Heips! Kämppä on nyt todella hyvässä kunnossa suurin piirtein. Seuraavaksi hyökkään varastojen kimppuun. Oli todella hienoa huomata, miten itse jaksoin täällä siivoilla, pikkusiskon avustuksella. Aivan mahtava fiilis.
Minulla oli eilen lauantaina tupperware kutsut ja meillä oli todella mukavaa ja kivat pippalot. Ja myyntiä tuli niin paljon, että saan emäntä lahjaksi, kaiken muun kivan lisäksi, ihanat upeet terävät Tupperware veitset, joita olen kuolannut siitä asti, kun äiti alotti uudestaan tuppereiden myynnin.
Ja lauantaina alkoi myös menkat, joten uutta kiertoa päin ja jos laskimme oikein, niin ovulaatio sattuu juuri sille viikolle, jolloin mieheni on kotosalla. Aamulla oli erittäin kivuliasta, niin kuin normaalistikin minun tapauksessa, joten menin heti nappaamaan panadolia 2 x 500g. Helpotti se suurimpaan kipuun, mutta aaltoileva supistuksilta tuntuva kipu jatkui pitkin päivää.
Huomenna rakas mieheni palaa työviikolta. Kyllä hän ilahtuu, kun näkee puhtaan kämpän. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaa viikoa kohden!
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Lemmikkikuumeilua
Moro sano poro. Nyt pitää päästä kuumeilua pästelemään. Minä haluan koiruksen! <3 Ja puppelin.
Olen varmasti vaikutteet saanut kotopuolesta, mutta kun erilaiset eläimet tuovat viehätystä toisiinsa. Meillä on tällä hetkellä arkeamme viihdyttämässä meidän ihanat kisut:
Ja ihanat pörröset suloiset chinchillat:
Olisi aivan mahtavaa, jos vielä saisin koiruksen. Tässä pari kuukautta sitten löysin uuden koirarodun, johon rakastuin. Mieheni tosin on sanonut, että nyt on eläin kiintiö kiinni. Minä olen sitä mieltä, että ehkä koira olisi onnellisempi, jos saisi enempi tilaa (vaikkei tämä talo pikkuinen ole). Niimpä katsotaan uudestaan sitten, kun muutetaan seuraavaan kämppään. Sitten voidaan lasten kanssa kinuta yhdessä koiraa.
Mutta tosiaan, olen ihastunut nytten suomenlapinkoiraan ja erityisesti tähän väriin:
Toinen koirarotu, mitä olen pitkään ihastellut on kaikille tuttu kultainennoutaja. Niiden luonne ja perhekeskeisyys vetosivat minuun jo ala-asteella, kun tyttöjen kaa juteltiin lempikoirista.
Koska minulla on jo jyrsijöitä niin jyrsiä kiintiö on tyydytetty, mutta jos mie saisin vielä puppelin niin ottaisin kääpiölupan tai hermeliinin:
Mie vain tykkään todella paljon pehmosista lemmikeistä <3 Mutta olen todella kiitollinen rakkaalle miehelleni, joka ensin niin eläinvastainen kuin olikin, otti minut vaimoksi ja hyväksyi perheeseensä edesmenneet gerbiilit ja täällä kotona rymyävän Gobon. Gerbiilien mentyä, tuli lupauksen lunastus aika.
Meillä oli mieheni kanssa sukunimi tappelu häiden suunnittelu aikoihin. Sota päättyi siihen, että jos otan mieheni sukunimen saan kissan. Ja näin tehtiin. Nagini haettiin Raumalta asti. Kotiinpaluu matkalla minä ajoin ja mieheni piteli kantokoppaa ja kissaa sylissään. Eläinkielteinen mieheni oli pehmentynyt hössöttäväksi "kissaisäksi". En voinut olla sylittely hetkestä mustasukkainen, kun pikku kisun ja mieheni hellyttely hetki oli niin suloista katsottavaa ja kuunneltavaa.
