Olisihan se mukavaa päivitellä tänne iloisemmissa asioissa, kuten inkkarileiristä ja Ropeconista, mutta mieltäni painaa synkkä ja murheellinen pilvi.
26 heinäkuuta isäni isä (ukki) kuoli ja 2 elokuuta äitini isä (vaari).
10 päivä elokuuta olisi ukin hautajaiset. Ja ette voi arvata kuinka hankalaa on löytää sopivaa mustaa mekkoa. Luulisi että pikkumustat on aina muodissa ja myynnissä, mutta mekkoja ollaan saatu metsästää joka neidolle perheessä. Miehille tämä onkin paljon helpompi juttu, kun kaikilta miehiltä kuuluisi löytyvän siisti puku yhdistelmä kravaatteineen.
Minua surettaa suuresti, sillä olisin halunnut lapseni näkevän isoukkinsa ja -vaarinsa. Päästä heidän syliin istumaan. Veljeni lapsonen pääsi näkemään ukkinsa, mutta saa nähdä tuleeko muistamaan. Kuvat meitä on muistuttamassa tapahtumista.
Olen mieheni kanssa jutellut asiasta ja olemme päättäneet, että jos meille poika syntynee niin hän perii isoisieni nimen Raimo. En ole aikaisemmin koskaan miettinyt nimien perimistä, mutta tämä tuntuu oikealta ratkaisulta.
Kirjoittelen taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti