torstai 9. tammikuuta 2014

Ultra!

Moi moi!

Nyt tulee vähän huonommin päivitetty täällä, kun mielen päällä on niin paljon samanaikaisesti. Ja minusta tuntuu että päivittelen tänne hyvin epäloogisesti asioita. Kyllä tämä tästä ryhdistäytyy. Nyt olen saikulla lihaskipujen takia. Sain aika vahvan lääkekoktailin, mutta kyl tuntuu että se tepsii. Nyt voin hetkeksi istua alas ja tehdä ystävän tilaama kigurumi (pitää olla valmis Yukiconiin).

No mutta, oli pitkään odotettu ultra!! Voi kun jännitti. Mies ihmetteli, kun minä tärisin odotustilassa. Kun meidät otettiin vastaan, nopean chitchatin jälkeen siirryimme asiaan. Sitten aloin kyynelehtimään. Olin niin paljon painajaisia nähnyt, että olisimme ultrassa, mutta sydän ei sykkisi ja joutuisin synnyttämään kuolleen vauvan. Oikeastihan näin siis ei käynyt. Vaavimme otti meidät vastaan mukavalla liikumisen taidonnäytteellä. Sitten kun kyynelehtiminen laantui näin pienen sydämen väpätyksen. Mieheni sanoi, että hän huomasi sen heti. Siinä me ihastelimme pienokaistamme, kun hän asettautui lepoon. Ultraaja oli eri mieltä ja joutui herättelemään, että saataisiin taktisia mittoja vaavista. Meitä huvitti hyvin paljon vastarintainen kiemurointi.

Kaikki olivat normaalia ja tieto siitä, että vauva olisin enemmän kehittynyt kuin mitä neuvolalääkäri oli pohtinut. Iloitsin suuresti, että jälleen voimme laskea sunnuntaisin tasaviikkoja. Nyt pienokaisemme on 12+4. Eli ensimmäinen kolmannes alkaa olla pian täynnä. Maanantaina on taas neuvola tapaaminen ja olen siitä oikein innoissani. Meillä on niin herttainen neuvolatäti.

Mitäs muuta. Olin tapahtumassa Hiizi, vaikka nukuin suurimmaksi osaksi. Ei siinä mukavat ihmiset ja mukava tapahtuma henki. Ens kerralla sit virkeämpänä. Äitin kanssa käytiin vaateostoksilla, kun semmosen lahjakortin olin mennyt jouluna antamaan.

Minua väsyttää (varmaan nää tujut lääkkeet). Lopettelen tähän. Otan sitten kigurumin tekoprosessista kuvia.

Loppuun vielä ultrakuva. Vaavi 11+4


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti