sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ei ihan loppuun asti

Moro!

Nyt sitten on vika päivä ja kerronkin miten tässä kävi. Loppuun asti ei päästykkään, kun polvi alkoi oireilemaan todella pahasti. Ensin kokeilin lankutuksen lopettamista, mutta koska kipu vain koveni ja käveleminen muuttui lähes mahdottomaksi päätin lopettaa koko jutun. Viikko jäi tekemättä ja kyllähän se vähän harmittaa. Nyt ei enää polveen satu ja otettiin tänään loppu kuvat. Olen ihan tyytyväinen tuloksiin :) Vasemman puoleiset on ennen ja oikean puoleiset jälkeen (kuvat otettu erikuvaus asetuksilla siksi valoitus erilainen).



Ympärysmitoissa ei paljoa muutosta, mutta peppu 4cm pienempi.

Haaste oli mielestäni aikas rankka ja ei se enää toka vikalla viikolla enää hauskaa ollutkaan. Lankutukset päättyivät helpotus-loppuihan se-itkuihin. Ajattelin seuraavaksi aloittaa selkä haasteen, mutta jospa ei ihan vielä. Nyt pidetään ainakin joulukuu taukoa.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Nyt alkoi jumppaaminen tökkimään

Morotus!

Olen hienosti tehnyt tuota 30 päivän masu treeniä, mutta nyt on alkanut tökkimään. Eilenkin itkulla lopetettiin. Olisiko aika siis luovuttaa? EI! Minähän uhmakkaasti tämän loppuun asti suoritan, mutta vaihdetaan taktiikkaa. Sen sijaan, että kaikki suoritetaan yhdellä kertaa niin nyt jaetaan puoliksi. Paitsi plänkkääminen.

Onkos nyt eroa tapahtunut? On.
- Ylösnousu vatsat menee aika hyvin, mutta edelleen jalkojeni päällä tulee seistä. En ole nyt kokeillu saisinko ilman pitäjää yhtä tehtyä. Jaksan ensimmäiset n. 28 vatsaa tehdä putkeen ja sitten pieni tauko, ennen kuin puserretaan lisää.
- Cruntsit ei tunnu enää vain pään nostamiselta, vaan huomaan vatsassa tunnetta ja käsien asentoa säätämällä tunnen pääseväni ylemmäs.
- Jalan nostot sujuu jo aika hyvin, vaikka inhoan niitä edelleen. Käsiä ei tarvitse enää maahan kaivaa, että jalat nousisivat.
- plänkki uusi inhokkini. Liian paljon sekuntteja tuossa kirotussa asennossa. Tuntuu koko kropassa. Ja hyvä niin ja tehokasta. Mutta kamalaa se silti on.

Alle puolet enää jäljellä, mutta hurjiin lukemiin tässä tulisi pystyä.

Vielä ei paino ole tuonne alle 80 tippunut ja tavallaan en oikein uskoisi että niin tapahtuisi. Ihmeitä odotellessa.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Vauvauintia ja 30 päivän vatsa haaste

Dippi dii!

Meillä on toinen vauvaunti kerta takana.

Kokemuksia: Eka kerta meni oikein mallikaasti mummin kanssa, kun iskä oli kipeänä. Hobittia ei häirinnyt ollenkaan äänet ja kaiku, kylmä pukkari, lämmin suihkutila hassuine äänineen. Uiminen oli unelmien täyttymyt ja juteltiin hurjasti. Ekalla kerralla olisi ollut tarkoitus olla 10-15min, mutta me oltiin hurjia ja oltiin koko 30min.

Toka kerta ei mennytkään niin hyvin. Hobitin unet jäi kesken ja ruokailukin taisi kesken jäädä. 10min siellä altaassa viihdyttiin ja leikittiin, mutta sitten tuli itku ja menimme syömään ja rauhottumaan. Ohjaaja sanoi, ettei häntä haittaa vaikka tulisimme seuraavan porukan sekaan uimaan. Noh, hetkeksi menimme oman porukan kanssa uimaan ja otimme kuviakin uimarista. Toiset n. 10min oltiin uimassa ja sitten itku tuli uudestaan. Harmittaa iskän puolesta ihan hirveästi, kun hänen ensi kokemus hobitin kanssa ei mennyt nyt niin hyvin. Mutta opimmepa nyt, että pitää varata kunnolla aika ja yrittää ajottaa paremmin nukkumiset. Jospa ensi kerralla menisi paremmin ^^


Kyllä tämä mamma ryhtyi hurjaksi ja otin haasteen vastaan. Nyt on tehty siis kuun alusta ja siis kauheus, mitä hirveyttä ensimmäiset päivät olikaan. En pääse ylös ollenkaan, joten mieheni seisoo jalkaterien päällä. Luulin, että vatsojen teko olisi vaikeaa, mutta hirviöksi odottautui jalkojen nosto. Jalat tärisee ja ei nouse kauhean ylös ollenkaan. Onneksi olen pilatesta harrastanut ja tiedän, ettei tarvitsekkaan sinne kattoon nostaa.

Tänään oli siis lepopäivän jälkeinen päivä ja ei se ollut ihan niin kamalaa enää. Aloittaminen on haastavaa ja mieheni saa kärsivällisesti minua kannustaa. Sitten kun sen ensimmäisen vatsan saan ylös vedettyä menee muut pienissä erissä. Otin alku kuvat ja innolla odotan kuun loppua. Saa nähdä onko mitään suuria muutoksia (epäilen), mutta mielenkiinnolla tätä teen. Mieheni on tässä haasteessa mukana, niin oisikohan hällä havaittavissa 6-packin alkua loppukuusta ;)


Jaksaa jaksaa ja tällä jatketaan.