Minulle iski eilen hirveä epävarmuuden tunne ompelua kohtaan. Koska en ompele enää aktiivisesti, taidot ovat ruostuneet. Toissa viikonloppuna yritin yksinkertaisia housuja ommella nukelle, mutta halusin taskut niihin. Ja meni aivan hirveästi aikaa pähkäilemiseen ja lopulta se meni myös ihan väärin. Tajusin myöhemmin, että mitä olisi pitänyt tehdä, että ei se pää nyt ihan tyhmä ole.
Eilen sitten ompelin ystäväni pukua sovitusvalmiuteen ja siinä osuin vähän väliä hassuihin kohtiin. Miksi olen muuttunut niin epävarmaksi? Siskoni sovittu pukua, koska on vähän pienempi kuin ystäväni ja hänen päällä se oli ihan kivan näköinen. Pukeminen oli hyvin huvittavaa näköistä. Tänään ystävä tulee sovitukseen ja saas nähdä kuinka onnistuu.
Tänään on siis raskausviikkoja 13+1 ja olimme neuvolassa juttelemassa. Aika meni lentäen. Juteltiin mieltä askarruttavat kysymykset ja käytiin kaikki labratulokset läpi. Sitten etsittiin sydänääniä ja siellä (miehen mukaan) pikajuna kuului. Hetken sai etsiä, pitkään tuttua kohina ääntä saatiin kuunnella. Sitten vielä verenpaineet ja sit olisin jo aika sanoa moi moi.
Helmikuussa taas neuvolaan <3 Näitä odotan aina innolla. Jospa jo silloin olisi jotain tuntemuksia ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti