Kielijänteen katkaisu

*niisk niisk*

Miten satuinkin saamaan ihme flunssan, mutta lääkäri sanoi, ettei se ole este kielijänteen katkasulle.

Tänään oli se jännittävä päivä, jolloin kielijänteeni poikkastiin. Toimenpide oli aika helponoloinen. Laitettiin tuoliin, annettiin purskuteltavaa, aseteltiin tuoli, laitettiin nipsu sormeen, suojattiin ja sitten aloitettiin. Kielestä kiinni ja puudutukset kehiin. Teräviä pistelyitä ja sitten odoteltiin puudutteen vaikutusta. Sanoivat, että puudutteessa on adrenaliinia.

Kieli ulos ja he sitten nostivat sen ylös ja kuului se ällö mieltäni kummitellut naps. Sitten tikit paikoilleen ja operaatio olikin ohi. Kieli oli ihan turvoksissa ja mikään ei tuntunut kipeältä. Puhe sammalsi ja lässytti.

Kilppari tulokset kerrottiin ja todettiin, että leuan kasvu johtuu siitä. Kilpirauhaset toimivat vajaalla, mutta aivolisäke tuottaa kasvuhormoonia, mikä piilottaa kilpirauhasen arvon. tai jotain sellasta. 3kk päästä taas kokeisiin.

Sitten alkoi 3h paasto. Sinä aikana tunsin kiristystä "kielijänteessä". Ihmettelin kieltäni, kun se meni paikalleen. Eli kitalakeen. Pärjäsin aika hyvin 30min ja sitten alkoi leukaa kiristää. 1h jälkeen tunsin kielenpäässäni säteilevää pistelyä. Pystyi sössöttäen puhumaan suht hyvin sen puol tuntia, mutta sitten alkoi olla jo tukalampaa. Kielen heilahtelut alkoivat tuntumaan inhottavalta ja aloin jo kaipailemaan jotain viileää leuan seudulle.

Päätäkin alkoi särkemään ja aloin olla aika väsyneenä tilanteeseen. Sain pakkastimesta hernepussin ja helpotin oloani sillä. Kielen liikkeet alkoivat olemaan todella inhottavia ja nälkäkin kiusasi minua. Itkuhan siinä tuli ja vihdoin se 3h oli ohi. 800mg buranaa naamaan ja vettä. Nieleminen ei ollut paha. Sitten otettiin jätskiä. Se olikin haastavampaa. Kieli teki liikkeitä, joita ei odotellessa ollut vielä tehnyt. Vihlasuja, tikkien hankautumista hampaisiin.... Se oli hankalaa. Mutta sitten loppu puolella alkoikin jo olemaan helpompaa. Ei enää tuntunut niin pahalta. Kuin kieli olisi jo tottunut.

Näillä tuntemuksilla sitten on päivä jatkunut ja enää ei tunnu pahalta. Hassulta edelleen ja välillä tulee sössötettyäkin, mutta omalla puhe tyylillä pystyn jo puhumaan. Alussa T ja S ja R kirjaimet olivat vaikeita. Nyt nekin onnistuvat aika hyvin. Tänään siis jätski ruokavaliolla.

Joulu turhauttaa

Tsiutsau

Joulu on ihanaa aikaa, lumi valaisee maan ja ihmisillä on salaisuuksia pakettien suhteen. Silloin puuhastellaan kaikkea kivaa, moikataan ihania ihmisiä ja toivotellaa hyvää joulun aikaa. MUTTA...

Niin paljon kuin oikeasti rakastan joulua, niin en tykkää siitä, että minun tulisi semmonen järjestää kotiini. Kotopuoleen ja anoppilaan menen innoissani joulua viettämään, syömään herkku ruokaa ja jännäämään mitä paketeista löytyy. Mutta ajatus siitä, että tänne omaan kotiin pitäisi jotain kokata, aikaa löytää pipareiden ja torttujen väkertämiseen, saatika kaikista inhottavimpaan asiaan SIIVOAMISEEN.

Nyt minulla on vauvakin ja tottakai tahdon, että ainakin ensimmäinen joulu olisi valoa ja tuiketta, tuoksuja ja paperin rapinaa täynnä. Laulua tanssia... Jotenkin kaikki tuo tuntuu kaukaiselta ja ei ikinä voisi onnistua. Varsinkin kun minun tulisi toimia johtajana tämän homman suhteen. Mies tekee, kunhan komentaa ja sekös sitä joulumieltä tuokin. EI.

Vähän väliä tulee se fiilis, että tänään siivoan ja olen reipas. Mikään ei minua voi estää. Saan lapseni huoneen hyvään kuntoon, pyykit päivän loputtua hoidettua. Hyvässä lykyssä tiskikone on kerran tai kaksi pyörinyt, koska niitä tiskejä on kertynyt. Ja siihen se jääkin. Entäs se keittiön yleisilme. Tai olkkari. Makkari nyt on semmosessa kunnossa kun on, se ei haittaa. Minne se kuusi tänä vuonna isketään? Voi kun olisi enemmän jouluvaloja.

Juu kyl tää tästä. Varmaan pitäisi aloittaa olkkarista ja keittiöstä enskerralla.

Ei ihan loppuun asti

Moro!

Nyt sitten on vika päivä ja kerronkin miten tässä kävi. Loppuun asti ei päästykkään, kun polvi alkoi oireilemaan todella pahasti. Ensin kokeilin lankutuksen lopettamista, mutta koska kipu vain koveni ja käveleminen muuttui lähes mahdottomaksi päätin lopettaa koko jutun. Viikko jäi tekemättä ja kyllähän se vähän harmittaa. Nyt ei enää polveen satu ja otettiin tänään loppu kuvat. Olen ihan tyytyväinen tuloksiin :) Vasemman puoleiset on ennen ja oikean puoleiset jälkeen (kuvat otettu erikuvaus asetuksilla siksi valoitus erilainen).

Ympärysmitoissa ei paljoa muutosta, mutta peppu 4cm pienempi.

Haaste oli mielestäni aikas rankka ja ei se enää toka vikalla viikolla enää hauskaa ollutkaan. Lankutukset päättyivät helpotus-loppuihan se-itkuihin. Ajattelin seuraavaksi aloittaa selkä haasteen, mutta jospa ei ihan vielä. Nyt pidetään ainakin joulukuu taukoa.

Nyt alkoi jumppaaminen tökkimään

Morotus!

Olen hienosti tehnyt tuota 30 päivän masu treeniä, mutta nyt on alkanut tökkimään. Eilenkin itkulla lopetettiin. Olisiko aika siis luovuttaa? EI! Minähän uhmakkaasti tämän loppuun asti suoritan, mutta vaihdetaan taktiikkaa. Sen sijaan, että kaikki suoritetaan yhdellä kertaa niin nyt jaetaan puoliksi. Paitsi plänkkääminen.

Onkos nyt eroa tapahtunut? On.
- Ylösnousu vatsat menee aika hyvin, mutta edelleen jalkojeni päällä tulee seistä. En ole nyt kokeillu saisinko ilman pitäjää yhtä tehtyä. Jaksan ensimmäiset n. 28 vatsaa tehdä putkeen ja sitten pieni tauko, ennen kuin puserretaan lisää.
- Cruntsit ei tunnu enää vain pään nostamiselta, vaan huomaan vatsassa tunnetta ja käsien asentoa säätämällä tunnen pääseväni ylemmäs.
- Jalan nostot sujuu jo aika hyvin, vaikka inhoan niitä edelleen. Käsiä ei tarvitse enää maahan kaivaa, että jalat nousisivat.
- plänkki uusi inhokkini. Liian paljon sekuntteja tuossa kirotussa asennossa. Tuntuu koko kropassa. Ja hyvä niin ja tehokasta. Mutta kamalaa se silti on.

Alle puolet enää jäljellä, mutta hurjiin lukemiin tässä tulisi pystyä.

Vielä ei paino ole tuonne alle 80 tippunut ja tavallaan en oikein uskoisi että niin tapahtuisi. Ihmeitä odotellessa.

Vauvauintia ja 30 päivän vatsa haaste

Dippi dii!

Meillä on toinen vauvaunti kerta takana.

Kokemuksia: Eka kerta meni oikein mallikaasti mummin kanssa, kun iskä oli kipeänä. Hobittia ei häirinnyt ollenkaan äänet ja kaiku, kylmä pukkari, lämmin suihkutila hassuine äänineen. Uiminen oli unelmien täyttymyt ja juteltiin hurjasti. Ekalla kerralla olisi ollut tarkoitus olla 10-15min, mutta me oltiin hurjia ja oltiin koko 30min.

Toka kerta ei mennytkään niin hyvin. Hobitin unet jäi kesken ja ruokailukin taisi kesken jäädä. 10min siellä altaassa viihdyttiin ja leikittiin, mutta sitten tuli itku ja menimme syömään ja rauhottumaan. Ohjaaja sanoi, ettei häntä haittaa vaikka tulisimme seuraavan porukan sekaan uimaan. Noh, hetkeksi menimme oman porukan kanssa uimaan ja otimme kuviakin uimarista. Toiset n. 10min oltiin uimassa ja sitten itku tuli uudestaan. Harmittaa iskän puolesta ihan hirveästi, kun hänen ensi kokemus hobitin kanssa ei mennyt nyt niin hyvin. Mutta opimmepa nyt, että pitää varata kunnolla aika ja yrittää ajottaa paremmin nukkumiset. Jospa ensi kerralla menisi paremmin ^^


Kyllä tämä mamma ryhtyi hurjaksi ja otin haasteen vastaan. Nyt on tehty siis kuun alusta ja siis kauheus, mitä hirveyttä ensimmäiset päivät olikaan. En pääse ylös ollenkaan, joten mieheni seisoo jalkaterien päällä. Luulin, että vatsojen teko olisi vaikeaa, mutta hirviöksi odottautui jalkojen nosto. Jalat tärisee ja ei nouse kauhean ylös ollenkaan. Onneksi olen pilatesta harrastanut ja tiedän, ettei tarvitsekkaan sinne kattoon nostaa.

Tänään oli siis lepopäivän jälkeinen päivä ja ei se ollut ihan niin kamalaa enää. Aloittaminen on haastavaa ja mieheni saa kärsivällisesti minua kannustaa. Sitten kun sen ensimmäisen vatsan saan ylös vedettyä menee muut pienissä erissä. Otin alku kuvat ja innolla odotan kuun loppua. Saa nähdä onko mitään suuria muutoksia (epäilen), mutta mielenkiinnolla tätä teen. Mieheni on tässä haasteessa mukana, niin oisikohan hällä havaittavissa 6-packin alkua loppukuusta ;)

Jaksaa jaksaa ja tällä jatketaan.

Hieman kuulumisia

Tervehdys!

Voi kun sitä saisikin kirjoitettua joka kerta kun haluan. Mutta kun sitä omaa aikaa on vain rajallinen ja silloin tulee yleensä tehtyä muuta.

Hobitti on kasvanut hurjasti ja alkaa tuntumaan jo käsissä. Siitä tullaankin siihen, että apua miten paljon tämä pikku mies syö? Täysimetyksellä edelleen mennään, mutta jälleen on semmonen päivä, että minusta tuntuu, että riittääkö? Haluan pumpata ja katsoa paljonko näistä irtoaa, mutta syöttöväli on nykyään 3-4h välein, joten ainut aika jolloin voisin pumppailla olisi yöllä.

