Mulla oli ihan ok fiilikset tuossa muutaman päivän. Mitä nyt turhautti kääntyillä nukkuessa ja kevyet supistukset vain ärsyttäneet, mutta muuten ollut ihan ok.
22.1. Meillä oli ydinsukuni perhekuvausta. Aloin kellottaa 17:40 suppareita, mutta ne muistutti hyvin paljon menkkamaista juilimista vain. Joka kolmas supistus tuli yli 10min välillä ja kaksi seuraavaa alle 10min. 22:08 alkoivat pikkuhiljaa hiipumaan ennen puolta yötä. Kestoiltaan olivat alle 1min, mutta pidempään kuin 30sek
24.1. Yöllä kuulin kun kavot napsahtelivat. Jopa puolisoni sain sen verran pysähtymään, että hänkin teki kuulohavainnon. Se on semmoinen pieni ääni. Muistuttaa polvien naksahdus ääntä, mutta paljon hennonpana (jos siis tiedät sen äänen, kun kyykkää ja nousee ylös niin joidenkin ihmisten polvet naksahtaa).
Supistuksia tuli heti aamusta. Jälleen samalla syklillä kuin edellä mainitsin. Supistuksien kesto pysyi alle 1min 18:46 ja siitä eteenpäin yli 1min ja klo 22:30 asti supparit tuolivat alle 10min välein. Aika ajoin tunsin maidon nousu kihelmöintiä ja se oli hyvin häiritsevää. Ihme kutinaa. Äitini lupasi, että jos ei olla 16:30 sairaalalla menisimme kiinalaiseen syömään (ruokatoive ollut jo jonkun aikaa). Siellä sit oltiin syömässä, pikkusiskoni vahti sillä aikaa Hobittia.
18:00 menimme sairaalaan ihmettelemään oliko vedet menneet ja mites oliko edistystä tapahtunut. Totoro oli korkealla. Kohdunkaula melkein hävinnyt kokonaan. Kohdunsuu kiinni. Kaula sormelle auki. Tuolta reissulta palauduimme kotiin saunomaan ja tölläämään Vain Elämää, mutta koska eivät voimistuneet menimme nukkumaan.
En enää muista minä kaikkina päivinä ramppasimme saunassa. Pikkusiskoni istui kylppärin puolella kellottamassa, kun minä ja äitini tuhisimme saunassa. Sauna auttoi rentoutumaan ja supparit kovenivat. Yritimme keksiä matala äänisiä lauluja, kun synnytyslaulussa pitäisi silleen möristä. Äitilleni tuli mieleen Dark Crystal leffasta öttiäiset jotka pitivät moista ääntä. Mehän sit yritimme sitä ääntä matkia. Sitten lisäsin siihen mantraan, kun tuli kipeämpi supistus "AUUU-kii" toivoen, että alakerrassa tapahtuisikin jotain.
25.1. Kävimme mieheni kanssa kaupassa klo 10. Otin parin tunnin päikkärit ja suppareita oli tullut aktiivisesti ja voimistuen. Aina jotenkin tuo nukkuminen on kadottanut supparit ja niiden uudelleen herääminen vienyt pari tuntia. Niinpä sitten menimme Hobitin kanssa pulkkamäkeen pikkusiskoni kanssa klo 18:00. Minun tehtävä oli ravata edestakas mäkeä sillä välin, kun muut laskivat mäkeä. Sitten menimme jäällekkin liukastelemaan ja ihastelemaan Hobitin tasapainon hallintaa. Ulkoilu herätti jälleen supparit. Äitini ei ollut tyytyväinen, kun en ollut laittanut kunnon imua haarukkaani, sillä riskillä että lapsivedet olisivat menneet tuolla reissulla.
Tarkennusta tuon päivän suppareihin. Eli supparit alkoivat silloin kaupassa 10:30 ja tulivat pitkälti alle 10min välein 17:00 asti. Sitten pulkkamäessä ne alkoivat tulla alle 5min välein. 19:30 supparien pituudet olivat yli 1min ja tulivat edelleen alle 10min välein.
Olimme päättäneet, että menisimme näytille vasta puolen yön jälkeen, jos supistukset eivät olisi siihen mennessä laantuneet.
26.1. Supistukset jatkuivat ja edistystä oli tapahtunut sen varran, että kohdun suu oli nyt auki yhdelle sormelle. Kaulaa edelleen jäljellä ja kohtu takana. Kätilö yritti toppuutella ja saada minut valitsemaan kotiin menon, mutta väläytteli liian paljon amme mahdollisuutta ja sehän oli se minun suurin toive päästä jälleen sinne lilluu. Hobitin synnytys oli lähtenyt etenemään silloin, kun olin päässyt ammeeseen pulikoimaan.
Ammeessa oli ihanaa <3 Supparien kesto oli yli 1min ja alle 10min välein. Lilluin siellä 3h ja sitten äitini puhalsi pelin poikki, kun supparit eivät voimistuneet ja aloin olla jo aika väsyneen oloinen. Kylvystä nousin 4:46 itkuisena. Homma ei ollut edennyt. Sain panadol 1g ja nukuimme mieheni ja äitini kanssa siskonpedissä parisen tuntia. Supparit olivat välillä kovempia, mutta tulivat aika harvakseltaan. Kätilö teki alatutkimuksen ja sanoi, että hän kotiuttaisi meidät. Kohtu oli vielä taaksepäin kallistunut eli ei vielä ollut kääntynyt synnytys asentoon ja en tuntunut kypsältä vielä. Itkuhan siinäkin tuli.