Chinchillat, Eicca ja Eros tulivat pienen taivuttelun jälkeen. 2 ystävälläni oli chinchilloita vailla kotia ja minä suostuin sijoittajaksi. Eicca on ollut yhdessä näyttelyssä ja sai ihan hyvät arvostelut. Eros (valkoinen) on syntymästään asti taistellut elämästä ja kuolemasta pienen kokonsa takia. Onhan hän edelleen 200g pienempi kuin Eicca, mutta suloiset karvapallo pojat he ovat <3
Rakastan lemmikeitäni <3
Olen varmasti vaikutteet saanut kotopuolesta, mutta kun erilaiset eläimet tuovat viehätystä toisiinsa. Meillä on tällä hetkellä arkeamme viihdyttämässä meidän ihanat kisut:
Ja ihanat pörröset suloiset chinchillat:
Olisi aivan mahtavaa, jos vielä saisin koiruksen. Tässä pari kuukautta sitten löysin uuden koirarodun, johon rakastuin. Mieheni tosin on sanonut, että nyt on eläin kiintiö kiinni. Minä olen sitä mieltä, että ehkä koira olisi onnellisempi, jos saisi enempi tilaa (vaikkei tämä talo pikkuinen ole). Niimpä katsotaan uudestaan sitten, kun muutetaan seuraavaan kämppään. Sitten voidaan lasten kanssa kinuta yhdessä koiraa.
Mutta tosiaan, olen ihastunut nytten suomenlapinkoiraan ja erityisesti tähän väriin:
Tämä kuva on peräisin täältä.
Toinen koirarotu, mitä olen pitkään ihastellut on kaikille tuttu kultainennoutaja. Niiden luonne ja perhekeskeisyys vetosivat minuun jo ala-asteella, kun tyttöjen kaa juteltiin lempikoirista.
Kuva peräisin täältä.
Koska minulla on jo jyrsijöitä niin jyrsiä kiintiö on tyydytetty, mutta jos mie saisin vielä puppelin niin ottaisin kääpiölupan tai hermeliinin:
Alkuperäiset kuvat luppa ja hermeliini.
Mie vain tykkään todella paljon pehmosista lemmikeistä <3 Mutta olen todella kiitollinen rakkaalle miehelleni, joka ensin niin eläinvastainen kuin olikin, otti minut vaimoksi ja hyväksyi perheeseensä edesmenneet gerbiilit ja täällä kotona rymyävän Gobon. Gerbiilien mentyä, tuli lupauksen lunastus aika.
Meillä oli mieheni kanssa sukunimi tappelu häiden suunnittelu aikoihin. Sota päättyi siihen, että jos otan mieheni sukunimen saan kissan. Ja näin tehtiin. Nagini haettiin Raumalta asti. Kotiinpaluu matkalla minä ajoin ja mieheni piteli kantokoppaa ja kissaa sylissään. Eläinkielteinen mieheni oli pehmentynyt hössöttäväksi "kissaisäksi". En voinut olla sylittely hetkestä mustasukkainen, kun pikku kisun ja mieheni hellyttely hetki oli niin suloista katsottavaa ja kuunneltavaa.
Chinchillat, Eicca ja Eros tulivat pienen taivuttelun jälkeen. 2 ystävälläni oli chinchilloita vailla kotia ja minä suostuin sijoittajaksi. Eicca on ollut yhdessä näyttelyssä ja sai ihan hyvät arvostelut. Eros (valkoinen) on syntymästään asti taistellut elämästä ja kuolemasta pienen kokonsa takia. Onhan hän edelleen 200g pienempi kuin Eicca, mutta suloiset karvapallo pojat he ovat <3
Rakastan lemmikeitäni <3
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Masentaa
Hello. Tämä ei ole iloinen päivitys. Ei tullut siis plussaa ja nyt sitä itketään. Olin nätsti viime viikon. Välillä puhuin toivostani, että plussaisi, mutta muuten en asiasta stressaten puhunut. Ja nyt olen aika rikki. Joten huomenna menen naistenpolille selvittelemään asioita ja toivon, että sieltä selviäisi jotain.
Tuntuu vain niin pahanta ja lannistavalta. Minua pitäisi lohduttaa "Toiset yrittävät monta vuotta", "Älä stressaa niin sitten plussaa", "Sieltä tulee plussa, kun on sen aika" yms. Mutta minua vain itkettää ja masentaa. Mitä mä voisin vielä tehdä?
Tämän viikon olen yksin kotosalla. Viikonloppuna olisi jälleen tupperi kutsut tiedossa. Kämppä pitää saada kuntoon ja nyt olen tosissani. Se pitää oikeasti. Tänä viikkona en lähde moneksi päiväksi karkuun. Minun hömelön pitää nyt ryhdistäytyä ja tehtävä tämä talo mukavan oloiseksi, meille kaikille. Imuri pitää raahata yläkertaan jo illalla, että varmasti saan imuroitua. Pitää tehdä joku sotasuunnitelma tämän kämpän siivoamiseksi. Pyykkikone saa luvan laulaa myös.
