nyt tiivistetysti samoja asioita itselleni muistiin. Suosittelen kaikille, jotka ovat kissojen kohdalla pohtineet barffausta käydä lukasemassa tuolta. Meijän kissojen kikkareet ovat nyt hajuttomampia ja kiinteämpiä. Mielestäni myös Gobbo pojan turkki on nyt pehmeämpään. Saas nähä lähteekö paino tippumaan.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Barffaus asioita (""-on mitä suoraan lainaan täältä)

Koska kissat ovat yksilöllisiä syöjiä, pitää ruokavalio ruotia kissa kohtaisesti. Pennuille ja iäkkäämmille kissoille löytyy pieniä lisäohjeita barffaukseen liittyen täältä näin.

"Mietittäessä kissalle sopivaa ravintokoostumusta voidaan esimerkiksi ottaa sen tavallinen saaliseläin eli hiiri. Hiiressä on vettä 70 %, proteiinia 14 %, rasvaa 10 %, hiilihydraatteja 1 – 2 % ja kuitua alle 1 %. Kissan ravinnossa tulisi olla 25 – 30 % proteiineja. 23 aminohaposta 11 on kissalle välttämättömiä."

Barffauksessa pääruokana on liha (sika, nauta, broileri (ym siipikarja), kani jne.). Lihaa tarjotaan mieluiten raakana, jotteivät tärkeät vitamiinit ja ravintoaineet häviäisi kypsettäessä.

" Salmonella ja muut bakteerit tuhoutuvat pakastettaessa, ja suomalainen liha on kyllä tarkastettuakin. Lisäksi raakaravintoa syövän kissan vatsan pH on tarpeeksi hapan tuhotakseen esim. salmonellabakteerit jo vatsalaukussa."

Kalassa on kuitenkin aika paljon rasvoja, joten sitä suositellaan kerran viikkoon. Hyviä kaloja on mm. lohi, muikku, silakka ja kissojen tonnikala.

"Kissalle voidaan tarjota kerran viikossa pieni määrä sisäelimiä, kuten maksaa tai munuaisia.Sian maksaa tulisi välttää, koska siinä on eniten lääke- ja hormonijäämiä. Naudan tai broilerin maksa on parempi vaihtoehto. Munuaiset on hyvä viillellä veitsellä ja liottaa vedessä yön yli, jotta kuona-aineet imeytyvät veteen."

Kissat tarvitsevat tauriinia ja sitä saa eläinten sydämistä (sika, kana, lammas, nauta). Suositellaan 2-3 kertaan viikossa. Kannatta kokeilla miten oma kissa tykästyy sydämeen, sitä voi positiivisesti yllättyä. Kunnon entsyymmin lähde löytyy naudan mahasta ja sitä voi antaa kerran viikossa.

Sitä luulisi, että kissoille on hyvä antaa maitotuotteita, mutta asiahan on niin, että kissat on maitovammaisia ja siitä herkkä mahaisia. Kalkintarve on siis tyydytettävä muulla tavoin, kuten yllättäen näillä: broilerin siivet, kaulat, selät tai kokonaisena jauhettu kana. Kalsium on tärkeä juttu kissan ravinnossa, joten jos keskityt vain jauhelihan syöttämiseen kissan luusto alkaa jossain vaiheessa mahdollisesti kärsimään.

"Noin kolmannes aikuisen kissan ravinnosta tulisi koostua luisesta lihasta.Jos kissa ei suostu syömään luita, kalkintarpeen voi tyydyttää jauhetulla kananmunankuorella. Aikuisen kissan annostus on tällöin 1 tl per kiloon lihaa."

Meidän kissat ovat sisäkissoja, joten ruohon saanti on hieman huonoa. Pitää käydä ohranjyviä käydä ostamassa ja alkaa kasvattamaan kisuille ruohoa. Meijän Gobbo poika kyllä rakastaa ruohoa. Kun vien kotopuolessa käymään niin siellä se pihalla on mahaansa täyttämässä ruohosta.

"Kissa tarvitsee välttämättömiä rasvahappoja. Kissalle välttämättömiä ovat linolihappo (omega6) ja linoleenihappo (omega3), arakidonihappo ja eikosapentaeenihappo. Linolihappoa saa mm. auringonkukkaöljystä. Arakidonihappoa saa hevosen- ja sianlihasta. Naudan- ja lampaanrasva eivät ole kovin hyödyllisiä kissalle. Kalaöljy ja kananrasva ovat hyviä. Kalanmaksaöljyä kissalle ei kannata antaa, vaan ennemmin lohiöljyä tms. Jos kissa syö liikaa sian- ja kananlihaa, sille voi tulla herkemmin tulehduksia."

Joidenkin asioiden käsittely on vaikeaa

Mo. Keskenmenosta on jo 3 ja puol viikkoa ja en ole vieläkään saanut mielenrauhaa asiasta. Minulle on tähän asti toiminut puhuminen asioiden käsittelyissä, mutta tämä asia on jostain syystä minulle aivan kamalan vaikeaa. Voin puhua itse keskenmenosta melko hyvin, mutta kun minun pitäisi puhua siitä menetyksestä ja siitä ettei asialle voinut yhtään mitään. Siitä ei tule yhtään mitään. En löydä riittäviä sanoja kuvaamaan tuskaani.

