Vuosi uudeksi vaihtuu

Hei!

Vuoden vaihtuessa on hauska ajatella uuden vuoden lupauksia. Olen tosin vain yhtä ajatellut ja senkin kohdistanut puoliskolleni haasteeksi. Olemme mieheni kanssa keksineet 1 vuoden haasteen jo 2 vuotta, joten miksi ei jatkaa tätä hassua perinnettä. Mutta mitä minä voisin luvata. Pyrkimyksiä voisikin keksiä, mutta että ihan lupauksia. Tämä onkin hankalaa. Jospa keksin jotain tässä samalla, kun höpisen muusta.

Hihii! Sain sen palapelin valmiiksi mistä kirjoitin ainakin tässä postauksessa. En löytänyt toista postausta, jossa olisin päivitellyt sitä. Noh kuitenkin. Tässä se nyt olisi:

4h meni vasemman puoleisesta kuvasta saada täysin valmiiksi. Että tuo kuun ympäristö oli rasittava.

Minulla näitä palapelejä riittää. Pitäisiköhän tehdä se iänikuinen 2000 palapeli loppuun. Viime asunnon muutossa, piti palapeli laittaa talteen. Vain vieläkö pitäisi napsia näitä 1000 palapelejä välipaloiksi (tässäkin meni vuosi).

Ompelu hommia en saanutkaan joulukuun aikana tehtyä, kuin korjausompeluksen (mistä mieleen, se pitäisi laskuttaa vielä.. hups). Toisaalta raskaus on vienyt paljon voimia, mistä mieleen minunhan piti siitäkin kirjoittaa (myöhemmin). Eli ens kuussa olisi tiedossa ainakin yhden mekon ompelu. Kankaat pitää siihenkin löytää ensin. Luulempa että tällä kertaa mennään kotimaisella, kun en nyt ole jaksanut saksan päätyä tiirailla sillä silmällä. Vieläkin on perheen tilaukset ompelemati. Oi voi. Pitääpä siinäkin ryhdistäytyä. Mamman pitää tulla kattoo vain elämää niin ehkä sitten ompelu alkaa sujumaan ;D

Eli halusin kirjoitella raskaudesta sen verran... Tämähän on juuri sitä mitä olen aina halunnut ja odottanut. Saada kantaa lapsosta rakastavaan perheeseen. Minut tosin yllätti tämä kolotusten ja tuntemusten määrä. Vielä ei tosin ole tullut fiilistä "tämä jääköön viimeiseksi". Puhun paljon tuntemuksistani, mutta se ei tarkoita että olisin marisemassa asiasta. Minua vain ihmetyttää ja mietittää nämä fiilikset. Kukaan ei pysty kuvailemaan raskautta täydellisesti, sillä jokaisella se on erilainen. Ja varmasti ensimmäinen raskaus onkin kaikista kysymyksiä herättävin "onko tämä normaalia" "Oliko sinulla tämmöstä ja tämmöstä". Jokainen hetki on kuin unelmaa, vaikkakin kipuja ja kivistyksiä onkin. Rakastan tätä pienokaista jokaista solua myöten. Mieheni rakastaa ihan yhtä paljon. Hän on mukana prosessissa. Vaikkakin ei niin paljon tietoa etsi/lue/katsele omalla tavallaan hän osoittaa rakkauttaan. Masun paijailuilla, höpöttelemällä, pienellä malttamattomuudella (pitäisi siivota "varasto"huone vaavia varten).

En nyt niitä lupauksia saanut pohdittua, mutta jotain sitä varmasti tulee. Paljon rakkautta uudelle vuodelle!

Joulu ja päikkäri pakko

Heheeei!!

Joulu tuli ja meni. Kämppä saatiin ihan ok kuntoon. Keittiö oli putipuhdas, alakerran vessa tuoksui pesuaineille, olkkarista tavarat paikalleen. Yläkerrassa Chinchillat saivat puhtaan häkin ja huoneen. Saunan pesin ja makkarista saatiin tavarat paikalleen ja putipuhtaat uudet lakanaan sänkyyn. Saatiin aikaiseksi joululahjaksi untuva peitto. On se vähän hassu, mutta nyt siihenkin on totuttu. Joulukuusi tänä vuonna pystytettiin olkkariin. Siellä se komeili tekomaisuuttaan. Harmittelin hieman, kun viime vuonna 1-v. Nagini oli tuhonnut hauskat käpyvalot, jotka olin honkkarista hommannut kuuseen. Oisikohan vielä siellä?