Mieleni on nyt hieman alhaalla, mutta minä yritän jaksella.
Tuntuu vain niin pahanta ja lannistavalta. Minua pitäisi lohduttaa "Toiset yrittävät monta vuotta", "Älä stressaa niin sitten plussaa", "Sieltä tulee plussa, kun on sen aika" yms. Mutta minua vain itkettää ja masentaa. Mitä mä voisin vielä tehdä?
Tämän viikon olen yksin kotosalla. Viikonloppuna olisi jälleen tupperi kutsut tiedossa. Kämppä pitää saada kuntoon ja nyt olen tosissani. Se pitää oikeasti. Tänä viikkona en lähde moneksi päiväksi karkuun. Minun hömelön pitää nyt ryhdistäytyä ja tehtävä tämä talo mukavan oloiseksi, meille kaikille. Imuri pitää raahata yläkertaan jo illalla, että varmasti saan imuroitua. Pitää tehdä joku sotasuunnitelma tämän kämpän siivoamiseksi. Pyykkikone saa luvan laulaa myös.
Mieleni on nyt hieman alhaalla, mutta minä yritän jaksella.
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Mie myös löydyn Youtubesta
Moips! Tämmönen btw postaus. Niin tosiaan minut löytää Tindessa youtubesta. Sinne on nyt ilmestynyt lyhyen aikavälin aikana videoita mm. minun kisuleita Naginista ja Gobosta. Ja ompas myös Meijän chinchillat Eicca ja Eros.
Olen ollut Youtubessa tunnuksilla 24.5.2006. Ja tässä mietin että youtube perustettiin 15.2.2005. Miten minä alun perin keksin youtuben? Varmaankin, koska isoveljeni löysi sieltä videoita. Sitten lopulta minäkin sinne eksyin, mutta en halunnut luoda tunnuksia aluksi. Katselin musavideoita ja muita AMV juttuja, kunnes törmäsin monessa videossa siihen, että piti vahvistaa oma ikänsä, jotta pystyi kuvamateriaalia katsomaan (K-15). Siihen tarvittiin sitten tili.
Nyttemmin olen aika suht aktiivinen käyttäjä ollut youtubessa 2010 vuodesta lähtien ja olen huomannut kuinka siistitty paikka nykyään on. Ja hyvä niin! Enää ei tarvitse ikiään vahvistaa, koska mm. hardcore porno on aika hyvin jo siistitty pois, mutta vielä välillä löytyy myös videoita, joissa kohdellaan eläimiä kaltoin, mutta ne poistetaan myös pian.
Haluan nyt vielä pikkasen mainosta, että isosiskoni on aloittanut vloggaamisen youtubessa nimimerkki sieggis. Jos termi ei ole tuttu niin se tarkoittaa video-bloggaamista. Saatat nähdä minunkin seikkailemassa siellä ;)
Kirjoitellaan taas! Hyvää tulevaa Juhannusta kaikille!
Olen ollut Youtubessa tunnuksilla 24.5.2006. Ja tässä mietin että youtube perustettiin 15.2.2005. Miten minä alun perin keksin youtuben? Varmaankin, koska isoveljeni löysi sieltä videoita. Sitten lopulta minäkin sinne eksyin, mutta en halunnut luoda tunnuksia aluksi. Katselin musavideoita ja muita AMV juttuja, kunnes törmäsin monessa videossa siihen, että piti vahvistaa oma ikänsä, jotta pystyi kuvamateriaalia katsomaan (K-15). Siihen tarvittiin sitten tili.
Nyttemmin olen aika suht aktiivinen käyttäjä ollut youtubessa 2010 vuodesta lähtien ja olen huomannut kuinka siistitty paikka nykyään on. Ja hyvä niin! Enää ei tarvitse ikiään vahvistaa, koska mm. hardcore porno on aika hyvin jo siistitty pois, mutta vielä välillä löytyy myös videoita, joissa kohdellaan eläimiä kaltoin, mutta ne poistetaan myös pian.
Haluan nyt vielä pikkasen mainosta, että isosiskoni on aloittanut vloggaamisen youtubessa nimimerkki sieggis. Jos termi ei ole tuttu niin se tarkoittaa video-bloggaamista. Saatat nähdä minunkin seikkailemassa siellä ;)
Kirjoitellaan taas! Hyvää tulevaa Juhannusta kaikille!
