Ruoka remontti ja liikunnan lisääminen

Huh hei!

Perjantaina oli neuvolakäynti. Neuvolaan on niin ihanaa aina mennä. Meitä odottaa ihana neuvolatäti. Juttelemme kaikesta ja ei säikähdä itkevää herkkää äitiä. Hän huolehtii minusta ja huomio miestäni. Valmistaa meitä vanhemmuuteen. Tämä käynti kesti 2h.

Aluksi juttelimme kela asioita ja meitä mietityttäviä asioita. Nyt saimme kela hakemus jutut ja raskaustodistuksen. Kerroin rakenneultraajastamme ja siitä kokemuksesta. Neuvolatäti mittasi verenpaineen ja sanoi samaan syssyyn, että kilpirauhasarvoissani ei ollut mitään vikaa. Josta mieleeni tuli, että piti muistaa sokerirasitus tulokset kysyä. Hän avasi tietoni ja uutinen tuli: "Täällä onkin heittoa". Minulle todettiin raskausajan diabetes.

Aluksi en osannut mitenkään suhtautua. Sitten neuvolatäti selitti tuloksia ja mitä meitä nyt odottaa. Lähete äitiyspolille, sormien piikittelyä, ruokapäiväkirja. Tarkkailua ruuassa ja kannustusta liikuntaan. Sitten hän lähti hakemaan piikittelykonetta, jonka saamme ikiomaksi. Pyysi minua käymään vaa'alla sillä aikaa ja pisulla. Sitten todellisuus iski ja aloin itkemään.

Osasin minä sitä odottaa. Äidilläni oli 2 viimeisen lapsen kohdalla raskausajan diabetes. Minulla jo valmiiksi ylipainoa. Mutta silti otin uutisen raskaasti. Ensimmäinen kolmannes oli "helppo". Minun ei tehnyt mieli herkkuja. Nyt toisella kolmanneksella karkki on alkanut maisumaan (salmiakki, laku, kirpeät karkit) ja jätski. Ja nyt niistä pitäisi luopua tai ainakin rajottaa. Painoa on puoltoista kiloa tullut.

Raskauden alussa siis rv 8+1 2.12.13 painoksi merkattiin 87.5
Perjantai neuvolakäynnillä rv 22+5 21.3.14 painoa 89
Tietenkin ärsyttää kun aamulla käy ennen neuvolaa vaa'alla niin se on alhaisempi, kuin neuvola vaaka. Muistan että soitin äidille aikaisemmin ja itkin että miksi paino ei nouse. Pitäisikö olla huolissaan. Äiti yritti puhelimitse lohduttaa ja saada minut ymmärtämään, että ei haittaisi vaikka painoa ei tulisi ollenkaan. Ja nyt kun paino alkaakin kertymään olen huolissani. Sillä minua pelottaa että paino nousee 100.

Painon pudotus ei ole mikään helppo homma. Ainakaan minulle. En tiedä miksi paino ei ota tippuakseen. 5 vuoden aikana alhaisimmillani painoni on ollut 79kg. Entä jos painoni ei ota tippuakseen synnytyksen jälkeen?

Palataanpa tuohon neuvola päivään. Neuvolatäti tarkasti kilpparitulokseni ja siellä olikin heittoa. Kone ei katso onko asiakas raskaana vai ei. Eli kilpparitulokseni ei ole raskaana olevan mukainen. Joten joudun uudestaan tarkempaan verikokeeseen. Niin kuin about joka kerta. Ja seuraava tulos onkin taas viitealueella. Jos kilppari nyt saataisiin kiinni ja aloitettaisiin hoito niin voi olla että painoni alkaisikin tippumaan, tämä kamala hikoilu rauhottuisi, ehkä olisin pirteämpi, saisin kihla- ja vihkisormukset taas omaan sormeen, jne. Mutta mitään ei voi tehdä jos lääkärit ei suostu lääkityksen aloittamiseen. Voisivat sitten vaikka yrittää selvittää mistä nämä oireet johtuu, eikä vain odotella. huoh.

Kuuntelimme sydänäänet ja siinä kyllä hymyilytti, kun neuvolatäti kehui kaunista kumpua ja oli iloinen kun pikkuinen potki dopleria ja antoi sydänääniä kuunnella. On se aina ihanaa kuulla sydämen jyskeen. Siellä se taas kiiteli 140.

Huomenna aloitamme seurannan. Eli 4 päivää ennen aamiaista minua piikitetään sormeen. Sitten 5 päivänä onkin tarkempi piikitysleikki:
Ennen aamiaista
1h aamiaisen jälkeen
ennen lounasta
1h lounaan jälkeen
ennen päivällistä
1h päivällisen jälkeen
ennen iltapalaa
1h iltapalan jälkeen
ja sitten vielä yksi ennen aamiaista (paastoarvo)

VOI KÖKKÖ!! jotain sormea tökitään kehdesti D:

Ja sitten se ruokapäiväkirja. Olen ennenkin pitänyt ruokapäiväkirjaa, mutta en todellakaan niin tarkasti kuin mitä nyt pitäisi. Mutta sitten kun kotiseuranta on tehty lähetän äitiyspolille seurannan ja sieltä viimestään sitten otetaan yhteyttä.

Eli nyt sitten minun tulee olla tarkempi syömiseni suhteen. Liikunta hyväksi kaveriksi. En ole jumpissa käynyt kuukauteen!!! Harmittaa. :( Mutta kun en halua yksin mennä. Olemme mieheni kanssa menneet kävelyille, nyt kun vihdoin sää on mukava ja tiet sulat. Olen aivan hirveässä rapa kunnossa. Miten ihmeessä ajattelin selvitä synnytyksen? Toivottavasti tämä hoituu nyt ruoka remontilla ja liikunnan lisäämisellä. Ei kauheasti innosta 2 tyypin diabetes. Mieheni yrittää olla kannustava ja auttaa. Nyt jätämme karkin sivuun. En ole koskaan ollut karkkilakossa, mutta tähän nyt ollaan tultu. Rakas äitini ryhtyy myötälakkoon <3

Vielä on itselläni käsittelyprosessi käynnissä, joten tämä postaus on taas hyvin monimutkainen, mutta koittakaa pysyy perässä.

Masu kasvaa ja nyt mennään rv 23+1. Pikku hobitti potkii aktiivisesti ja taitaa nyt alkaa ettimään uutta asentoa missä viihtyä. Eilen oli ihan hirvee vääntö. Pohdin myös että olisiko sittenkin ollut harjoitus suppareita, mutta vaikea sanoa. Epämukavaa vääntöä, yritin löytää asentoa jossa ei tuntuisi niin epämukavalta. En osaa sitä kuvata.

Iso uutinen!!!! Me menemme 4D ultraan <3 Jospa nyt saisimme nähdä lapsukaisemme ja ultraaja ei olisi niin työhönsä kyllästynyt. DVD ja läjä kuvia innostaa ihan hirveästi, koska np- ja rakenneultrassa emme saanee kuin 1-2 kuvaa. Päätimme mennä Tapio Kurjelle Felicitasiin. 1.4. klo 9:30. Tein paljon vertailuja ja kyllä tämä 45min kuulostaa paljon paremmalta kuin Brunon 20min. Mutta saa nähdä. Teen siitä sitten postauksen, jos siitä olisi jollekulle apua :)

Tälläsia uutisia!