Joulu vietettiin kotopuolessa. Menimme sinne 24 päivä. Yritimme äitin kanssa mennä kynttiläuinnille rajamäkeen, mutta äitin myöhään valvominen vei hänen voimat tyystin ja puhelimesta kuului myös vastalauseita 6-v. pikkusiskon suusta. Joten tänä vuonna jäi menemättä. Yritimme myös tehdä reissua Temppelille, mutta äidin rajalliset resurssit ja projekti "koti joulukuntoon" tarvitsivat nyt kiireemmin aikaa.

Meillä siis vietetään joulua vasta 25 päivä. Syyksi tämä, koska ei haluta stressaten jouluaattoa kahlata kahden perheen välillä. Tänä vuonna omat appivanhempani olivat karanneet thaimaaseen, siksi pystyimme olemaan kotosalla jo 24 päivä.

25 päivä sitten vietettiin joulua. Lahjat oli pukki jotenkin mystisesti saanut olkkariin herättämättä kolmea aikuista ;D Aamiaisen jälkeen olikin lahjojen availua. Taas sitä sai hämmästellä, kuinka paljon niitä lahjoja oli. Minä ja puoliskoni saatiin paljon yhteisiä lahjoja ja yksilö lahjoja hiukka vähempi. Tulokaskin sai muutaman lahjan. Todella hauskalta tuntuvan pelin, ensikirjan, pehmo pupun ja lelupallon.

Vieläkin on ihan tötteröö fiilis, niin enpä nyt kauhean yksityiskohtaisesti muista kaikkea.

Raskaudesta kuitenkin vielä höpötän. Selkäkipu on siirtynyt peppu-alaselkä osastolle ja säteilee jalkoihin. Päikkärit on tulleen aivan must asiaksi, muuten tuntuu ettei selviä millään ilveellä päivästä. Nälkä on aivan kamala. Tulee syötyä tiheemmin, kuin 3h. Vatsassa tuntuu todella inhottavalle ja happosuihkulle, jos ruokaa ei saa ensi tuntemuksista - 20min.

Ens viikkoa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Päästään sairaalalle ultraan 2.1. <3 Unet eivät ole olleet kauhean mukavia. Hyvin huolettavia ja pelottavia. Miestäni vain pelottaa ne unet, jolloin lakkaan hengittämästä : / Mutta ultraa odotellaan hirveällä innolla. Vuoden vaihtuminen taitaa mennä jotenkin omalla painolla, kun varmaan 1.1. menee nukkuessa yön valvomisen jälkeen.

Seuraavaksi varmaan pitäisi tuon ukon 25-v partyja miettiä. Tosin olin jo aikaa sitten tehnyt päätöksen, etten minä niitä järjestä. Voin olla apuna, mutta nyt en aijo stressata asiasta. Hei hei!

Selkäkipuja ja cossi suunnitelmia

Moro sano poro!

Joulu stressi lyö päälle. Miten tämä kuukausi näin nopeasti meni. Alkaa jo olemaan hieman surullinen olo, kun mitään kodin hyväksi ole aikaiseksi saanut. Tänä viikonloppuna tarkoitus siivota ja saada hieman joulua tähänkin taloon. Makkari alkaa olee jo siistissä kunnossa, mutta se ei ole oikein oleellinen osa talosta -__-.

Pissatulehdus selätetty! Jes, mutta taas sitä juostaan vessassa kuin viimeistä päivää. Ja ikävämpi oire on nyt noussu, selkäkipu. Välipäivinä pitäisi verikokeissa käydä ja samalla voisi nopeasti kysästä mitä mieltä laborantti on huolesta. Onko aiheellinen? Pitäisikö soittaa terkkarille? (Taidan soittaakkin) On nää kivut nimittäin oikeesti kovat. Nukkuminenkaan, ei helpoimmasta päästä ole. Huomaan että kipu tulee nopeammin kun seison ja sitten sen loppumisesta ei olekkaan loppua. Ei ole helppoa tämän kämpän kuntoon saanti. Yritän olla niin reipas, kuin vain voin!

Mitä, minä?! COSSAAN?! Juu siis en varsinaisesti mitään ole tähän asti cosplayannut, kun olen aivan järkyttävän tarkka hahmouskollisuudessa ja siinä että kroppa menee hahmoon. Hyvin harva hahmo on minun kokoluokkaa. Mutta nyt löyty oikein hyvät cossi ideat.

Se alkoi viime raskauden aikoihin siitä, kun cosplay ryhmässä yksi henkilö heitti ilmoille gijinka pokemon ryhmäcossaamisen. Koskaan kuullut sanaa gijinka joten aloin googlettaa. Sieltä löytyi vaikka mitä. Cossin olisi tarkoitus pyrkiä olemaan valmis joskus ensi kesällä. Laskeskelin silloin, että olisin viimeisilläni tai synnyttänyt, joten löysin herttaiset gijinkat:

Noh nyt asiat on hieman toisin, joten päädyin että cossaisin Chanseytä. Luulis että silloin olisi jo masu selvästi näkyvissä niin miksi en sitä käyttäisi ;D Tuo peruukin metsästys tuottaa vain minulle päänvaivaa toivottavasti löytyy.