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Turhautuminen on inhottavaa.
Heippa hei! Minun piti kirjoittaa jo lauantaina, mutta koska olin päättänyt tehdä r-testin vielä maanantaina niin tämä venähti. Jälleen tunnekuohuisa bloggaus, mutta lupasin äitille rauhoittua tämän viikon ajaksi.
Perjantaina olin nuorempien sisarusten, veljen pojan ja äitylin kanssa uimassa lohjalla. Minusta on niin hienoa nähdä, miten paljon ovat lapsukaiset kehittyneet. Toisiksi nuorimmainen (5-v.) on hyvin innokas sukaltaja ja pikku hiljaa kehittyvä hurjapää. Nuori neitonen oppi kellumaan tähti asennossa ja viemällä kesän aikana useammin uimaan, niin pian hän uikin. Kuopus (4-v.) on vihdoin tottunut uimahallien kellukkeisiin ja osaa niitä käyttää. Veljenpoika (pian 3-v.) oli onnellinen vesipeto, kunhan alkukankeus (kylmät suihkutilat) oli ohitettu.
Lauantaina oli ystäväni babyshower. Juhlat oli yllätys juhlat ystäväni siskon järjestämät. Vaikka meitä ei montaa ollut, niin hauskaa ja mukavaa siitä huolimatta. Ruoka oli loistavaa ja riittoisaa. Meillä oli muutama toiminnallinen juttu, kuten nukelle vaippa harsosta, vauvan ruoka maistelua, terveisiä vauvalle ja arvausleikkejä. Joukkomme koostui kahdesta pallo masusta (laskettuaika heinäkuussa), yhdestä nuoresta äidistä ja hänen puoltoista vuotiaasta lapsukaisesta, ystävän siskosta ja minusta.
Nautin juhlista ja olin onnellinen tulevasta äidistä, mutta en mahtanut sille mitään, kuinka mustasukkainen samaan aikaan olin. Ja tämä johtaakin tämän päivän turhautumiseeni. Lupasin äidilleni rauhoittua, mutta kirjoitan tänne nyt minun surkuttelun. Tein tänään siis testin, jälleen toivoen ja rukoillen, että toinen viiva ilmestyisi. Olen niin kovin turhautunut, kun plussaa ei kuulu, mutta ei myöskään menkkoja.
Näin suoraan sanottuna on ihan hirveää käydä vessassa. Joka kerta sitä katsoo, onko vuoto alkanut. Samaan aikaan huokaan, että vielä on mahdollista olla raskaana, mutta myös missä menkat viipyvät. Minulle sanotaan, että stressaan liikaa ja se vaarantaa raskauden, mutta myös voi jättää menkat välistä. Tämän viikon siis lupaan rauhottua, mutta viikon päästä maanantaina teen jälleen testin. Sitten minä en enää kestä ja minä menen silmät itkusta sumeana naistenklinikalle ja pyydän heiltä apua.
Voin olla aika drama queen ja mies parkani joutuu sitä sietämään. Tämän viikon armahdan kaikkia ja koitan rauhottua. Tällä viikolla olisi korkeasaari reissu ja juhannus. Nähdään taas!
Perjantaina olin nuorempien sisarusten, veljen pojan ja äitylin kanssa uimassa lohjalla. Minusta on niin hienoa nähdä, miten paljon ovat lapsukaiset kehittyneet. Toisiksi nuorimmainen (5-v.) on hyvin innokas sukaltaja ja pikku hiljaa kehittyvä hurjapää. Nuori neitonen oppi kellumaan tähti asennossa ja viemällä kesän aikana useammin uimaan, niin pian hän uikin. Kuopus (4-v.) on vihdoin tottunut uimahallien kellukkeisiin ja osaa niitä käyttää. Veljenpoika (pian 3-v.) oli onnellinen vesipeto, kunhan alkukankeus (kylmät suihkutilat) oli ohitettu.
Lauantaina oli ystäväni babyshower. Juhlat oli yllätys juhlat ystäväni siskon järjestämät. Vaikka meitä ei montaa ollut, niin hauskaa ja mukavaa siitä huolimatta. Ruoka oli loistavaa ja riittoisaa. Meillä oli muutama toiminnallinen juttu, kuten nukelle vaippa harsosta, vauvan ruoka maistelua, terveisiä vauvalle ja arvausleikkejä. Joukkomme koostui kahdesta pallo masusta (laskettuaika heinäkuussa), yhdestä nuoresta äidistä ja hänen puoltoista vuotiaasta lapsukaisesta, ystävän siskosta ja minusta.