Vielä halusin kokeilla. Olin pyöritellyt akupunktio neula ajatusta päässä ja halusin kokeilla sitä, oisko siitä ollut mitään hyötyä. Kätilö tuli huoneeseen ja alkoi naputtelemaan neuloja paikoilleen. Olin kauhuissani. Ei mitään psyykkaus aikaa tai mitään. Hermostunutta naurua ja silmien pyörittelyä vuorotellen mieheeni ja äitiini. Neulojen laitto alkoi päästä ja siirryimme koko ajan alemmas. Mitä useampi neula tökättiin sitä hurjempi katseeni oli, kun ajattelin että tuohonkin vai?! En kuollut tuohon kokemukseen. Mutta kyllä minä pitkään ihmettelin neuloja jotka sojottivat raajoistani.
Sitten otin pienet päikkärit. Supistukset olivat kadonneet. Sanoimme kätilölle, että menemme ravaamaan sairaalamäen ja jos ei tule 5 perättäistä kovaa supistusta lähtisimme kotiin. Ja niitä kovia suppareita ei tullut. Supistuksia tuli, mutta ei riittävän kovia. Kun pääsin kotiin ja äitini oli lähtenyt lyhistyin lattialle hillittömästi itkemään pettymyksestä ja epäonnistumisesta. Hobitti tuli halimaan minua ja koitti lohduttaa minua. Olin ikävöinyt Hobittia koko tuon sairaalareissun ajan ja siksi itkuni vain koveni, kun vihdoin sain pikku mieheni nähdä. Kunhan sain itteni hieman koottua ja mentyä makkariin vollottaa lisää sanoin miehelleni, että menen nukkumaan.
Sitten supparit olivat poissa pelistä pari päivää. Sitten ne alkoivat taas kummittelemaan kerta tunnissa. Olin äärettömän ärtynyt suppareihin, koska ne eivät olleet riittävän kovia, eivätkä ne koventuneet riittävästi. Puhelin suppareilleni vihaisesti, etten kaipaa niitä, elleivät kovenisi. Totorolle en missään nimessä ollut vihainen missään vaiheessa. Tunsin hänen liikkeet ja hän ei nauttinut suppareista ollenkaan. Hän halusi pois tai että tämä ihme juttu loppuisi. Minkäs sille mahdan, kun oma kroppa tahtoo vielä valmistella itseään. Olin hyvin surullinen ja alakuloinen. Koin myös vähän masennuksen poikastakin.
Sitten aloin nostaa päätäni pikkuhiljaa 29 päivä. Olin pikkusiskolleni sanonut, ellen jakaannu niin 30 päivä olisi hänen luonaan leffamaratooni isosiskon ja äitini kanssa. Ja niin pidimme leffamaratoonin. 29 päivä tosin illalla koin hurjan hengenahdistuskohtauksen ja nämä tuntemukset tulivat leffamaratoonin aikana. Äitini hieroi yläselkääni niin se helpotti huomattavasti. Ei supparit eivät hirveesti heränneet.
Mieheni halusi että menen hierojalle ja kas kummaa, kuin tilauksesta vakio hierojani ilmoitti fb:ssä peruutusajoista ja nappasin sieltä ajan. Sitä ennen piti korjata neuvolatädille tieto, etten ollutkaan jakaantunut ja niinpä piti varata aika. Olin jättänyt kuulema niin alavireisen ääniviestin niin oli soittanut minulle heti kun kerkesi. Neuvolatäti lohdutti ja sai mieltäni hieman nousemaan. Jos en jakaantuisi ennen niin 5.2. pitäisi soittaa yliaikakontrolliin. 3.2. oli sitten hieroja ja ah se oli ihanaa. Selässä tuntui veri kiertävän ja jaksoin paremmin painavaa masua kantaa.
Tänään taas olen hieman turhautuneempi, mutta joo. En enää muista milloin lopetimme karkkilakon, mutta kuitenkin ennen jakaantumista kuitenkin. Jestas tulee huono olo popsia liikaa karkkia.
Eilen illalla sitten Totoro taas rymysi kovasti masussa ja napsutteli kalvoja joka suunnassa. Ilma liikuskeli masussa ja suoli päätti tehdä täystyhjennystä. Tyhjennys leikki jatkunut hieman tänäkin päivänä ja olen ihmetellyt jo eilen, että ei ole pisu tullut ihan normi paineella. Tänään koittanut kovasti tsempata veden juonnilla ja vieläkään ei ole paine pisuja tullut.
Kaikki mahdolliset ässät kokeiltu, lamaantua ja liikkua. Elää normaalia elämää jne. Nyt sitten kokeilen jumppapallon palvomista polvillani ja satunnaisesti akupisteiden painamista. Ainakin nuo alaselän pisteet välillä oikeen pyytävät painallusta. Suppareita jälleen tullut, mutta eivät vieläkään tarpeeksi kovaa.
Jännittää ja hieman pelottaakin, jos joudutaan mennä käynnistykseen. Ne supparit kuulema on aikasen erilaisia. Joka aamu petytän itteni, kun toivon, että vedet menisivät samalla tavalla kuin Hobitin synnytyksessä. Eli aamulla heräisin hurjaan pissahätä tunteeseen.
Jooo..... tämmönen päivitys tilanteesta. Jospa seuraava olisi sitten synnytyskertomusta.