Hobitti ei jostain syystä nuku niin hyvin enää ulkona. Yksin. Mutta sen sijaan jos kävelyllä ollaan, niin sitten nukutaan vaikka kuinka. Yöt nukutaan putkeen, kunhan ensin herätetään pieni mies 22-00 syömään. Minua hirvittääkin kellojen siirto, sillä sitten hobitti herää 6-7 aikaan.

Mutta oikeasti minun pitää tulla tänne kirjoittamaan enempi!!! Nyt siis muuta kuin vauva rakkaastani.

Myin projekti nukkeni. OMG!!! ja muumioin sen lähetystä varten. Onnea hälle uuteen kotiin ja olkoon hänestä mahtava projekti uudelle omistajalleen. Dollzonen Megi naiskropalla meni sinne.

Mä olen niin hullaantunut Vain Elämä ohjelmaan. Olen kaikki kaudet katsonut ja suuresti ihmettelen, miksi ei ole tästä ohjelmasta tehty DVD:tä. Koska minä en todellakaan ymmärtänyt, miksi joistain Idols ohjelmasta on tehty. Ja monesta muusta blaah ohjelmasta. Tässä on jotain syvää <3

Juuri silloin kun olisi mahdollista ommella, niin kumma juttu, kun silloin sitten lähtee ympäri ämpäri ihmisiä moikkailemaan. Nyt ykkösenä olisi hobitin vaippojen korjaus ja kotopuoleen sitteri/syöttötuolin vuoraus. Kohta kutsun ompelija ystävättäriä kylään tekemään hommani, kun tuntuu niin hitaalta.

Ja taas pitäisi ryhdistäytyä ja alkaa siivoamaan. Kyllä nuo reissut vaativat palautumista. Oltiin siis perheen kanssa Kolilla. Ihanaa. Se oli niin ihanaa. Ja nyt pitää koti saada ihanaksi. Noh mies menee töihin taas niin pitää taas ottaa itteään niskasta ja jaksaa.

Ja sitten vielä vähän hobitista. Minun rakas punapää. Tänään pää sähköstyi sohvaa vasten ja meni tukka pystyyn <3

JÄNNITTÄÄ

Jännittää jännittää JÄNNITTÄÄ!!!

Isosiskoni aika on pian. Huomenna käynnistetään synnytys. Minua niin jännittää. Oman vauvani synnytystä en edes jännittänyt näin paljon. Tekisi mieli pomppia seinille, olla siskoni vierellä koko synnytyksen ajan, mutta tämä on hänen ja hänen puolisonsa matka. Odotan innolla viestiä pienoisesta. <3

Pikku mies on 10 viikkoa

Se on moro!

Näin se aika vain rientää ja 10 viikkoa tuli täyteen. Ihan hirmuisesti on hobitti muuttunut ja kasvanut. Se on niin hullua, miten paljon vauvat ensimmäisen vuoden aikana muuttuvat. Ilmeiden kirjo on hulvaton ja hyvin jaksetaan jo päätä pidellä. Nukkumaanmeno on hobitin mielestä todella tylsä juttu, mutta minun mielestä nuo masuvaivat on vielä tylsemmät, kun eivät anna hobitin rauhassa nukkua.

Se on uskomatonta miten paljon olen itsekkin muuttunut ja kehittynyt. Se vain mietityttää onko nämä kehitysaskeleet pysyviä vai laantuvatko siinä puolen vuoden paikkeella. Aamuisin tulee sänky pedattua, hobitin huone on siistinä, pyykit pyörii heti kun koneellinen on täysi, saan vaatteet kiskastua päälle, kissat aamuisin syötetty, hampaat pesty, aamiainen syöty, hobitti rattaisiin ulos nukkumaan, kodin siivoilua, tiskien pyöritystä, mahdollisesti ruokaa tehtynä ennen miehen töistä tuloa. Ennen en todellakaan yhdessä päivässä näitä kaikkia tehtyä. Kyllä tulee itsellekkin parempi mieli, kun tajuaa tekevänsäkin asioita kotonaan. Silloin sitä tulee yleensä huomattua, kun mies ei tee mukamas yhtä fiksusti kuin minä ;)

Vielä minua kiusaa tuo ruokapöydän päällä notkuva sekalainen läjä. Ennen nimiäisiä siivosin pikaisesti ne isoon pahvilaatikkoon piiloon ja päätin levittää ne siihen takaisin nimiäisten jälkeen, että tulisi ne hoidettua. Joo no tuleehan sitä hyvin hitaasti hoidettua. Siellä on kaikkia lehtisiä joita luettuani heitän roskikseen. Kyllä tuon oikeasti päivässä saisi hoidettua, mutta plääh. Silloin kun pitää keksiä tavaroille paikkoja niin se tuntuu kaikista haastavimmalta siivoamiselta.

Uudelleen noussut mielipuuhani leipominen on nostanut päätään. Ihan tohkeissani iltasella olen leipomassa tai ainakin suunnittelemassa, mitä voisi leipoa. <3 Leipominen on kivaa. Ei onnistunut aluksi ekat leivonnaiset, oliko kyse taitojen ruostuminen vai terveys-sokeri. Jälleen on leivontamargariini eksynyt jääkaappiin ja munia pitää olla, jos iskee yllättävä hinku leipoa.

Muistatteko sen sotkuisen huoneen, mikä oli aluksi varastohuone, sitten vaatteiden lajitteluhuone ja nykyään lastenhuone? Noh tätä nykyään se näyttää tältä:

 

Tämmönen pikku päivitys. ^^

Kirjoittelen kun kerkiän/jaksan

Holla!

Ensiksi en jaksa enää painaa mieltäni "OMG SE BLOGI" ajatuksilla. Fakta on se, että minulla on ihana pieni poika, joka tarvitsee huomiotani. Tulen tänne näpyttelemään, kun kerkiän. Ja välillä vaikka kerkeäisin, niin aina vaan ei voi jaksaa.

Pikku miehellä oli viime viikko tankkaus viikko. Tarkoittaa että tisua piti olla saatavilla 2-3h välein. Myös unta tarvitsi todella paljon. Herkkyyttä havaittavissa eli väärin kun käänsi tai nosti niin siitä tuli itkua. Itkua tuli muutenkin useimmiten nukkumaan mentäessä ja vaippaa päälle laittaessa. Sama jatkuu edelleen. Luulen, että tankkaaminen on ohi, koska lapsukainen nukkuu yöllä 10h putkeen. Ja tisseihin sattuu, sillä juuri tottuivat vauvan uuteen rytmiin ja siksi jälleen tuntuu hyvin tuotteelialta.

Mjaa, voisi vaikka kahen viikon päästä tehdä ensimmäinen r-testi synnytyksen jälkeen. Silloin pikku mies 2kk. Joo... meillä ei todellakaan alettu odottelemaan. Olisiko synnytyksestä vähän yli viikko ja mies sai ympäri puhuttu petipuuhiin. Häntä ei kiinnostanut kortsut ja varmisteltuani "oletko ihan varma" hän tokaisi: "kerta ollaan jo alotettu niin hyvin voisi sen toisen tähän perään"

Hei viikonloppuna traconiin! Saas nähdä miten menee :S

Palautuminen ja vauva terveisiä

Helei!

Tulimpa taas tänne näpyttelemään. Ja järisyttävä uutinen on palautumisessa.

Ensimmäiset mitat otin 4.1.14 ja olin silloin raskausviikolla 10+6 (jos laskin oikein). Eilen 26.8.14 otin jälleen mitat ja hämmästykseni olin mennyt alle ensimmäisten. Tässä vähän numeroita ja laitan vielä viimeisilläni mitat 19.7.14

                                4.1.14          26.8.14          19.7.14
Rinnan ympärys       109               107.5             109
Rinnan alta ympärys 89,5              85.5               91
Vyötärön ympärys   88,5              85                  107
Masun ympärys       99                 98                  126
Lantion ympärys      111               106,5             116
Ranteen ympärys     17                 16.5               18
Nilkan ympärys       25                 26                  29
Paino                      87,7kg           84,7kg           100,9kg

Olen hirveästi ihmetellyt tuota rinnan ympärystä, kuin se voi olla noin, kun kuppikoko on raskauden aikana kasvanut 2 kokoa ja maidon noustua vielä 2 kokoa. Mutta selityshän sille on selkäläskit. Ja kyllä sen nytkin peilistä itsekkin huomaan, että selkäpoimut ovat hieman pienenneet. Masu olkaa näyttää saman näköiseltä, kuin alussa, jos ei oteta arpia lukuun. Pikkurilliin mahtuu jälleen kihla- ja vihkisormus, mutta en uskalla vielä laittaa sormeen. Mutta olen häkeltynyt tuon painon laskun kanssa. En tee mitään ylimääräistä. Tai no täysimetän. Haluaisin voida olla iloinen tuosta lukemasta, mutta pelkään hirveästi, että paino ottaa jälleen noustakseen. Edes tuo venynyt vatsanahka ei sureta niin paljoa, kuin paino huoli. Olen aika hyvin sinut sen kanssa, koska suhtaudun siihen siten, että ne on äitiyden ja kovan "taiston" merkkejä.

Puhutaanpa myös hieman tuosta hobitista. Hän saa vihdoin nimen! <3 Nimeä olemme mutustelleet 30.7.14 lähtien ja salaa käytämme sitä silloin, kun pikkusisko ei ole talossa. Kyllä nimi on yritetty visusti pitää salassa ja pian sekin salaisuus tulee julki.

Pikku herra on kasvanut oikein hyvää vauhtia ja nyt pitääkin alkaa laittamaan 50 kokoisia vaatteita pois. Onneksi noita 56-60 kokoisia vielä on jonkun verran. Yllättävän vähän kuitenkin noita ihan pienimpiä vaatteita minulta löytyy. Viikossa kerkiää helposti pyörähtämään kaikki bodyt, housut ja yökkärit pesussa kerran ellei osa kaksikin. Noh mutta siitä seuraavaa kokoa 62 onkin ihan hirveästi!

Maito maittaa ja unta piisaa. Eilen nukkuikin koko yön! Meni nukkumaan 21:00 ja heräsi syömään 6:05. Tämä siis nyt ennätys. Päivisin nukkuu 3.45-5.30 pätkiä ja öisin 4-7 normaalisti. Jaa mites se imetys. Eli äitini opasti molempien tissien syötössä: n. 15min toisella tissillä, jonka jälkeen röyhtäytys tauko ja vaipan vaihto ja sitten jatketaan n. 15min toisella. Noh minulla oikean puolimmainen on tuotteliaampi, mutta ei se oikeastaan näy imetysajassa. Aloittavaa tissiä vuorotellaan. Jos en jostain syystä jaksa imettää niin pakastimessa on maitoa ja niin on jääkaapissakin maidonkerääjään kerrytetyt maidot. Pumppaan silloin tällöin, en läheskään joka päivä. Silloin tulee 260ml pullo täyteen ja pumpulla tulee aikaa vierähtämään 40min-1h. Se on tylsää puuhaa, mutta saanpahan ranne treeniä ;)

Edelleen kestoillaan ja yöt kerttistellään. Isoja ylivuotoja ei ole tullut ja jos on niin nestettä vain. Koska meidän herra tykkää nukkua niin vaippojakin tulee vaihdettua vain syöttöjen yhteydessä. Hyvin näyttää pikku miehen iho kestävän. En ehkä ihan jokaisen vaipanvaihdon yhteydessä anna ilmakylpyjä, mutta pyrin antamaan mahdollisimman usein. Ja kestoltaan ne on 3-5min. Itseasiassa pidempää ei herra itse halua nakuilla.