Nautin juhlista ja olin onnellinen tulevasta äidistä, mutta en mahtanut sille mitään, kuinka mustasukkainen samaan aikaan olin. Ja tämä johtaakin tämän päivän turhautumiseeni. Lupasin äidilleni rauhoittua, mutta kirjoitan tänne nyt minun surkuttelun. Tein tänään siis testin, jälleen toivoen ja rukoillen, että toinen viiva ilmestyisi. Olen niin kovin turhautunut, kun plussaa ei kuulu, mutta ei myöskään menkkoja.
Näin suoraan sanottuna on ihan hirveää käydä vessassa. Joka kerta sitä katsoo, onko vuoto alkanut. Samaan aikaan huokaan, että vielä on mahdollista olla raskaana, mutta myös missä menkat viipyvät. Minulle sanotaan, että stressaan liikaa ja se vaarantaa raskauden, mutta myös voi jättää menkat välistä. Tämän viikon siis lupaan rauhottua, mutta viikon päästä maanantaina teen jälleen testin. Sitten minä en enää kestä ja minä menen silmät itkusta sumeana naistenklinikalle ja pyydän heiltä apua.
Voin olla aika drama queen ja mies parkani joutuu sitä sietämään. Tämän viikon armahdan kaikkia ja koitan rauhottua. Tällä viikolla olisi korkeasaari reissu ja juhannus. Nähdään taas!
torstai 13. kesäkuuta 2013
Inspiraation haku reissulta
Hellurei! Mukava tulla takaisin kotio, rentouttavan muutaman päivän karkumatkan jälkeen. Jätin kisulit ja chinchut yksin kotio muutamaksi päiväksi (ruuat, vedet yms. hoidettuna), mutta hyvinhän ne täällä näyttivät voivan kun takasin tulin. Oli myös kiva huomata, että huoneet olivat mukavan vilpoisia, kun pelkään noiden chinchujen huoneen lämpötilan nousua.
Lähdin siis karkumatkalle ystäväni luokse. Saavuttuani hyökkäsin heti mittojen ja kaavojen kimppuun, sillä olin luvannut ommella ystävälleni mekkosen. Kaavotettua ja sovitettuani lädimme käymään kangaskaupassa kankaat ostamassa, jotta pääsisin etenemään ompelu puuhissa. Pyörähdimme samalla reissulla toisen ystävän luona suunnittelemassa häitä ja juttelemassa muusta mukavasta. Takaisin päästyämme oli jo ilta ja nukkumaan piti pikku hiljaa päästä. Suunnittelimme hetken charphahmoani ennen sammumista (charp=chat role-playing).
Heräsin yöllä sitten pienoiseen selkäkipuun. Olen siis tässä nyt odotellut menkkojen alkua, mutta vielä ei ole plussa tullut. Malttamaton kun olen, ensimmäisen testin tein kiertopäivä 27, toisen tein 33. Normaali kierto on minulla siis 32. Näitä oireita olen päivä 27 jälkeen huomannut: Selällä olo on epämukavaa, pakko syödä säännöllisesti, närästää, vessassa enempi tullu rampattua, päiväunet olisi ihan mukava ottaa.
Seuraavana päivänä kankaiden leikkuuta ja ompelu alkoi. Tukikankaiden silittelyä ja sovittelua. Kyllä ihmiselle on paljon helpompi kaavottaa ja kuositella, kuin nukelle. Siis jos tahtoo kaava opillisesti tehdä vaatteita. Just saying. Päivään mahtui myös kauppareissu kävellen ja keksien leipominen. Seuraamme tuli muutama frendi lisää ja päivä suunnitelmiin kuului myös leffassa käynti: Fast and Furious 6. Woohoo super miehiä! Minun piti leffan jälkeen lähteä, mutta huomasinpa olevana aivan naatti. Olisi siis pitänyt nukkua päikkärit, enpä tehnyt niin. Jäin siis yöksi.