Toinen cossi olisi Kiki lähettipalvelusta Osono. Hänkin leffassa on raskaana ja synnyttänyt. Täydellinen cossi minulle! Tuokin idea nousi cosplay ryhmässä ja päätin osallistua. Tämä olisi tarkoitus olla valmis Desuconia varten, jossa en ole koskaan ollut, mutta paljon hyvää kuullut, niin kaipa siellä voisi ainakin kerran elämässä pyörähtää.

Kummassakaan cossissa ei ole hirveesti haastetta, mutta hei jostainhan se cossaaminen on alotettava. Katotaan sitten keksinkö muuta haasteellisempaa, mutta mennään nyt näillä. Seuraillaan vointia.

Jumpat ei tässä kuussa ole oikein hyvin toteutunut. Aina joku syy estänyt. Harmittaa aika paljon, mutta ens vuonna sitten paremmin taas liikunnan pariin. Toivottavasti tämä selkävaiva hellittää!

Rauhallista, tunnelmallista ja mukavaa joulua kaikille!

Viikot sekaisin

Heissuli vei!

Tänään oli ensimmäinen neuvolalääkäri aika. Lääkäri teki gyne tutkimukset ja otti papa näytteen. Lääkäriltä löytyi myös ultraus kone, tosin vanha. Sillä sitten alettiin metsästämään pientä vauvan alkua. Nopeastihan se sieltä löyty. Pienen pieni väpättävä sydän liike monitorista toistui <3. Lääkäri vain hieman tuhahteli, että vauva oli vähän hassussa asennossa ja piti hetken hakea, että saataisiin mitta otettu. 3 mitan keskiarvoksi tuli 1,5cm. Lääkäri kertoi, että alkio on oletettua varhaisemmassa vaiheessa. Olisinkin vasta 8+1.

Vielä tässä vaiheessa en oikein osannut tietoon reagoida. Juttelimme hetken tulevista verikokeista ja siitä, että minulta löytyi pissatulehdus. Lääkäri ajan päätyttyä meidän neuvolatäti nappasikin meidät sisään hetkeksi. Juttelimme siitä, kun nyt on joulu tulossa, niin se sotkee hieman labra asioita. Kerroimme lääkärin arvion, mutta eipä hänkään osannut tietoon sillä hetkellä reagoimaan.

Sitten alan tajumaan asioita. Pettymyksen aalto valtaa minut. En tiennyt miten päin olla. Lähdimme apteekkiin hakemaan antibiootit ja soitin äitille. Siinä itkuisena sitten yritin sepostaa tilannetta ja lopulta mieheni joutui selventämään, kun en hysteerisenä oikein selvästi pystynyt puhumaan. Siinä sitten pohdittiin tätä uutta viikkoa ja ihmeteltiin sen todennäköisyyttä. Minulle siis plussa olisi tullut tikkuun viikolla 3+4. Mahdotonta! Jos joku muu haluaa laskeskella, niin edelliset menkat olivat 6.10.

Olin jo niin toiveikas, että kohta pääsen ensimmäiseen kunnon ultraan. Ja nyt sitä joudutaan siirtämään. Ei oikeastaan. Mieheni soitti sairaalalle ja selitti tilanteen. He antoivat ultra ajan 2.1.14. Elikkä jos lasketaan vanhan mukaan niin  olisin silloin 12+4 ja uuden mukaan 11+1. Asettuu siis oikein hyvin ensimmäisen niskapoimu-ultran ajankohdan välille.

Silti tämä takapakki on tänään ollut hyvin raskas käsiteltävä asia. Pajaohjaajat antoivat minulle päivän vapaaksi, koska itkuisuudeltani en oikein olisi pystynyt asioita tekemään. Tänään sitten olen ollut sängyssä. Otin minä tossa tunti sitten asiakkaan vastaan, kun oli sovitus. Nyt olisi sitten ruoka ja antibioottia nassuun. Kyllä tämä tästä, pitää vain keskittyä olennaiseen ja siihen että siellä masussa on pieni vaavin alku, jolla sydän sykkiin hyvin iloisesti.

Viikko 9+2

Morjens!