Loppuun peppu kuva <3

Vauva-arki

Hiips!

Kylläpä tämä muutti arkea. Koneella istuminen tuntuu niin vieraalta ja oudolta. Mutta nyt yritän tämän nukkuma välin käyttää hyödyksi ja näpytellä tänne hieman kuulumisia.

Mistä lähdetään liikkeelle? Vaikka alusta. Ja tässä minua auttaa äitini hommaaman kalenteri. Sinne olen kirjoitellut syöttö ajat ja erittäin lyhyesti mitä päivän aikana on vauvan kanssa puuhasteltu.

Pikku mies syntyi 22.7. ja meni siis lastenosastolle toipumaan hänelle rankasta synnytyksestä. Sillä välin minä toivuin omalla osastolla ja kävin vähän väliä pikku ukkoa moikkamassa. Olin viikon sairaalalla. Paikan taju katosi kokonaan. Kyllähän minä tiesin, että olen kotikaupungissani, mutta silti en sitä sillä tavalla hahmottanut. Tuntui, että sairaala oli oma ulottuvuutensa ja kotini olisi jossain... jossain. Imetää pääsin vasta toisena päivänä, kun äitini oli rohkaissut minua asiasta kysymään. Mutta olin sitä ennen käsin lypsännyt ahkerasti. Oikeastaan vasta neljäntenä päivänä tunsin, että rintani olivat tupaten täynnä maitoa, että sattui jo oleminen.

Vauva tuli osastolleni kolmantena päivänä ja itkuhan siinä tuli, kun olihan sitä jo odotettu. Ensimmäinen yö oli aivan hullun rankka ja siihen en ollut osannut valmistautua ollenkaan. Tilannetta hankaloitti se, että en osannut vielä imettää ja vauvan keltaisuus vaikutti, tarkoitan että hän nukahteli vähän väliä ja jouduttiin hoitajien kanssa herättelemään toista syömään. Aluksi imetin kainalo otteessa, sillä normaali asento ei ottanut onnistuakseen. Tunsin suurta pettymystä, jos imetyksestä ei tullut mitään ja jouduttiin turvautumaan tuttipulloon. Alussa jouduin käyttämään rintakumia, sillä nännit eivät olleet vielä muotoutuneet vauvalle sopivaksi. Myös se, että rinnat olivat niin täynnä maitoa hankaloitti imetystä, sillä rinnat olivat niin pinkeät.

26.7. me sitten kotiuduimme. Olisimme voineet jo 25.7. lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen, mutta en ollut vielä kovin varma imettämisestä ja yöstä vauvan kanssa. Sujuihan se seuraava yö jo paremmin, mutta rankkaa se silti oli. Kotiutumispäivä oli odotusta ja intoa täynnä. Olin niin täynnä jo sairaalassa kököttelyä. Tuntui ihmeelliseltä laittaa vauvalle omat vaatteet ja asettaa hänet kaukaloonsa. Minäkin vedin omat vaatteet päälleni ja kauhistelin, miten paljon rinnat olivat turvonneet maidon nousun myötä.

27.7. Olin hurja ja menin pikku nyytin kanssa kirkkoon. Aluksi itkin kotona sitä, kun en päässyt ensimmäiseen kokoukseen, koska pikkuinen halusi syödä juuri silloin. Mutta sitten äitini tekstasi, että voisin silti tulla. Hormoonimyräkät muuten ihan kamalia!!! Jos luulitte, että menkoissa naiset on kahjoja tai odotusaikana, no kokeilkaa synnytyksen jälkeistä aikaa. Huh huh! Takaisin päivään. Kokeilin rintapumppua ensimmäisen kerran ja ihan mukavasti ampumalla sitä maitoa tuli. Olin ollut huolissani maitoni riittävyydestä, mutta näköjään sitä riitti.

Ensimmäinen viikko kotona oli todella raskasta. Opettelua uuteen ja varsinkin vauva-arkeen. Pesänrakennus vietti nousi aivan uudella tavalla esille ja olin tulla hulluksi, kun asiat eivät tapahtuneet minun tahdillani. Rintakumista opeteltiin pois ja kakka muuttui sinaapiksi. Neuvolatäti tuli kotikäynnille ja vasta sen jälkeen nousi vatsaväänteet esille. Apua pyytelin vähän väliä äidiltäni ja myös tähän vaivaan äiti tiesi auttavan lääkkeen. Vieläkin niistä on vaivaa, mutta huomattavasti vähemmän. Äiti opasti myös kylvetyksen salat ja hyvinhän tuo poika näytti viihtyvän. Kävimme reissuissa äitini ja pikkusisarusten kanssa temppelillä ja heurekassa. 2.8. Oli ensimmäisen kerran oikeasti rattailemassa. Ja mieheni sai töitä, joten kotona vauvan kanssa keskenään  tuli opeteltua.

Tämä pikku mies on oikeasti hurjan ihana ja helppo tapaus, mutta uuden opettelu on raskasta. Syötöt 4-5h välein ja nukkuu hyvin. Tai siis "oli" helppo. Ei ei on edelleen, mutta nyt enemmän ollaan myös hereillä (huomenna 4 viikkonen).

4-10.8. eli seuraava viikko. Alkaa jo hieman helpottamaan vauva-arki, mutta ei vielä niin paljon, että voisin kutsua sitä helpottuneeksi. Napanuora irtosi 6.8. mutta navan pohjalle jäi vielä jämät, jotka neuvolassa hoidettin pois myöhemmin. D-vitamiinia kokeiltiin pari päivää, mutta vatsaväänteet pahentuivat, joten jätettiin tyystin pois, odottamaan parempaa aikaa. Nukkui ekan kerran rattaissa ulkona, kun oltiin kahdestaan kauppaan menty. Pitkän matkan reissu Pirkkalaan. Appilaan tapaamaan sukulaisia. Ja sunnuntaina oltiin kotopuolessa yökylässä. Tällä viikolla tuli yllättävän pitkiä yö nukkumis pätkiä ja siitähän huolestuin, että pitääkö herätellä.

Viime viikolla alettiin olemaan enempi hereillä. Neuvolassa todettiin ettei mikään ihme, että hyvin nukkuu, kun kotikäyti tarkastuksen jälkeen oli tullut 500g. Meillä siis syödään tissiä, pumpattua mamman maitoa ja tuttia. Nyt menee n. 100ml. Nimiäis asioita ollaan paljon pohdittu ja päiväkin jo päätetty. Pään pystyssä pitely vahvistunut oikein hienosti. Sunnuntaina kirkossa huomasin, että alkoi katsetta kohdentamaan kasvoihin ja esineisiin. Hymyjä lahjoitellut "vahingossa".

Mites minulle? Olen toipunut oikein hyvin. Viime viikolla loppui vihdoin jälkivuoto. Masu on pienentynyt. Turvotus laskenut (vielä ei sormukset mene pikkurilliin). Repeämiä kun ei tullut, kuin nirhaumia niin nehän parantui siinä ekalla kotiviikolla. Sairaalaan jätettiin 10kg ja nyt ollaan 3kg alle lähtöpainon. Painonpudotus on selvästi nyt hidastumaan päin, mutta se taitaa johtua siitä, että karkkilakko loppui synnytyksen myötä. Ei olla ihan överiksi vedetty, mutta tuleehan sitä nyt syötyä.

Se kauan odotettu tarina

No ei sitä kauaa oo odotettu. Vaan 2 viikkoa. Olen siis jakaantunut ja tässä tulee meidän tarina.

20.7.

klo 7:22 olin valve ja unen rajoilla, mutta heräsin siihen että tuntui, että kohta tulisi sänkyyn. Minulla oli tyynyn päällä pyyhe ja laitoin sen haaruksiin, mutta liikehdintä pahensi tilannetta ja säikähdin, että miksi tätä en pystynyt pidättelemään. Nopeasti nousin ylös ja kyykistyin lattialle. Mitä tämä on? Kiikutin itseni vessaan ihmettelemään. Katse pöksyihin sai minut pohtimaan, että oliko tämä lapsivettä? Haaleaa vaaleanpunaista nestettä.

Laitoin pyyhkeen pesuun ja hain uuden pyyhkeen ja merkkasin epäilykseni ylös. Aloin googlettemaan lapsivettä ja hetkeä myöhemmin tunsin ensimmäisen supistuksen. Se alkoi selkäjomotuksena, joka siirtyi masun puolelle. Kun nousin kirjatakseni supistuksen, tunsin jälleen kastelevani pyyhkeen. Tämä vahvisti epäilykseni ja herätin puolisoni.

Soitin ensin sairaalalle, josta sanottiin, että jos supistukset eivät säännöllisty, tulisin vasta klo 18. He huomasivat, ettei minulta ole streptokokkia ole katsottu ja siitä sitten neuvotteli lääkärin kanssa, kuinka tulisi menetellä. Seuraavaksi soitin äidille ja kerroin, etten tulisi kirkkoon, josta heti arvasi mistä kyse. Kirkon jälkeen äiti ja isi tuli käymään jutskailemassa ja jakamassa viime hetken neuvoja.

Sitten alkoi ajan tappaminen. Kävin suihkussa. Ukon kanssa käveltiin kauppaan. Sairaalakassin pakkailua. Telakan asentelua autoon. Näin jälkikäteen olisi ehkä pitänyt enempi kävellä tai tehdä jotain muuta, mikä olisi jouduttanut avautumista. Otimme todella rennosti, koska näin minua oli neuvottu, että supistusten aikana ja välissä tulisi osata rentoutua.

Lapsiveden lorahtelu oli aluksi hyvin hauskaa ja aiheutti paljon naurukohtauksia, mutta sitten ei enää ollut kivaa, kun siteet eivät riittäneet imukyvyltä. Sitten oltiinkin pyyhe haaruksissa. Tosin ei sekään auttanut, kun puoliso ja pikkusiskoni naurattelivat minua ja silloin lorahteli. Supistukset alkoivat tihenemään klo 16 jälkeen. Vauva liikuskeli yllättävän paljon koko päivän ajan. Varmaankin aavisteli jonkin muuttuneen.

Kello tuli 18 ja me menimme sairaalaan. Ottivat käyrille ja ukon kaa ihmeteltiin, kun sydänäänet meni 110-180 välillä. Varmistivat, että vedet oli mennyt ja ottivat streptokokki näytteen, joka osottautui negaksi. Ihmettelin rauhallisuuttani, mutta parempi niin. Jos olisin hermoillut koko ajan niin mieheni olisi varmaan flipannu ;)

Sitten siirryttiin tarkkailuhuoneeseen. Odottelu oli ajoittain "mukavaa" eli jännittävää, kun ei tiennyt mitä tuleman pitää, mutta samalla se oli rasittavaa. Sitä kuunteli sitten muita synnyttäjiä ja naureskelin mieheni ilmeille, kun hän oli hieman huolissaan tulevan kivun määrästä. Käyrillä tuli oltua todella monta kertaa ja joka kerta ne muuttuivat vain epämukavimmiksi, koska n. 10min jälkeen toivoi, että saisi vaihtaa asentoa. Mitä pidemmälle synnytystä edettiin, sitä hirveämpää se oli, sillä supistukset tietenkin voimistuivat.

Päivä alkoi loppumaan ja supistukset olivat epämukavia. Kankkuuni tuikattiin petidiiniä, että voisin nukkua. Se tuli ihan puskista ja katselinkin silmät suurina epäuskosta ukkoani. Ei siinä, ihan toimiva aine, mutta neulat on neuloja.

21.7.

Aamuyöstä vielä toinen tuikkasu kankkuun ja unta palloon. Sen jälkeen supistukset oli jo sen verran voimakkaat, että enää en saanut tuikkasuja. Aloin jo pitämään niistä (kirjoitinko minä juuri noin!!). Ei se mitään, pääsin uiskentelemaan ammeeseen klo 5. Oh se oli ihanaa ja olisin viipynyt siellä ehkä pidempäänkin, mutta en kehdannut olla tuntia pidempään. Ja vihdoin edistystä oli tapahtunut. Kanava oli kadonnut ja kahdelle sormelle auki! Tässä päivässä oli paljon toivomisen varaa.

Vuorokausi vesien menosta tuli täyteen ja antibiootti tippana laitettiin käteen. Se oli ilkeän tuntuista ja aineen leviäminen tuntui vielä kamalemmalta. Lopulta siihen tottui, mutta pitkään koitin olla kättä käyttämättä ja liikuttelematta.

Äiti tuli auttamaan synnytyksen edistymistä. Menimme kävelemään sairaalaa ympäri ja harjoittelimme hengitys tekniikkaa, jolla supistukset vähän helpottuisivat. Tätä olinkin toivonut, että äiti pääsisi osallistumaan tähän prosessiin. Onneksi löytyi hyvä väli äitin visiitille ja mieskin taisi kaivata pientä hengähdystaukoa.

Kun vauvalle oli laitettu anturi päähän, huomasin että vauvan pää liikuskeli ja pyöriskeli, koska piuhakin liikkui. Se oli todella outoa, mutta tavallaan havahdutti todellisuuteen.

Supistukset voimistuvat, mutta edistystä ei tapahtunut. Klo 17 kävin suihkussa ja n. tunnin päästä siitä otin avuksi TNS laitteen, mutta siitä oli apua vain ehkä 10 supistukseen. Olisi pitänyt aloittaa laitteen käyttö aikaisemmin. Sähkölätkät laitetaan selkään ja siinä on erilaisia ohjelmia. Itse tykkäsin niistä, jotka eivät tauonneet ollenkaan, mutta lopulta supistukset olivat niin kovasti masun puolella, että oli turhaa kiusata itseään selän puolelta ja kärsiä supistuksista masun puolella.

20:00 juttelin kätilön kanssa vaihtoehdoista ja jäljellä oli enää akupunkitio ja epiduraali. Päätin, että jos kerran neuloja minuun tökitään niin mielummin epiduraali, joka vie kivun, kuin akupunktio jonka piti auttaa avautumiseen.

20:40 menimme synnytyssaliin ja 21:10 laitettiin epiduraali. Purskahdin itkuun sitä valmistellessa, koska ajatus neulasta selkärangassa pelotti. En voinut olla ajattelematta, että entä jos se ei heti meni oikein. No ensinhän se alue puudutettiin ja sitten vasta tökättiin. Kun lääke laitettiin, tunsin sen leviävän kylmänä litkuna rangan sisällä. 23:30 4cm auki. Kätilö suositteli nukkumista ja lopulta nukahdinkin.

22.7.

Kun heräsin (2:23), aloin tuntea painetta peräsuolessa ja sain lisää epiä. Alatutkimuksessa selvisi, että 7cm auki, mutta vielä unta palloon. Heräsin viimeisen kerran 4:05. Kätilö neuvoi menemään vessaan "kokeilemaan kakkaamista", koska valittelin paineen tuntua. Kätilöhän tiesi mistä oli kyse, mutta käytti minun tiedottomuutta hyvin tässä hyväksi. 4:30 olin vessassa ja minulta mitattiin kuume 38.2. Kyselin saisinko lisää epiä, mutta kätilö kehotti vain pusertelemaan.

Kun lopulta pääsin ylös pöntöltä, kätilö pyysi siirtymään sängylle, mutta en halunnut. Makaaminen oli hirveää, en halunnut enää kiinni käyrille. En kestänyt ajatusta pysyä paikalla, joten sain jäädä seisomaan. Kätilö kyseli tunnenko ponnistamisen tarvetta. Mikä se on? En ole koskaan synnyttänyt, joten miten voin tietää miltä se tuntuu? Kätilö kehotti tekemään ponnistelua aina kun supisti. No lopulta suostuin kipuamaan sängylle ja kätilö pääsi katsomaan tilanteen. 10cm! Nyt saa alkaa ponnistaa. Sukat laitettiin jalkaan, selkänojaa nostettiin ja minun tuli ottaa kiinni sukista.

Työ alkoi. Ja hui, että se oli pelottavaa ja kivuliasta. Ihan hullun kipeää! Pelkäsin repeämistä ja ponnistaessa jännitin reisiä. Kätilö yritti rentouttaa niitä, sillä kyllähän sen jälkikäteen tunsi jännittäneen. Paineen tunne kasvoi. Ihan hullua painetta! Sitten yllättäen minulle sanotaan, että pieniä ponnistuksia tai sitten ei ollenkaan. Se oli hullua, sillä silloin aika hidastui. Kaikki tuntui hirveältä. Mutta sitten pää oli ulkona. Napanuora oli pyörinyt kahdesti pään ympärille. Kätilö oli kutsunut avustavan kätilön paikalle ja he keskustelivat välilihan leikkauksesta, johon minä voihkaisin "Ei". Päätyivät kuitenkin leikkaamaan napanuoran. Loppu kroppa tuli kuin itsestään ulos, ei tarvinnut tehdä oikeastaan mitään. Ponnistus vaihe 2min.

Poika vauva oli ulkona 4:52, mutta oli väriltään kalvakan liila ja liikkumaton. Vauva vietiin pois virkistämöön. Olin tuolloin yllättävän rauhallinen. En kerennyt olla huolissani. Kätilö saatteli loppu jutut kuntoon. 5:20 pieni kääryle tuotiin luoksemme. Hän höpötteli meille jotain, josta itselleni tuli varmempi fiilis, että kaikki tulee menemään ihan hyvin. Hän antoi meille rohkaisevan hymyn, ennen kuin lähti lastenosastolle toipumaan.

Vauvalla oli hemoglobiini tippunut ja verenpaine matalalla. Syynä oli napanuoran leikkaaminen. 8:15 minut siirrettiin mammaosastolle ja siellä sitten vain odoteltiin, milloin pääsisi pikkumiestä katsomaan. Ja lopulta pääsimme 11:44.

Synnytys itsessään ei tunnu niin rankalta, kuin ramppaaminen lastenosastolla ja vauvan kanssa aloittelu. Tottakai fyysisesti se on paljon rankempaa, mutta henkisesti raskaampaa on opettelu tähän vauva-arkeen.

Masukipsi vol 2

Hellou!

Ajattelin tehdä tälle projektille jatko bloggauksen, vaikka niitä kuvia on ihan liikaa ja valinta prosessissa menee aikaa. Ei se mitään.

Masukipsi tehtiin siis 2.7. ja jätettiin autotalliin kuivumaan. Jatkoimme projektia 7.7. ja se tarkoittaa vahvistamista. Yllätyin myös miten kevyt tuo kipsi systeemi on.

Kipsiharsoa jäi 1 kokonainen rulla 10:stä ja pari liuskaa. Eihän sillä kauheesti luulisi vahvistelevan, mutta siskoni vakuutti minut ja sanoi, että tarvittaessa tehdään kipsimassaa. (kauniit jalkani ovat tuossa semiturvoksissa)

Tässä siskoni katselee ja arvioi mitkä kohdat kaipailevat vahvistamista. Rinnanaluset nyt ainakin.

Vielä tässä vaiheessa emme leikalleet haluttuun muotoon, mutta otimme turhia kulmia ja pikku vikoja pois, joita ei tarvitsisi vahvistamista. Tarkkasilmäinen huomaa, että ensimmäinen kipsiharso palanen on jo laitettu.

Siinä ne vahvistukset alkaa muotoutumaan.

Hieman hassu kuvakulma, mutta tuossa näkee noita hieman karsittuja palasia ja vahvistusta laitettiin myös reunoihin. Olkapäitä myös vahvistettiin sillä niistä on tarkoitus tuo koko komeus ripustaa seinälle.

Sitten tehtiin kipsi mössöä auttamaan lisä vahvistamisessa.

Ensin vahvisteltiin samoista paikoista, joihin oltiin laitettu kipsiharsoa.

Olat ja reunat vahvisteltiin. On se hauskan näköistä, kun tuo kuiva kipsi on valkoista ja tuo märkä harmaata.

Siskoni mietti kipsaako kupit ja lopulta kipsasi. Masu jätettiin suht koskemattomaksi, koska siinä on hauskoja viiruja.

Tämmöseksi se sitten jätettiin ja vietiin autotalliin kuivumaan. Seuraavana projekti päivänä tasoittelimme päällipuolelta masukipsiä, mutta siitä oma kuvasarja myöhemmin.

Hei minä sain ommeltua

JEE!

Eli viime viikolla oli ompelu ressiä ilmassa.

Tässä jälleen ihastuttava pikkusiskoni mallina, koska itse en pysty jostain kumman syystä olemaan ;)

Eli ystäväni polttareihin väkersin essun (eli alla oleva paita ei kuulu essuun). Hän tykkää pinup henkisyydestä ja minähän sitten googlailin ja etsin sopivaa essua. Ja malli löytyi (linkkiä). Minä en käyttänyt keltaista, en pitsiä, en musta-valko minipallo kuosia. Viimeisen korvasin valko-musta ruutu kankaalla.

Helppo mukava oli tehdä. Ja tykkään todella paljon tuosta mekko henkisyydestä. Säätövaraa löytyy ja kivat taskut.

Polttareissa tuli sitten kirjoiteltua ohjeita avioliittoa varten, joten laitetaan tänne tämä siistimpi versio ;)




















No niin ja sitten tein serkkuni kihlatulle häihin mekkoa. Tälle samalla ihastuttavalle leidille olen saman mallin tehnyt jämptimmästä kankaasta. Muistutus postaus täällä.

Eli kangas oli nyt keveämpi. Muutoksia malliin ei tehty hirveästi kuin, huima kavennus kaavoihin. Mustan kankaan hankinnan menin itse suorittamaan ja kauhistus, kun tajusin että sitä oli liian vähän. No riitti se onneksi kuitenkin, mutta kyllä siinä hetken epätoivoisen vietin, ennen kuin sain itseni kerättyä.

Saapi nähdä tehdäänkö kavennus sille ekalle mekolle ;)

En halua vauvaa vielä!

Niin...

Ollaan siis menossa raskausviikko 38+2 ja ajatukset ovat, etten tahdo vauvan syntyvän. Siis ihan hirveetä. Ei saa tulla! Toiset mammat noissa ryhmissä jo malttamattomina odottavat pinokaisiaan ja joka päivä syntyy vauvoja, mutta minä olen kauhuissani. Siis ei vielä! Ei todellakaan!!!