Vikana päivänä eli tänään sain mekon lopulta valmiiksi. Kuvia en ottanut mekosta, koska olisin kuvaus session halunnut ulkona ottaa, mutta tänään ollut hieman epävakainen sää niin jätimme kuvauksen myöhempää kertaa varten. Vielä mekkoon voisi ommella helmaosalle vuoren. Päivän aktiviteetteihin kuului myös yritys mietintää, charphahmojen kehittelyä, tilauskuvani piirtämistä jne.
Oli aivan ihanaa käydä tuulettumassa upeiden ihmisten seurassa, mieltä polttelevien ideoiden ja uuden inspiraation kera. Tuolla on aina mukavaa käydä heräämässä ahdistuksesta ja mieltä painavista asioista. Ihanaa positiivista ja voimaannuttavaa energiaa täynnä kohti tulevia päiviä. Vielä kun täältä pilveltä tulisin alas niin saisin asiat kirjoitettua.
Huomenna kissoille ruokaa ostamaan, uiskentelemaan pikku sisarusten kanssa ja katsoo mitä muuta. CU!
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Nukkeilu vei ropehahmon uudelle tasolle
Moikka! Vaiheeksi voisi turista nukeista ja ropehahmoista. Kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissa kirjoittanut, että nukkeni tuli ostettua, koska se oli täydellinen kuva minun mielessä kehittyneestä kuvasta, miten olin ropehahmoni aina kuvitellut. Olen eräälle nukkefoorumille laittanut nukestani kuvatarinoita, joten ehkä olen enempi nyt leikkinyt nukkeni, Enwyn tarinalla, kuin ropettamalla. Eipä tuo mitään. Se vaan että olen onnistunut nämä kaksi asiaa lahjakkaasti sekoittamaan, niin saa nähdä milloin oma pää menee sekaisin.
Olen Enwy hahmolle kuitenkin pari merkityksellistä tavoitetta kehitellyt ja ehkä juuri sen takia myös samalla miettinyt nukke määrän lisääntymistä. Ihan ensimmäinen tavoite oli pelastaa Enwyn kaksois lapsensa sielu ja istuttaa se ruumiiseen. Enwyn historiassa siis kävi niin, että hän odotti kaksosia, joista toinen oli perinyt isältään demoni geenejä. Demoni kaksonen tappoi kaksois sisarensa kohdussa (se rope oli kyllä välillä aikamoista autohittaamista, mutta noh. Ei sitä penskana ihan täydellisiä olla). Enwy siis yrittää löytää ratkaisun kuinka tuo sielu voidaan tuoda takaisin. Enwy itse oli myös syntymätön lapsi, mutta hänen Luojansa rakasti luomustaan ja siirsi Enwyn ihmiskroppaan ihmissielun seuraksi. On mun hahmo mielenkiintoinen ja silleen.
Toinen tavoite, mikä kulkee käsi kädessä ensimmäisen kanssa, on ottaa jälleen yhteys ihmissieluun. Enwyn historia kertoo, että ihmissielu ei ilahtunut toisesta sielusta ja alkoi etsimään keinoja erottaa sielut. Keino löytyi, mutta siinä oli pienoinen ongelma. Diiliin sisältyi jippo, että toisen sieluista oli kadottava elämästä ja toisen oli elää iankaikkisuus. Ihmissielu, Geniva valitsi kadota ja Enwylle jäi elää. Kuinka Enwy siis voi ottaa jälleen yhteyden Genivaan? Sitä minun on hauska sitten kehitellä.
Olen kauhean innoissani, kun Enwy vihdoin on saatu aktivoitu ropettamiseen. Se, että nyt minun on oikeasti paneuduttava Genivan ja Enwyn lapsen hahmoihin, tuottaa pienoista päänvaivaa. Olen ollut huono hahmojen kehittelijä aina. Hahmoon kiintyminen vie aikaa ja haluan aina luoda hyvän hahmon jolla on hieno historia jne. Enwyn historia syntyi kunnolliseksi tyyliin vasta nyt ja Enwyn hahmo on kuiten ollut olemassa 10 vuotta. Mutta luulen, että näiden kahden hahmojen luominen ei ole niin vaikeaa, koska ne liittyvät kuiten Enwyyn merkittävällä tavalla. Se että ulkonäölliset seikat täytyy pohtia ja sitten tulee hauskaa, kun nukkeja alan metsästämään.
Enwyn tytär nyt on aika selvä, siitä tulee enemmän kissan näköinen. Geniva on varmastikkin ihminen, ellei häntä olla istutettu johonkin kroppaan (ideat myllää päässä).
