sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Puolväli!

Heipati hei!

Nyt se sitten on saavutettu! Olen raskausviikolla 20+0 eli puolet raskaudesta takanapäin.

Olin ottanut ensimmäiset mitat rv 12 (4.1.14) ja tänään taas mittailin. Hah! Vertaillaan:

Rinnanympärys sama
Rinnan alta mitattu ympärys -2 cm turvotus laskee
Vyötärönympärys +0,5 cm vielä kun vyötärö on olemassa ;D
Masu ympärys +1 cm mitattu siis navan kohdalta
Lantionympärys -3 hmmm... peppu pienenee?
Ranteen ympärys samana pysynyt
Nilkan ympärys -1,5 cm turvotus laskeeko?

Aloitetaan tämä päivä alusta:

Olen kipeä. Ollut torstaista asti. Kurkku ollut kipeänä ja olo vain pahenee. Eilen ei ääntä kauhean normaalisti putkahtanut, mutta tänään jo parempi. Kurkku kipeä, yskittää ja se ei helpota kurkku kipuun. Tuntuu kuumeiselta, mutta ei ole lämpöä.

Yö oli vaihteeksi yksi huonoimmista. Heräilin koko ajan. Mikään nukkuma-asento ei toiminut. Nukun yleensä masulla tai puoliksi masulla ja tällä kertaa pikku hobitti oli eri mieltä tottumuksistani. Pyörähtelin selälle ja sekään ei toiminut, selässä tuntui oikein epämukavalta. Ihan kuin lihaksia vedettäisiin erisuuntiin samanaikaisesti. Eli yritin nukkua kyljellä ja tällä kertaa se oli tosi vaikeaa.

Heräsin siis selkäkivun ja masu kivun kanssa. Rinnatkin taitavat haluta kasvaa taas vaihteeksi, koska ovat super kovat. Olin siis heti aamusta herkällä päällä ja itkuisena, koska olin masu kivusta huolissani. Ukko meni tekemään aamiaista ja sitä ennen antoi minulle doplerin leikittäväksi. Levitin rasvan ja painoin hellästi doplerin masulle.

Liikkeitä, myllerryksiä. Luulenpa, että hobitti tykkää doplerista. Taitaa astia iloisen mamman, kun dopleria vasten potkii ja myllertää. Siirsin hellästi vain vähän ja sieltähän ne sykkeetkin löytyi. Olemme aikaisemmin painaneet dopleria aika kovaa masua vasten, mutta nyt kuljetin hellästi dopleria masua pitkin.

Hobitti oli todella kiltillä päällä. Antoi kuunnella pitkään. Ei yrittänyt pulikoida karkuun. Aloin sitten siirrellä ja yritin hahmottaa missä pikku hobitti oleili. Arvailin asentoa ja sitten halusin kädellä kokeilla potkuja, mutta sitten vaavi vaihtoi asentoa. Taitaa tykätä käden tunnusta, koska nojautui sitä vasten.

Oloni keveni oitis, kun sain hetken bondata pikkuisen kanssa. Huomenna rakenneultraan! Missäköhän asennossa tällä kertaa on? Liikuskeleeko enempi? Potkiiko ultrauslaitetta? Vilautteleeko itseään? Koska me emme halua kätilön kertovan kumpi meitä odottaa. Haluamme arvailla ja fiilistellä.

Masu kuva. Pitää vielä treenata noita kuva poseja ;) Ensi kertaan!


2 kommenttia:

  1. Vähän ois ollu kätevä tuo doppleri kyl Siniä odotellessa.. Yhtenä aamuna ko ei riehumista kuulunukkaa ni neuvolan täti oli alle vartissa oven takana! Oli pyörähtänny sit niin ettei tuntunu missään ne viipottamiset mut kyl sit heti sen kuuntelun jälkeen jyskyttiki.. Loppu vaiheessa alko ollakki epämukava ko oli pää alaspäin ja potki kylkeen tai kylkiluihin! Ainaki ryhti palasi varsin nopeesti ko sai monoa.. Rakenneultrassa oli jännää kyl ko haluttiin kattoo sukupuoli.. Neiti näppärä istu jalat ristissä "oikein päin" siellä ko mikäki intiaani! Eikä sukupuolta nähty ko joku kk ennen ulkoistusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä miten huomisen käy. Toivottavasti uni tulee jännitykseltä. :D

      Poista