Tämä loppu odotus on mennyt: voi voi liitoskivut, hyi yök helle ja hiki, hei aamu klo 4, kauhea nälkä, mammutti jalat, pissalleee, ihana muru kun tuolla potkiskelee kiltisti, taas sillä on hikka.

Siis ihanaa että ollaan tän hässäkän keskellä päästy tänne asti. Tässä on ollut häät, kahdet polttarit, ompelu projekteja ja vaikka mitä. Tässä olisi vielä babyshoweria ja yhdet häät.... ainakin. Saan hieman osallistua tuohon vauvakutsuihin. Nimittäin koristeluun! Ideoita siihen onkin ja tarvikkeita kerätty aikas hyvin. :)

Mutta tänään oli neuvola. Sieltä tuli semmoiset terkut, että paino on tippunu 400g. Jihuuu!!! Hemppari on pysynyt koko raskauden ajan oikein hyvissä lukemissa ja niin oli nytkin. Sf mitta on pysähtynyt :O Pää ei enää kauheesti liikkunut, kun neuvolatäti kokeili. Asento on vauvalla oikein hyvä. Apuaaa! Pissasta pöyty proteiineja, mutta vielä ei tullu lähetettä äippäpolille. Vettä vettä vettä. Verenpaineet oli ensiksi 131/92 ja sitten 122/94. Turvotusta on ja paljon onkin. Tuossa päivä tai kaksi sitten mittasin nilkan ympäryksen niin siellä oli 5cm turvotus. Ranteetkin olivat saaneet sentin.

Olisihan se mahtavaa, ettei raskausmyrkytys hyökkäisi, mutta äippäpolilla olisi kiva päästä käymään kurkkaa pienoista :P

Tosiaan, minua on alkanut ihan hirveästi jännittämään vauvan tuleminen. Kaikki on kesken. Pitää keksiä minne noi liinavaatteet laittaisi, että vauvan vaatteet saa kaapin. Pitää pestä noi loput vauva vaatteet. Kaupasta pitää käydä lisää pesuainetta käydä ostamaan. Kestovaippoja pitää korjailla ja osaa vaatteista. Pinnasänky pitää saada valmiiksi. Sairaalakassikin kasata pitäisi. Ja varmasti paljon muuta, mitä vain en osaa nyt luetella.

Niin.... ei vielä... Ole sinne LA:han asti siellä. Ei saa tulla. Juu... Kyllä tämä tästä.

Masukipsi

Me teimme sen, me teimme sen!

Halusin masukipsin tehdettäväksi ja päädyimme perheen voimin tekemään. Otin tietoa youtubesta ja kokemuksia blogeista. Tämä on minun masukipsin tarina, joten kuvia luvassa.

Ensin tuli pohdittua missä ja missä asennossa tahdoin kipsin tehtäväksi. Mielessä kävi kylppäri, mutta luin että tämä olisi sotkuista puuhaa. Ja suojattavaa olisi. Paikkoina pohdin kotopuolta ja omaa kotia. No koska halusin ottaa tähän projektiin äitin mukaan niin menimme kotopuoleen.

Ulkona oli vaihteleva sää, mutta lopulta se kääntyi auringoksi, niin päätimme ottaa riskin ja mennä ulos. Asentona pohdin seisomista ja istumista. Makaaminen ei tullut laskuihin, koska silloin massu ei ole niin isona ;) Koska turvotusta on ilmennyt aika paljon jaloissa niin en ottanut riskiä näin ekaksi kipsiksi. Joten istuminen. Minkä päällä istuinkaan? Mietin jumppapalloa, lastentuolia, tuolia ja tietokonetuolia. Tadaa hienosti suojattu tietokonetuoli. Ei ehkä kaikkein mukavimmasta päästä mutta hyvä tarkoitukseen. Se vain, että olisi pitänyt laittaa selän taakse se tyyny aikaisemmin, kuin vasta loppusuoralla.

Välineinä käytimme cellona kipsiharsoa, elmukelmua ja vettä.

Kuvaajana toimi mieheni ja siskoni. Masun voi siis suojata kipsiltä vaseliinillä yms. tai niin kuin me elmukelmulla. Mutta koska ulkona tuuli käytimme myös lakanaa jaloille.

Kipsaajana toimi siskoni. Taidekoulun ekan vuoden opit käytäntöön ;)

Mahdollisimman sensuroitu aloituskuva ;D Eli halusin rintsikoiden kanssa tehdä kipsin, sillä nämä jättiläiset on oikeesti isot ja en halunnut niitä kainaloihin. Rintojen kelmuttaminen olikin oma juttunsa. Minut kelmutettiin kahdesti. Siskoni laittoi ensimmäisen kipsiharson. Se piti dipata kylmään veteen. Hyyyhyhyhyyyi!

Onneksi kipsi lämpenee niin ei ollut kylmä. Toisaalta tuo kelmutus piti lämpimänä, kun minnekkään ei päässyt ilma haihtumaan.

Tosiaan suosittelen tämmöstä laakeaa astiaa vedelle niin on helpompi kostuttaa tuo harso. Tähän masuun meni 9kpl 10cm+2m rullia. Leikkelin ennen työn aloitusta 4 rullaa. Pitkiä, vähemmän pitkiä, kapeita... Mutta eihän se minun määrä mitenkään riittänyt. Äityli pääsi leikkailemaan aina kun lisää tarvitsi.

Halusin tosiaan tuommosen "hihallisen" mallin. Selailin aikani googlessa etsien kivaa mallia ja lopulta menin pinterestin maailmaan. Sieltä nousi 3 kivaa mallia. Kaikki niistä on tehty varmaankin seisaalteen, koska se masu osan alla on hieman jalkoja. Yksi näyttää uimapuvulta, toinen toppi/t-paidalta ja kolmas on vain masu osa rintojen alta shortsi tyyppiset.

Tikkua käytettiin apuna noissa hankalissa kohdissa, että saatiin mahdollisimman myötäilevä malli.

Tässä teille "kesää". Mammalle tuli kylmä ja meni hakee UNTUVAtakin. Pikkusisko paahtaa toppi-haalari-pipo kledjuissa. ;D Siinä leikellään lisää suikaleita.

Tosiaan minä päädyin, että kipsi kerroksia piti olla 3. Joissain ohjeissa puhutaan kahdesta, mutta halusin varman päälle laittaa. Eli ensin poikittain, sitten pystypäin, kuten tässä näkyy.

Hihi. Saipahan sisko sydämensä kyllyydestä hipelöidä masua. Uskalsikohan ekan kerran kysyä, kun olin viikolla 24, että saako koskea? Kuittailin tietenkin miehelleni, kun noita boltseja kipsailtiin, että onkos nyt kade :D

Valmis pose! Jiihuu, eihän tuossa mennyt kuin.... 19:00 istuin tuoliin ja 20:40 oli tämä. Sitten vielä kuivattelua 45min. Toisissa ohjeissa oli 30min, mutta me otettiin varman päälle, vaikka pepussa jo alkoi tuntuakkin.

Se vähän näytti, että alkaisi satamaan, joten minut raahattiin autokatokseen. Se olikin pelottavaa, koska pelotti että kipsi halkeaa jostain kohdasta. Mutta ehjänä pysyi.

Kun kipsi lopulta nostettiin pois, nousin ylös tuolista ja huomasimme mustelmia pepussa. Ohhoh :O No kelmuissa oli vielä lämmin, mutta AU ja OU! kun alettiin kelmua pois ottamaan. Oli hyvin painautunut ihoon ja sitä kutinan määrää, mutta kylmähän heti siinä tuli. Onneksi oli sauna lämmitettynä <3 Tovin saivat leikkiä masulla, ennen kuin laitettiin autotalliin kuivumaan. Ja suositus on sen 24-48h kuivumista. Vielä olisi siis vahvistelua ja muokkaamista ja silottelu.

Ja sitten olisi päätettävä mimmosen mie tahtoisin siitä pinnasta. Tykkään tosi paljon noista kuparin värisistä, mutta tykkäisin myös, että laitettaisiin masuun tiedot pienoisesta. Sisäpuolelle voisi laittaa ympärysmitat, mitä tuona päivänä oli, ja rv. Sekin oli todella kiva idea, että painetaan vauvan jalat sisäpintaan siihen kohtaan mihin on potkut eniten tuntunut.

Tämmöstä hauskaa. Laittelen mahdollisesti jatkoa sitten, kun semmosta tulee ^^

Pyykkäystä

Minipäivitys!

 Tässä siis on lajiteltuna puna-kirjavat 60 asteiset, tummat-sinivihrät 60 asteiset ja sekalainen kasa 40 asteisia. Vaaleat 60 asteiset olivat jo tuolloin pyörimässä pesukoneessa.

 Vaaleat 60 asteiset. Olikohan niitä kaksi koneellista jos oikein muistan.

 Vaaleat lajiteltuna. Vasen alareuna koot 50-58. Samassa laatikossa koot 60-64. Seuraavassa laatikossa koot 68 ja samassa laatikossa oli pari 70cm (äitiyspakkauksesta)

Ja sitten se kysymys, joka pyörii: Kumpikohan sieltä nyt sitten tulee?

4 viikkoa laskettuu ja ajatukset todellisuudesta

Huh huh, kyllä minä tämän saan kirjoitettua.

Heräsin tänään, jo toistamiseen tällä viikolla, ilkeään päänsärkyyn ja herkkä silmäisyyteen. Panadol pore ja 400 panadol pilleri naamaan, päikkärit päälle ja johan olo helpottui. En ole iloinen näihin särkyihin, koska ne voisivat vihjailla raskausmyrkytyksestä, mutta katsotaan ja seurataan tilannetta.

Tänään siis alkoi raskausviikko 36+0 eli 4 viikkoa laskettuun. Tänään sitten ajatukset on pyörinyt hyvin paljon tulevassa. Silittelen tätä kasvavaa kumpua rakkaudella, mutta haikeudella, sillä pian tämä on kadonnut ja sylissäni onkin ihka elävä vauva. Olemme luoneet jotain. Jotain on kasvanut sisälläni, elävää.

Aloin vihdoin pesemään vauva vaatteita. Kävimme mieheni kanssa läpi koot 58-68 läpi. Kirjoitin permanentti kynällä koot ja pesuasteen. Sitten lajittelin vaaleat, punaiseen menevät ja tummat-siniset vaatteet. Nyt on kuivumassa vaaleat. Kun kaikki tuon koon on pesty on aika hoitaa karsinta. Huh että noita vaatteita riittää. Mutta olen niistä hurjan kiitollinen!

Mietin käynistikö nuo vaatteet ajatukseni tulevasta, kun pohdin pienoisemme kokoa. Vai se kun seuraamissani mamma ryhmissä juhannuksen aikana on yli 5 ilmoittanut saattaneensa pienoisensa maailmaan ja heillä siis laskettu heinäkuussa. Niin itse olen rauhassa vain elellyt tätä odotusaikaa, enkä ollenkaan ole ajatellut että vauva voi päättää haluta aikaisemminkin syntyä. Yli aikaisuutta olen pohtinut.