Tämmöstä tänään. Ens viikolla taas tulee varmaankin tilapäivitys siitä, mitä raskaustesti antoi vastaukseksi. Menen tänään ja mahdollisesti sunnuntaina ruotsinpyhtäälle inkkari/länkkäri leirille. Woohoo!
Olen Enwy hahmolle kuitenkin pari merkityksellistä tavoitetta kehitellyt ja ehkä juuri sen takia myös samalla miettinyt nukke määrän lisääntymistä. Ihan ensimmäinen tavoite oli pelastaa Enwyn kaksois lapsensa sielu ja istuttaa se ruumiiseen. Enwyn historiassa siis kävi niin, että hän odotti kaksosia, joista toinen oli perinyt isältään demoni geenejä. Demoni kaksonen tappoi kaksois sisarensa kohdussa (se rope oli kyllä välillä aikamoista autohittaamista, mutta noh. Ei sitä penskana ihan täydellisiä olla). Enwy siis yrittää löytää ratkaisun kuinka tuo sielu voidaan tuoda takaisin. Enwy itse oli myös syntymätön lapsi, mutta hänen Luojansa rakasti luomustaan ja siirsi Enwyn ihmiskroppaan ihmissielun seuraksi. On mun hahmo mielenkiintoinen ja silleen.
Toinen tavoite, mikä kulkee käsi kädessä ensimmäisen kanssa, on ottaa jälleen yhteys ihmissieluun. Enwyn historia kertoo, että ihmissielu ei ilahtunut toisesta sielusta ja alkoi etsimään keinoja erottaa sielut. Keino löytyi, mutta siinä oli pienoinen ongelma. Diiliin sisältyi jippo, että toisen sieluista oli kadottava elämästä ja toisen oli elää iankaikkisuus. Ihmissielu, Geniva valitsi kadota ja Enwylle jäi elää. Kuinka Enwy siis voi ottaa jälleen yhteyden Genivaan? Sitä minun on hauska sitten kehitellä.
Olen kauhean innoissani, kun Enwy vihdoin on saatu aktivoitu ropettamiseen. Se, että nyt minun on oikeasti paneuduttava Genivan ja Enwyn lapsen hahmoihin, tuottaa pienoista päänvaivaa. Olen ollut huono hahmojen kehittelijä aina. Hahmoon kiintyminen vie aikaa ja haluan aina luoda hyvän hahmon jolla on hieno historia jne. Enwyn historia syntyi kunnolliseksi tyyliin vasta nyt ja Enwyn hahmo on kuiten ollut olemassa 10 vuotta. Mutta luulen, että näiden kahden hahmojen luominen ei ole niin vaikeaa, koska ne liittyvät kuiten Enwyyn merkittävällä tavalla. Se että ulkonäölliset seikat täytyy pohtia ja sitten tulee hauskaa, kun nukkeja alan metsästämään.
Enwyn tytär nyt on aika selvä, siitä tulee enemmän kissan näköinen. Geniva on varmastikkin ihminen, ellei häntä olla istutettu johonkin kroppaan (ideat myllää päässä).
Tämmöstä tänään. Ens viikolla taas tulee varmaankin tilapäivitys siitä, mitä raskaustesti antoi vastaukseksi. Menen tänään ja mahdollisesti sunnuntaina ruotsinpyhtäälle inkkari/länkkäri leirille. Woohoo!
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Olen mestari kiduttamaan itseäni.. ainakin tässä
No moi. ... Joo. Minulla on joku ihmeen pakkomielle katsoa seksi, synnytys ja vauva ohjelmia. Ei siinä, kyllä minä tykkään noista ohjelmista, mutta eipä taas kyyneliltä säästytty. Ilon kyyneleitä iloisille uusille äideille. Kateus ja suru kyyneleitä, koska minä en vielä ole odottavan äidin tilassa.
Parin viikon päästä jälleen jännittyneet ja malttamattomat, innokkaat ja odotusta täynnä olevat toisiaan syvästi rakastavat ihmiset tekevät jälleen testin, mikä voi muuttaa heidän loppuelämän. Sormet ristissä, kädet ristissä ja myös ne varpaat. :)
Parin viikon päästä jälleen jännittyneet ja malttamattomat, innokkaat ja odotusta täynnä olevat toisiaan syvästi rakastavat ihmiset tekevät jälleen testin, mikä voi muuttaa heidän loppuelämän. Sormet ristissä, kädet ristissä ja myös ne varpaat. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)