3 ja puol viikkoa on mielestäni pitkä aika. Ja minua turhauttaa, kun koen etten voi asiasta oikeasti puhua kenenkään kanssa. Minulla on monia rakkaita ihmisiä, mutta minua kiusaa tunne, että minun pitäisi voida jo paremmin. Minun ei pitäisi enää masennella ja murehtia tämän asian kanssa. Olisin vain halunnut, että olisin voinut edes jotain tehdä. Mitä siitä että olen nuori (21), minä olen halunnut lapsia aina. Ja nyt kun oikeasti yritämme lasta, koemme olevamme valmiita...

On se on varmasti haastavampaa minun toipua tästä, kun olen aina halunnut lapsia. Se että raskaustesti plussasi, muutti turhauttavan odottelun onneksi. Olimme täydessä onnessa. Höpisimme, taputtelimme, suukottelimme, hieroimme, rakastimme..

Voisin mennä neuvolaan juttelemaan, ehkä se helpottaisi, mutta minulla tekee niin pahaa nähdä rattaita työnteleviä äitejä, iloisia onnellisia äitejä. Heille on syntynyt jotain mitä minä olen aina halunnut. Olen niin hirvän kateellinen. Minun tuttava piirissä on paljon kenellä on lapsia ja kyllä minun sydäntäni polttaa kateus, mutta olen myös onnellinen heidän onnestaan. Hoen vain itselleni: "Vielä joku päivä"

Toiset yrittävät lasta hyvin pitkään ja meillä tärppäsi kuitenkin toisella kierrolla. Eikö minun pitäisi tuntea siitä lohtua. En, minä en tunne siitä lohtua, kun olen tällä hetkellä niin lohduton ja rikki.

En taihtoisi tuntea tätä surua, mutta "ihmisen on koettava surua, jotta voisi tuntea suurempaa iloa". Näin isäni sanoi minulle ja koitan pitää tuon asian mielessä.

P.S. Meidän takapihalla asuu kummitus, joka tykkää palloista. Emme ole ostaneet ensimmäistäkään ja silti ne vain lisääntyy. Tänään kummituksella on jokin leikki menossa, kun se tykkää kieritellä palloja (tuuli).

Nukke kaavoitusta osa 1

Helei! Innostuinpas taas kaavoituksesta, kun ystävän nukkea kaavoitin ja nyt siis kertoilen kokemuksestani BJD kaavoituksista. Kaavoitus osana paitapuseron peruskaava. Ystäväni nukke oli kokoa SD ja minun MSD.

Nukkeja on aika erilaista kaavottaa. Sitä voisi luulla, että se on helpompaa, kun nukke ei liiku, mutta voi kuule mitä kaikkea sitä tulikaan opittua. Ei se ollutkaan ihan niin helppoa. Nukelle ei voi sanoa: "Selkä suoraksi". Niitä niveleitä pitää käännellä 'selkä suoraan' asentoon, eikä se ihan niin vain tapahdu. Toki mittailu itsessään oli aika helppoa, paitsi kun piti arvioida missä niskaluu on. Minun MSD nukessa on jonkunlainen kohta, mitä siinä SD nukessa ei ollut. Sitten kun nukeilla on ne hartia pallonivelet, niin sitä hartia mittausta oli mielenkiintoista yrittää mittailla.

Koulussa opetettiin ensin piirtämään 1/4 kaavoja, mutta nukella semmoinen ajatuskin oli ihan turhaa. Mutta kaikki lisäykset ja vakio laskelmat pitikin miettiä, miten niitä lähtisi laskemaan nukkekokoiselle. Ystäväni oli kerennyt asiaa pohtimaan jo aikaisemmin ja teoria osottautui ihan fiksuksi. SD nukke on about kolmasosa ihmisen kokoinen ja MSD neljäs osa. Eli kaikki vakio lisäykset yms piti vain jakaa joko 3 tai 4.

Kun kaavat oli valmiiksi saatu, tahdoin tehdä sovituskappaleet. Vaatteet muuten oli ihan ok näköisiä, jos tosin olisin takkia niille kaavottanut. SD nuken kaavoja en tohinassa kerennyt korjailemaan, mutta MSD kaavat kun tein kaikessa rauhassa kotona niitä sitten fiksailtiin. Minulla on tulossa tähän loppuun MSD kaavoiuksesta kuvia. Mutta tosiaan, jos joku ei tykkää kaavottaa, mutta haluaisi nukelleen kaavoja niin täältä löytyy yksi innokas kaavottaja, pientä korvausta pyytäen :)

Ennen kuin päästiin edes mittaamaan neitokaista otin kuvatarinaa varten kuvia. Taktikoidusti sensuroitu ;D

Ilman peruukkia mittaamisesta tuli paljon helpompaa.

Enwy tarkisti ja ihmetteli mittojaan.

Ensimmäinen sovitus

Istumakorkeuden tarkistus.

Näin pienen otuksen vaatteen sovituksessa suosiolla otin mahdolliset poistot pois sivusaumasta, mutta tasasin niitä kaavassa.

Toka sovitus. Mielestäni onnistuin aikasen hyvin.

Istumakorkeus ja sivuprofiili vaatteesta. Tein etukappaleessa helmaan kaarroksen. Näkyy seuraavassa kaava kuvassa.

Tämä voikin olla monelle aika hepreaa, mutta minä tykkään kaavotuksesta. Vas. kuva oli ensimmäisen sovituksen kaavat. Oik. kuvassa näkyy kuositteluja. En ala selostaa mitä kaikkea muutin kaavasta.

Seuraavaksi tiedossa olisi housujen kaavotusta. Katsoo milloin jaksan siihen siirtyä. Todennäköisesti aika pian, kun makkarin puolella kaikki paperit on edelleen esillä ;) Näkemisiin!