En minä halua, että tämä vielä syntyy. : D Vielä on niin paljon tehtävää, järjestettävää, henkilökohtaista kasvamista, valmisteltavaa. Olenkohan ainut odottava mamma, joka toivoo että vaavi pysyy sisällä sinne viimeiseen asti. Tämä loppuvaihe on niin täynnä suunnitelmia ja tapahtumia. Ei vielä siis. Mieheni vitsaili, että jätetään hobitti sairaalaan ja haetaan sitten laskettuna ;D Ei ei, kyllä minä sopeudun, mutta jotenkin tuntuu hullulta ajatukselta, että syntyisi aikaiseen.

Neuvola on vasta tulevan viikon jälkeen. Kyllä tämä tästä. Varsinkin nyt kun sain kirjoitettua osan ajatuksista.

Sairaala päivä

Mohoi ja rauhallista että eloisaa Juhannusta kaikille!

Tänään oli häppeninki täyteinen päivä. Aamusta herätys ja sängystä pois. Äityispoliklinikalle ajoissa sydänkäyrää kuuntelemaan. Pikkuinen uinaili hyvän tovin siellä. Todella rauhallisia käyriä. Jutusteltiin kätilön kanssa voinnista mm. supistuksista ja radi dietin pitämisestä. Myös turvotuksesta. Jälleen sain kehuja maltillisesta painon noususta (tähän asti 8.3kg).

Sitten kesken sydänkäyrien tuli kätilölle puhelu, jossa puheenaiheena oli synnyttämään tuleminen. Siitäkös meidän hobitti virkosi ja alkoi venytellä ja liikuskelemaan. Kätilö meni tässä vaiheessa pois huoneesta ja me miehen kanssa nauroimme vaavillemme. Sydänäänet muuttuivat tahdikkaammiksi. Meidän pikkuinen ei koskaan oikein ole tykännyt sydänäänien kuuntelusta, eikä tämäkään siis poikkeus ollut. Pyllistelyä, potkuja ja nyrkkeilyä tuli vähän väliä. Onneksi ei kauhian pitkään tarvinnut hobittia kiusata niillä.

Käyrien aikana katottiin myös verenpaineet ja oikein mallikaita numeroita tuli. Ei huolta raskausmyrkytyksestä. Kätilö kysyi minulta, tunsinko supistuksia käyrien aikana. En oikeastaan pistänyt merkille, mutta kätilö kertoi, että pari piikkiä oli ilmestynyt. Jaahas, tultaisiinko sitä sittenkin hieman aikasempaan, kuin ollaan laskeskeltu ;)

Ja sitten kohti lääkäriä ja ultrausta. Tällä kertaa menimme pienempään huoneeseen, jossa ei ollut telkkaria, josta olisin voinut tihrustaa pienoistamme. Mieheni sai tällä kertaa ihastella ja ihmetellä. Mitat vastasivat viikkoja (rv 35+4), mutta vielä piti manuaalisesti näpytellä koneelle lukemat, jotta saataisiin tarkka painoarvio. Painoarvioksi tuli 2728g ja keskikäyrillä mennään. Olin niin iloinen, ettei painon nousuni ollut vaikuttanut hobittiin. Lääkäri kertoi, että jos keskikäyrillä mennään loppuun asti niin pikkuisen syntymäpainoksi tulisi 3,7-3,8kg.

Katsottiin myös kohdun tilanne ja pehmenemään päin sitä ollaan. Puoli senttiäkin on lyhentynyt (eli nyt 2,5cm). Vielä tosin on paikat kiinni, mutta sanoi että sormelle on auki. Kaikki edellytykset alatie synnytykseen on. <3 Nyt kun vain pienoinen pysyisi raivotarjonnassa ja peppuilee tänne kummulle päin niin luulis että kaikki menisi ihan mukavasti. Tai niin mukavasti kuin vain voi :P

Tänään kävimme myös Hyvinkään sairaalan synnärillä tutustumis käynnillä. No ei ollu kummonen käynti, mutta ihan kiva tietää missä mitäkin on ja että synnytyshuoneet on aika mukavan kokoisia. Ja oih se amme. Mä niin meen sinne asumaan ;) Keinutuoli näytti mukavalta ja jumppapalloa saan pyydettäessä. Ihan mukavan oloista ja tuli semmonen turvallinen olo, että täällä minusta pidetään hyvää huolta. Olisihan se kätilö voinut vähän enempi kertoa synnytyksestä tai kivunlievityksistä, mutta kaipa mie voin kuumotella kesä neuvolatätiäni niillä jutuilla.

Pikku hiljaa alkaa ajatukset pyörimään tulevan synnytyksen parissa, mutta vieläkään ei läheskään niin paljon, että vaivautuisin sairaalakassia pakkaamaan. Homma menee niin kuin on mennäkseen. Saa nähdä tuleeko äiti ja mies vuorottelemaan tukihenkilön roolissa. Kipeitä suppareita odotellessa. Nyt on vielä ihan jees olo ja hobitti näyttää viihtyvän oikein mukavasti tuolla kummun sisässä. Sieltä morsettelee terveisiä, varsinkin näin iltaisin.

Kirjoitelemisiin.

Kunhan taas kerkiää

Sitä luulisi että näin mammalomalla sitä aikaa olisi. No ei todellakaan. Tuntuu että nyt sitä vasta juostaankin joka suuntaan. Apu pyyntöjä lastenvahdiksi, tapaamisia ennen vuokralaisen ulostuloa, neuvolaa/äippäpolia, ompelua jne. Kyllähän tässä vielä kelkassa pysytään, mutta kyllä vähän menee jo pää pyörälle.

Pohjois-Karjalasta kotiuduttu ja tänään siis rv 35+0. Vaatteita pitää vielä lajitella vauvahuoneessa ja sitten alkaa hullu pyykkääminen. Millois mä sitä kerkeisin tekemään? Huh. Kauheesti tuntuu että kohta ollaan vararikossa, mutta kyl tuo miekkonen nyt on ollut jotenkin tyynenä, joten taidetaan olla ihan varoissa.

Pitää nyt oikeesti kattoa että milloin tänne jotain järkevääkin tekstiä kerkiää kirjoittelemaan. Nyt ei todellakaan ole se aika. Päiväkirjaan on tullu taas paljon merkintöjä ja ehkä siksi tänne sitten vähempi. Kyl mie sitten taas aktivoidun, kunhan tämä hulina helpottaisi, mutta helpottaako se sittenkään. Tässä kesällä on kyl niin paljon kaikkea tapahtumassa et huh huh :D Ei oo näin menokas kesä ollut vähään aikaan. Kumma juttu.

Ai juu. Mulla kannettavan D kansio meni täyteen. Siellä siis on pääasiassa kaikki ottamani kuvat, että nyt on kiintiö täynnä ja on pitänyt alkaa C kansio täyttämään. Kunhan saadaan auton huolto ja katsastus saadaan maksettua niin voisi sitä miettiä sen ulkoisen hankkimista.

Mökin laiturilta masuilu kuva. rv 34+4

Reissuun

Hiips!

Minä lähden taas mummia moikkaamaan Pohjois-Karjalaan. Matkassa mukana äiti ja pikkusisarukset + veljenpoika. Nyt pitää pakata ja kohta auto starttaa.

Mitäs minulle kuuluu? Eipä tässä oikeestaan mitään ihmeellistä rv 33+4. Masu kasvaa, harjotus suppareita on, masu arvet tuntuu tummenevan ja enenevän aina supistuspäivän myötä/jälkeen, turvotusta, nukkuminen käynyt katkonaiseksi, kömpelyyttä jne.

Matkaan lähtee mukaan nukkeloinen, Enwy pienimmän siskon pyynnöstä. Jospa sille tulisi jotain tehtyä matkan aikana tai sit vain perus photoshoottia. Sen näkee sitten.

Minulla on nyt kokeilussa Bio Oil. Tai aloitin sen käytön 3.6. Pikkuinen pullo ja tyhjenee pikkuhiljaa. Nopeasti imeytyy, mutta vielä on vaikea sanoa onko tuosta mitään hyötyä. Pullossa lukee, että raskaana olevien kannattaisi ottaa käyttöön 4 raskauskuulla. Hoh hoh, no ehkä se olisi ehkässy. Mutta kokeillaan nyt tuo yksi puteli ja katotaan onko mitään hyötyä.

Tuli tuo yö nukuttua vähän kehnosti. Heräsin 3 ja pyörin sängyssä tunteloisen. Sitten päätin nousta ylös ja menin chinchilla huoneeseen kertyneet puhtaat vaatteet lajittelemaan. Samalla juoksutin sitten chinchu poikia <3

Noh palaillaan, kunhan kerkiää. Pohjois-Karjalassa hieman hitaanlainen netti niin ei tule varmaan hirveesti koneella istuttua, mutta mahdollisesti mökillä kalasteltua <3

Vaatteita piisaa

Mini päivityksenä laitan teille hienon kuvan.

Eli vauvahuone on täynnä vaatteita. Sain vihdoin ja viimein jätesäkit käyty läpi ja lajiteltu kutakuinkin noin. Eli ikkunan edessä on kaksi pussukkaa ja sen alla olevat laatikot ne pitää käydä vielä läpi ennen armotonta pyykkäystä. Pyykkäyksen jälkeen onkin valintaprosessi, mitkä jää ja mitkä menee kiertoon.

Pinniksessä on tyhjä äitiyspakkaus ja täysi äitiyspakkaus. Pinniksen edessä on pahvilaatikko, jossa erinäisiä vauvatavaroita. Kaikki vauva asiat eivät vielä ole huoneessa (makkarissa ainakin yksi laatikko ja varastossa on koliikkisitteri), mutta kyllä ne sinne vielä päätyvät.

Juups juup. Kyllä tossa on aika paljon vaatteita :D Mä hankin silloin alussa nuo kaksi muovipussia ikkunan edessä ja sitten myöhemmin kestot. Äitiltä näytti muutama löytyvän ja sitäkin enemmän harsoja. Mietinkin pitääkö harsoja seuraavaksi ostella, onneksi ei. Vielä tulisi ostella riisipaperia vaippoihin niin helpottuu kakkojen pesu. 

Onhan se kiva, että vaatteita piisaa niin olen voinut hyvällä omatunnolla ittelleni mamma vaatteita ostella. Vähän itteeni investoinut.

Näkyillään taas!

Joko riittää?

Yello! (Tämän bloggauksen kirjoitin jo maanantaina)

Raskaana on kivaa, oman aikansa.

Maanantaina oli todella tuottelias päivä. Äidilläni on mennyt pyykinpesukone rikki, niinpä hän tulee pesettämään pyykkinsä meille. Samalla kylään tulee pikkusisarukseni ja veljenpoika. Kun lapset puuhastelee omiaan (piirtää, leikkii leluilla), äiti patistaa laiskamadot (viittaan lähinnä itseeni) liikkeelle. Olemme kunnolla hyökänneet "varasto"huoneen kimppuun. Siellä siis on minun tavaroita, jotka ei ole löytänyt vain paikkaa. Olihan siellä myös mieheni tavaroita, mutta ne katosi sieltä hetkessä, kun siitä vain sanoi :O

Onko äiti käynyt kahdesti ja huone oli siisti! Tuossa siis viimeiset tavarat lähtivät huoneesta ja huoneen seinät ja lattia pyyhittiin. Unohdin ottaa kuvan siististä huoneesta, koska meille tuli hinku täyttää se vauva-lastenvaatteilla. Äiti ei ole 7 lapsen jälkeenkään myynyt vaatteita eteenpäin, joten kun vauva uutinen tuli niin vaatteet vaihtoivat omistajaa. Nyt ne on tuolla vauvahuoneessa ja ne pitää käydä läpi, pestä ja valita mitkä jäävät ja mitkä lähtee eteenpäin.