Reissusta palanneena olisi ihan kiva kirjoitella tännekkin. Se vaan että väsyttää ihan hirveästi. Pitäisi syödä nyt iltapala, ettei sitten pyörrytä pilateksessa, kun eilen vesitreenin jälkeen meikä päätti pötkötellä hetken suihkuhuoneen lattialla. Sokerit tais olla alhaalla. Leipä ja kaakao autto hommaan.

Jaahas. Kuulin pajalaisilta, että labrat ois heti kannattanut käydä ottamassa. Mun päätä vaan sattui sekottamaan toi lääkäri juttu, niin ei sitä siinä tohinassa oikeen pysynyt perässä. Huomenna sitten aamusta labroihin, sit hierojalle ja sitten köröttelen klaukkalaan uffin lajittelupaikkaan tutustumiskäynnille. Eikö siinä olisi jo menoa päivälle. Mut kun pitää ommella.

Kyllä tää väsymys on aika ilkeää. Kaikki iltahommat menee ihan plörinäksi, kun mitään ei tunnu jaksavan. Plus kun tuntuu että talo ois kylmä, paitsi makkarissa, niin ei oikeen huvita häärätä alakerrassa. Hoh hoijaa. Onneksi lääkäriaika on ylihuomenna. Jospa sillä ois jotain kivaa kerrottavaa.

Siis muuten on ihan mukavasti mennyt. Ei mitään isoja juttuja. Vatsassa tuntuu venyminen ja ihme tuntemukset, mutta ne kuuluu asiaan. Mieliala heittelee välillä hyvinkin nopeasti, mutta nyt väsymys kyllä jyrää kaiken päälle. Onneksi kohta on joululoma, niin voi vihdoin olla "rauhassa".

Pitäisi vaan nyt taas löytää se kiva rytmi tähän arkeen. Joka päivä 11.30 pajalle ja sieltä 15:30 kotio. On vähän taas tehtävää kertynyt, et alkaa jo pieni stressin poikanen tulla.

Jaahas. Sitten tuli 20min itkukohtaus. Pyysin miestä tuomaan iltapalaa, jotta jaksaisin pilateksessa. Herra toi minulle puuroa ja siihen minä: "Voi ei!" Peitin kasvoni ja aloin nyyhkyttämään. Mies parka yrittää kalastella tietoja itkuiselta vaimoltaan. En halunnut puuroa, minua väsyttää ihan hirveästi, en jaksa mennä pilatekseen, pitää äidille kertoa. Ja sitten yhtä jatkoista itku-nyyhkytystä 5min. Nyt mies on uutta iltapalaa väsääämässä ja mie yritän tämän saada loppuun. Pitäisi kirjoittaa blogia joskus vähän parempaan aikaan.

Moi moi

Ensimmäinen neuvola käynti

Moi mau!

Tänään oli se tärkeä päivä. Voi kun minuu jännitti. Miekkonen tuli mukaan. Ei ollut ihan kaikkein mukavinta herätä aikaisin aamulla, mutta päästiin ylös ja oltiin ajoissa.

Meitä vastaan tuli erittäin mukava herttainen neuvolatäti, joka vei meidät huoneeseensa. Siellä sitten käytiin läpi kaikkea mahdollista. Ja aika lensin. Kävimme läpi keskenmenot. Nyt ensimmäinen 2011 keskenmeno on merkattu tietoihin. Tottakai ikävät asiat piti puhua, jotta voitiin siirtyä mukavimpiin asioihin.

Tökkäsi hän myös minulta hempparin ja mittasi verenpaineet. Kaikki hyvin. En tykännyt vaa'alla käymisestä, koska luku ei ollut mairitteleva. Ens kerralla varmasti otan vähemmän vaatetta ;D

Kyllä jäi mukava fiilis käynnin jälkeen. Mitään ei tarvitse muistaa, kun neuvolatäti antaa vain kotitehtäviä, joita pitää tehdä. Paitsi nyt en saa mitään varailla, kun pitää lääkäri saada ensin kiinni ja aika sovittua. Sitten seuraa labrat ja sitten ultra. Voih, kun päästäisiin jo niin pitkälle. Tuntuisi tämä kaikki todellisemmalta.

Mukaan sain läjän papereita ja vihkosia. Ehkä huomiseksikin riittää jotain luettavaa. Hihi. Sain myös labraputeleita ja pissapurkin.

Pakko mennä aikasemmin nukkumaan.. Väsyttää nykyään tosi paljon aikasemmin.

Tällä viikolla onkin reissu Kolille. Saa nähdä, milloin iskee epämukavuus. Huomannut etten voi ajella ilta-yö ajoja, kun tuntuu turvonneelta. Pitkät matkat ajo asennossa, kuormittaa paikkoja, joten voi olla, etten kykene tällä kertaa ajaa loppuun asti. Huoh. Ja minä tykkään ajamisesta.