Mutta palataanpas ensimmäiseen lauseeseen. Maanantain itku oli se, että kun raskaus alkaa olemaan aika rajoitteellista (ei kurottelua, kömpelyys, hullu hikoilu, turvotus, raskaiden asioiden nosto kielto, jne.). Haluan auttaa ja tehdä enemmän. Minua harmittaa ihan hirveästi, kun en tehnyt enemmän silloin kun raskaus ei ollut vielä niin pitkällä. Turhauttaa vain. Kukaan ei sano mitään siitä, etten tee jotain, mutta minua ärsyttää.

Vähän niinkuin alkutilanne, mutta tästä oli jo lähtenyt laatikoita kävelemään.

Ennen kuin äiti tuli auttamaan, niin meidän siivoustaktiikka oli, että kun minusta tuntui, niin mies toi pahvilaatikon ja minä laittelin ne kasoihin ja kerroin minne viedä.

Äiti tuli käymään joskus viime viikolla ja silloin saimme huoneen näin hyvin tyhjäksi.

Tuon kehys jutun alla oli miehen pinkka ;D

Ja kuten sanoin niin en muistanut ottaa kuvaa, kun huone oli tyhjä ja siisti.

Vaatteita on siis vauvan vaatteista 110cm kokoon. Joukossa myös lakanoita ja harsoja. Kiitos äiti :)

Ruma päivä

buuu!

Mutta näitä tulee aina välillä. Eilen oli siis "yhyy olen niin ruma ja haluan kadota maailmasta". Mikään ei innostanut. Itkua tuli vähän väliä. Rakas mieheni halaili ja upotti minua rakkauteen. Nukuin pitkät päikkäritkin, kun olotila ei ottanut kohotakseen.

Yleensä näinä päivinä alan leikkimään meikeillä, mutta ei ollut luova tunne. Iskin päähäni ruusupannan, jonka ostimme vuosipäivänä. Laitoin korvikset korviin, killuttimet nilkkaan ja yritin piristyä valokuvaamisesta. Kamera ei tahtonut kuvata minua minun käsien kautta. Mutta mieheni kautta. Tulihan sieltä muutama ihan hauska kuva. Ja kyllähän siitä mieli sitten hieman nousi.

Tänään oli neuvola (RV 30+2), jonne meinattiin lähteä pari tuntia liian aikaisin. Innokkaita, eikäää :D Jihuuu pissassa ei ollut mitään. Hemppari todella hyvä. Paineet oli aluksi hieman ylöspäin, mutta ottivat uudestaan niin eipä siinä hirveesti mitään. Sf mitta otettiin. Viimeksi ja ensimmäisen kerran kun se otettiin ilmestyi piste yläkäyrälle. Nyt sitten hieman laski lähemmäs keskikäyrää.

Katselivat sokeriseurantaani ja sain paljon kehuja. Noh nyt odottelen vain perjantain äippäpolia ja tietoa minkäs kokoinen pikku hobitti on. Painoa on tullut... Huooooh. Eiväthän ne siihen sanoneet mitään kummosta. Se on nyt siis 5kg raskauden aikana.

Ja hei nyt minullekkin ilmestyi raskausarpia. Ehkä sekin vaikutti eiliseen ruma päivään, mutta en ole silleen asiasta kauhean ihmeissäni. Come on. Minun kokoinen on varmasti jo aikaisemmin saanut venymisarpia. Mutta olisihan se ihanaa jos massu olisi arveton ja saisi ihania kuvia otettu. En ole photarin ihme käyttäjä, joten kuvien muokkaus ei kuulu vahvuuksiin.

Tästä jatketaan. Huomenna hierojalle rentoutumaan ja illasta kirkon ihanien naisien järjestämään babyshoweriin.

Kuulumisia

Terppa!

Aika menee siivillä ja tunne on ettei aikaan saa paljoakaan. Viime viikko meni fb:ssä pyörivän arkihaasteen teossa ja vappuillessa. Itse asiassa viime viikko meni oikein mukavasti, mitä nyt ei nivuskipuja lasketa. Vaihteeksi "helppo" raskausviikko. Nyt sitten (rv 29+2) on alkanut selkäkivuilla ja migreenillä, joka päätyi oksentamiseen. Tänään ei ole oksennusta tullut, mutta eilinen päivä kummitellut koko ajan mielessä.

Onhan tossa eilinen yökin pipariksi mennyt, kun heräsin 4 aikoihin harkkasuppareihin. Ensin ihmettelin, että mistä on kyse ja yritin vaihdella asentoja, käydä vessassa. Kunnes sitten osasin hahmottaa, että aaltomainen epämukavuuden tunne oli peräisin alamasusta. Vielä siis ei ole supistellut alhaalta. Kyllähän se ohi meni 20-30min päästä, mutta olihan se aika ikävää, kun väsytti aika paljon. Päivällä sitten olikin migreeni, josta jo mainitsin. Ekat oksentelut tähän raskauteen.

Tämä yö meni sitten myös huonosti. Heräilin tunnin välein 3:30 asti. Olin siis illalla päättänyt, että tarvittava pissanäyte vietäisiin labraan aamulla. Jostain syystä sitten stressasin yön aikana hirveästi ja edellinen päivä pyöri paljon mielessä. Mies heräsi myös ja juteltiin hetki. Katsoin kelloa 4:45 joten sen jälkeen nukahdettiin ja herättiin aamuun 8:30.

Labra meni hyvin nopsaan. Mutta olo oli aika nuutuinen ja selkään koski. Kävimme Kotileipomo Laineella ostamassa hieman kotiin levonnaisia ja päädyimme Coffee Houseen aamiaiselle, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttä. Rauhassa söimme ja läksimme kauppaan. Voi että aika mateli ja kävelin toooooosi hitaasti. Ihastuttava rouvakin kyseli vointia ja toivotti jaksamisia. Olinkohan oikeasti niin tuskaisan näköinen? Onneksi kauppaan on tullut noi penkit, joilla sitten kävin pysähtelemässä. Saatiin me kasaan ainakin viikonruuat ja loppu summa ei ollut niin päätä huimaava, kuin viime reissulla.

Vaihtelevasti siis menee. Nyt pitäisi vain tuo vauvan huone saada siivottua, että sinne voisi mitään tavaroita viedä. Olen sieltä jo muutaman pahvilaatikon pois vietyä, mutta vielä on aika paljon vielä sielläkin. Huoneessa on kamala ummehtunut haju, kun ei siellä ole tullu pyörittyä. Ilma seisoo YÖK.

Ens viikkoa odottelen innolla ja kauhulla. Silloin on neuvolaa, hierojaa, kirkon babyshower, psykaa, äippäpolia. Miten ne onnistuikin kaikki samalle viikolle? Noh kuitenkin sitä innolla. Tällä viikolla on neljäs hääpäivä ja sitä katotaan miten vietetään. Keramiikka vuosipäivä <3

Loppu ihmettelyksi, kun tämä ilmeni tässä kirjoitellessa, siis masu mitä sä teet?

P.S. noi punaset viivat on ihan raapimajälkiä. Raskausarpia löytynee reisistä ja oikeassa kyljessä pikkuisia merkkejä. Voi kun jäisikin siihen.

Ihana kamala raskaus

Hiips!

Palauduin mummola reissulta. Siellä oli niin ihanaa ja massu otti sitten kasvaakseenkin!

Mutta nyt haluan purkaa sydäntäni jälleen raskauteen liittyen, mutta näistä epämukavista asioista. Tiedän, että myös tuttujani lukee tätä joten omalla vastuulla.

Paino nousee

No se ei ollut yllätys. Tähän mennessä on 3kg tullut. Ja siis nyt mennään 27+1. Pitäisi kai olla tyytyväinen, mutta enpäs ole, koska pelottaa että paino ottaa noustakseen loppuraskaudessa. Samalla olen huolissani pikku hobitista. Tavallaan on hyvä että on radi (raskausajan diabetes), koska pääsee ultrissa juoksemaan ja pikkuisen kokoa tarkkaillaan.

Radi

Olin siis äitiyspolilla ennen P-K reissua. Siellä jutskattiin ruokatottumuksistani ja sokerien seurannasta. Jep jep. Ei mitään vaikeaa. Tiedän kyllä mistä pitäisi tinkiä ja mitä lisätä. Ja näin minä pyrinkin muuttamaan ruokailua. Haluan terveen vauvan ja terveen oman elämän. Mitä hyötyä on pitää lapsi terveenä jos itse olen rapakunnossa ja ruokatottumukset jostain ihan muusta? Pitäisi minunkin jaksaa juosta tuon pienoisen kanssa. Ja ikuisestihan se ei pienenä pysy.

Joka tapauksessa nyt sitten joka toinen viikko pitää ottaa kahtena aamuna paastoarvo ja yksi ruokapari (ennen ja jälkeen) ja joka toinen viikko sitten kerran isompi piikitys jihaa. Noh, kun tuo ukko tuosta työllistyy pitää varmaan mennä sitten kotopuoleen äidille piikitettäväksi. Ruokapäiväkirjaa ajattelin pitää vain piikityspäiviltä. Katsotaan nyt.

Hiki

Ei päivää oikeasti! Niin rasittavaa. En ole sen tyyppinen henkilö joka joka päivä menisi suihkuun. Mutta alan jo oikeesti turhautumaan tähän lemuun, mikä minusta leijailee. Tukka on ihan lintassa ja vaatteet pitää heittää pesuun kerran jälkeen. Siis hirveetä vaatteen kulutusta! Vaaleat vaatteet kärsivät hikikainaloistani. Nykyinen dödöni ei näköjään enää toimi. Pitää siirtyä vahvempiin. Mitäs seuraavaksi kokeilisin. Ja voih. Kesä tulee. Taidan elää uikkareissa ja lillua vedessä vain.

Nivuset haisee

Varokaa nyt tulee jotain oikein yökköä! Siis juu. Nämä nivuset. Siis hirveä lemu tulee, varsinkin silloin jos sieltä alkaa kutiamaan ja vahingossa raapaiset. Hyyyyhyhyhyi! Aivan kamalaa. Miten tuo mies kestää olla tämmösen haju hirvityksen kanssa? Ja se kutina ja haju ei lähde muulla kuin suihkupesulla. Ja se kutina on aivan hirveää. Välillä, ei tosiaan kokoajan tarvii olla nivusia raapimassa verille. Mutta äiti lohdutti ja kertoi että siihen on apu. Kokeilen sitä ja toivon parasta. Koska tämä ei ole kivaa.

Arvet

Sitähän olen jo odotellutkin. Ei ole vielä kunnolla seepra raidoiksi vetänyt, mutta kyllähän ne liilat pisteet sieltä alkavat ilmestymään. Vielä ollaan reisissä, mutta katotaan vaan milloin minun kaunis kumpuni muuttuu seepraksi.

Kuti-kuti-kuti

Siis joo, mutta tämä on oma vikani. Kutisee joka paikassa. Iho uusiutuu ihan koko ajan. Siellä suihkussa voisi käydä vaikka edes joka toinen päivä, niin ei kutittaisi niin paljon. Mutta sitten kun kutisee, niin enhän minä tyydy vain pieneen rapsutukseen. Iho menee rikki ja siinähän sitä ollaan. Rasvaaminen ehdottomasti suihkun jälkeen otettava käytäntöön. Voi näitä nänni parkoja ja rinnus väliä ja rintojen alta ja reidet....

Näppyjä

Minä olen koko ikäni saanut "nauttia" näpyistä pepussa. En siis puhu peräpukamista vaan semmosista punaisista näpyistä, jotka tulee ja menee. Pysyneet aika pieninä.... tähän asti. Siis mitä ihmettä. Noi alkaa näyttää jo finneiltä. Kyse ei ole hygienian puutteesta! Mutta nolot ja omaa mieltä harmistuttavat näpyt. Ei ne satu, mutta ei ne kauhean kauniitkaan ole.

Harkkasupistukset

Noniiin! Näistä ihanuuksista en olekkaan vielä avautunut, koska selkeästi niitä ei ole havaittu. Mutta nyt osaan yhdistää, että kävelyjen yhteydessä, kun masu kovettuu on tämä hyvin hyvin pieni harjoitussupistus. Yleensä masu pehmenee siinä kävelyn loputtua 30min-1h.

Viime yönä... Heräsin 4:15, mikään asento ei tuntunut mukavalta nukkua. Vaavi potkiskeli ja nyrkkeili yllättävän paljon. Pyysin miestäni tuomaan vettä. Ei auttanut. Hän silitteli masua ja totesi tämän olevan ihan pinkeänä. Ja ehdotti, että onko kyse harkkasupistuksista. En sillä hetkellä siihen osannut yhdistää, mutta kun olo ei helpottunut.

Nousin sängystä ja menin alakertaan kävelemään edestakaisin käytävässä. Vessassa rakkoa tyhjentämässä ja keittiöstä vettä lisää juomassa. Päässä alkoi tuntumaan taas heikotus olo. Myös närästys oksettava olo oli seurana. Vatsa ihan kivikovana ja pienoisemme aktiivisuus ei helpottanut oloa. Menin ulko-oven eteen istuskelemaan raikasta ilmaa imppailemaan, mutta ei se kauheasti auttanut. Menin suihkuhuoneeseen seisoskelemaan ihanan lattialämmityksen lämmittämään tilaan. Olo vain huononi siitä. Menin vessaan istumaan ja toivoin, että jospa jotain tulisi. Jospa se johtuisi siitä. Ei ei mitään. Menin takaisin ylös ja istuin hetken sängyn reunalla. Katsoin kelloa 4:45 ja lopulta väsymys voitti.

Muuta

Noh nyt kun suurin osa on purettuna voin taas höpötellä ympärysmitoista, joita tosiaan seurailen. Rinnanympärys ei ole oikeastaan suurentunut kuin sentin ensimmäisestä mittauksesta. Mutta mielenkiintoistahan on se, että kuppikoko on kasvanut kuitenkin E:stä G:hen. Toivottavasti ei tarvitsisi enää muista rintsikoita hommata, kuin ne imetysliivit.
Rinnan alalta mitattu ympärys on kasvanut 10 päivässä 3cm.
Vyötärön ympärys on kokonaisuudessa kasvanut 11,5cm ja 10 päivässä 6cm
Navan korkeudelta otettu ympärys on kokonaisuudessa 9cm ja 10 päivän takaisista 2,5cm
Lantio on palautunut alkumittoihin, tai rehellisesti ottanut 1cm lisää. Lantio alkaa levenemään hmmm...
Ranne ja nilkka eivät osoita turvotusta. Mitat pysyneet samoina. Jihuu!

Minulla nyt siis loppui pajatoiminta. Olen työtön työnhakija vielä kuukauden ja sitten mammaloma alkaa. Tällä viikolla tarkoitus saada omat vaatteet laitettua, varastohuonetta siivottua, ulkoiltua, hieroja ja katotaan mitä muuta. Matkakuvia pitäisi ainakin käydä läpi ja babyshower kortit tehdä loppuun.

Pääsiäisloma tulee

Hip hei!

Pääsiäisloma tulee ja mie lähden perheen kanssa Pohjois-Karjalaan mummia moikkaa. Massuja esittelemään. Ultrakuvia ihastelemaan. Kuulumisia kertoilemaan. Mummia kaikin puolin ilahduttamaan. Matkaan lähdetään torstaina, mutta kaikki on vielä kesken. Pitäisi kämppää siivota hieman ja pakkailla.

Paja loppuu huomenna! Olen super innoissani, koska kohta pääsen tätä kotia laittamaan ja vihdoin pääsen tukahdetun pesänrakennus vimmani päästämään valloilleen. Pitäisi tehdä joku kiva läksiäiskortti noille, mutta taidan sen sittenkin miettiä vasta huomenna.

Tänään oli neuvolalääkäri aika. Nyt on sitten raskauden aikana kertynyt 3kg. Verenpaine ja hemppari oli oikein mallikkaasti pysyneet samassa kuin tähänkin asti. Lääkäri ultraili ja yllätykseksemme pikku hobitti oli kääntynyt. Mietinkin neuvolaan mentäessä, että jopa tuntuu oudossa paikassa liikkeet. Tämä selittikin sen. Liikkeet tuntuu aika erilaisilta, kuin aikaisemmin. Nyt ne on paljon "terävämmät". Käsien heiluminen tuntuu nyt paljon selkeämmältä ja välillä sitä pysähtyykin pohtimaan, että kääntyikö vaavi takaisin. Potkut tuntuu siinä n. 10cm navan yläpuolelta, mutta aina välillä myös navan molemmilta puolilta, eli kyllä siellä aika paljon nyt alettiin liikuskelemaan ja hakemaan uutta asentoa. Hämmentävää.

Juuri kun sitä alkaa hahmottamaan pienoisen uni ja valve aikoja niin eiköhän se päätä heittää kaikki päälaelleen (kirjaimellisesti) ja nyt uusia havontoja kohden.

Hei voisin vaikka senkin kertoa, että pilateksessa olin tänään ja kyllä ne selällä hengailut alkaa oikeasti olemaan jo vaikeita, mutta vielä ei mahdottomia. Vatsallaan en halua edes yrittää, mutta ohjaaja on todella hyvä ja keksii mulle vaihtoehtoisia liikkeitä.

Vesitreeni meni viime torstaina ihan hyvin. Jatkossa mennään sinne ja aijon tosiaan aika rauhallisesti ottaa siellä, koska vaikka tuntui että olisin vain puol tehoilla siellä tehnyt niin kyllä sen tunsi koko kropassa.

Pikku päivitys, mutta tärkeitä asioita minulle.

Lopen paja ja kaikkee muuta

Moro!

Tänään oli vika päivä Lopen pajalla. Siellä olin kangaspuilla nakuttelemassa mattoa ja poppanoita. Tosi kivaa puuhaa ja nopeasti pääsin jyvälle. On se kivaa oppia uusi taito. Matto oli asiakastyö ja sitä aloin tekemään kesken. Jälkikäteen tarkastelin, että hieman on eroa käsialassa (minun siis tiukempaa), mutta toivottavasti asiakas tykkää. Poppanaa tein haluamillani väreillä ja teinköhän minä niitä 3-4 pitkää.

Tuolla takana on yhdet puut ja niillä tein sen maton. Loimet loppuivat siinä oikein sopivasti. Nyt jonkun on mentävä uudet sinne luomaan. Sitten tuossa edessä onkin poppana jota aloin väkertämään.

Ihan veikeät värit siihen tuli. Tein eri paksusia raitoja siihen. Taisin tehdä siitä yli 120cm. Menikö siihen pari päivää?

Lopella on kyllä uskomattoman hyvä kudevarasto mattoihin, että sinne vain tilauksia tekemään. Syksyllä taitaa hinnat hieman nousta. Sinne siis voi itsekkin mennä kutomaan ja tuoda omat kuteet.

 Tässä onkin kuvaa kolmannesta poppanasta, tuolla alhaalla näkyy hieman keltaista ja oranssia. Ihan hauska ja pirtee siitäkin tuli. Oranssista taisi tulla kanssa jotain 120cm luokkaa.

Halusin yrittää tehdä hieman miehisempään makuun. Ihan jees mökki liina :) olikohan 100cm.

Sitten hyppäsin kolmannelle kangaspuille saattamaan kolleegani työn loppuun, kun ei viimeiseksi päiväksi päässyt tulemaan. Siitä tuli 100cm.

Värit ei jostain syystä nyt ihan vastaa todellisuutta, mutta siis noi pitkät kappaleet olivat roosan eri sävyjä ja sitten tein vihreää ja pinkkiä. Taisi yksi pajalaisista ihastua noihin väreihin. Kunhan loimi loppuu niin taitaa tuo olla myyty.

Sitten turistaa ruoka-asiaa. Ei ole vielä rytmittynyt tämä syöminen, mutta olen paljon tietoisempi siitä mitä tulee syödä ja että useammin pitäisi syödä.

Tein yksi päivä kiivi, banaani, mansikka, maustamaton jugurtti jee jeetä. Mukavan kirpeää minun makuuni. Tein sitä sitten hieman enemmän kuin yhden lasillisen niin kaadoin jätskimuotteihin. Mukavia pikku välipaloja. Vielä pitäisi kokeilla päärynä, banaani, mansikka. Päärynää en ole syönyt ikuisuuksiin.

Yksi päivä kokeilimme siskoni kaverin reseptillä jauhelihakastiketta. Minä hoidin tällä kertaa ruoka-annostelut niin kyllä minua hieman mieheni ja pikkusiskoni vilkuilivat, kun huomasivat tuon rehukasan omilla lautasillaan. Aina niitä saa olla patistamassa!

Hei voisihan sitä joo ehkä masukuvia tännekkin tunkea!

Tässä siis raskausviikko 25+0. Naamaan on alkanut kertymään nestettä(?). Ja tuo tukka muuten menee taas saksien alle maanantaina! Jihuu VIHDOIN! Pikku hobitti potkii oikein mukavasti. Tänään ollut about samaan aikaan hereillä kun pajalla työskennellessä ja nyt sitten kotiin päästyä nukkunut. En ole kiinnittänyt huomiota onko meillä joku rytmi menossa, mutta voisin alkaa ihmettelemään.

Apua! Alan jo unohtelemaan mitä ompeluhommia minulla seisoo! No tutut lasten kigut vieläkin seisoo, mutta siihenkin taitaa tulla piahdoin muutosta, kun äitini meni ostamaan haalaripuvun. Pitää kattoa sen istuvuus niin voisin vaikka kaavat siitä varastaa ;) Sitten kesähäitä varten on serkun kihlatun toisen mekon ompelu. Ja ystäväni pikkuneidin hääjuhlamekon ompelu. Oliko muuta!? Siis sen anoppini pussukan jo tein, mutta unohdimpa siitä kuvat ottaa. Pajalla ompelin Molla-Maijan, lelusta kaavoittamalla. Siitä voisi kirjoittaa oman jutun.

No ni moi moi! ;D

Eikun ps. Käytiin tiistaina pilateksessa piiiiiiitkästä aikaa. Ihan kivaa oli, mutta taitaa olla jo liikaa lattia juttuja tälle selälle. Tänään vesitreeniin. Katotaan mimmonen raato vedestä nousee.

pps. Kestovaipat alkavat kasaantumaan meille ;D

ppps. Liikaa hymiöitä!!! >___<