TOTORON SYNNYTYSTARINA

Totoro valmisteli tuloaan jo 2 viikkoa ennen laskettua säännöllisillä supistuksilla. Ne alkoivat iltaisin ja loppuivat keskiyön paikkeilla. Kävin saunassa ja siivosin, myös kaupassa juoksentelin eli shoppailin. Söin suklaata ja harrastimme seksiä. Mikään ässä ei auttanut. Aamuisin Totoro lymyili korkealla ja illalla taas alhaalla. Pikkusiskoni oli Hobitin vahti aina kun kävimme sairaalalla (ja oli useamman yönkin etukäteen) ja äitini (doula) tuli mukaan sairaalareissuille. Hyvinkään sairaalalla asioitiin joka kerta.

22.1.16 rv 39+3 muistiinpanoja: iso pukama ilmestyi. Vasemmalla kyljellä nukkuminen aiheuttanut huonoa oloa. Vedet voisivat mennä samalla tavalla, kuin Hobitin kohdalla, eli sängystä noustessa ß joka aamuinen pettymys, ei mennyt. Pakolliset projektit valmiina ja Totoron syntymistä vain odotettiin. Tissit valmistautuneet Totoroon, nännien kihelmöinnillä ja maidon tihkumisella.

Tuona samana päivänä oli perheelläni perhekuvausta meidän kodissa. Toki olin hermona, että nytkö Totoro suvaitsee syntyä. Klo 16 alkoi supistella ja sitten tuli klo 19 tunnin tauko ja sitten alkoi taas ja niitä tuli 10min sykleissä. Äitini (joka on doula ja olin pyytänyt mukaan synnytykseen) ei jäänyt tällä kertaa yöksi.

24.1.16 rv 39+5 muistiinpanoja: Luulimme, että seksin yhteydessä olisi vedet mennyt. Kalvot olivat napsuneet puolesta yöstä eteenpäin. Klo 5 kävin keittelemässä tuttipulloja. Päivällä miehelleni huusin alakertaan, kun olin yläkerrassa housuja pukemassa jalkaan: ”Painatko supistuksen päälle” Kännykkä appi piti saada päälle. Kävimme syömässä äitini kanssa kiinalaisessa, koska oli luvannut, että menemme jos ei ennen klo 17 ala kovenemaan supparit. Kävimme sairaalalla klo 18 ihmettelemässä, oliko vedet menneet ja mikä on tilanne; ’Vauva korkealla. Kohdunkaula melkein hävinnyt kokonaan. Kohdunsuu kiinni, kaula sormelle auki.’ Menimme takaisin kotiin ja saunomaan. Rentouduin, mikä toi jälleen supistuksia ja katsoimme Vain elämää, mutta päädyimme, että äitini takaisin kotiin ja me nukkumaan.

25.1.16 rv 39+6 muistiinpanoja: En enää yrittänyt synnytystä käynnistellä kotikonstein ja sitten oli supistellut alle 10min välein monta tuntia  ja voimistuen. Päätä särkenyt jatkuva supistelu, mutta lääkkeillä onneksi laantuu. Kävin kaupassa juoksemassa. Supistukset alkoivat 10:30 ja tulivat alle 10min välein klo 17 asti. 18:00 lähdimme pulkkamäkeen ja supistukset tulivat alle 5min välein. 19:30 supparien kesto yli 1min.

26.1.16 rv 40+0 muistiinpanoja: Sairaalaan saavuttiin 00:28. Kohdunsuu oli auennut yhdelle sormelle, mutta kohdunkaulaa vielä jäljellä. Menin ammeeseen lillumaan 1:25. Suppareita tuli alle 10min välein ja kestivät yli 1min. 4:46 minut ohjattiin pois kylvystä, koska väsymys alkoi vaikuttaa ja supistukset eivät olleet voimistuneet. 12:00 minulle laitettiin akupunktio neulat. Se oli outoa ja pelottavaa, mutta olen ylpeä, että kokeilin. Rentouduin ja otin päikkärit. Menimme sen jälkeen kävelylle kauppaan ja takaisin. Teimme sopimuksen, että lähdemme kotiin, jos supparit eivät voimistu ja ala tihenemään. Kätilö sanoi alatutkimuksessa, että kun kohdunkaulaa oli vielä jäljellä niin ei ollut vielä kypsä synnytyksen alkuun. Toisin sanoen, synnytys ei ollut alkanut. Meidät kotiutettiin.  Pettymys oli suuri, kun päätimme takaisin kotiin mennä. Olin toki väsynyt ja meninkin ison itkun jälkeen nukkumaan. Minulla oli ollut hirveä ikävä Hobittia ja hän yrittikin hämmentyneenä lohduttaa äiti parkaansa. ’Supparit kuolivat ja se siitä. Olen niin jo luovuttanut. Totoro ei tule nyt ja se siitä’ ß suora lainaus

En enää muista milloin tässä välissä, mutta minulla oli todella pelottava hengenahdistus kohtaus.

30.1.16 rv 40+4 muistiinpanoja: Olimme perheeni naisten kesken sopineet, että jos en olisi kerennyt jakaantua, meillä olisi leffamaraton. Siellä minulle tehtiin pää täyteen minilettejä. Sanoin, että avataan ne sitten synnärillä, et ois jotain kivempaa tekemistä. Vitsailin, että Totoro syntyy, kun letit on auki. Minulle tuli hengen ahdistusta leffojen aikana ja äitini hieroi hartioita ja selkää ja se helpotti aina joksikin aikaa.

2.2.16 rv 41+0 muistiinpanoja: Menin vanhemmilleni yökylään.

3.2.16 rv 41+1 muistiinpanoja: Raskaushieronta! <3 Maha oli jostain syystä  löysällä ja tuli paljon pieruja. Totorokaan ei oikein ollut mielissään. Ruokana oli ollut spagettijauhelihakastiketta, jossa oli papuja, mutta ei minua koskaan ole pavut pierettänyt. Kalvot myös napsuilivat. Äitini neuvoi minua kotiin heittäessä, palvomaan jumppapalloa. Eli asettumaan polvilleni ja painamaan jumppapallo tissien ja mahan välille. Kokeilin illalla, mutta en innostunut siitä silloin kovin.

4.2.16 rv 41+2 muistiinpanoja: Olin tutkinut keskustelupalstoja, että tuommoinen mahan tyhjennys voisi olla merkki synnytyksen lähestymisestä. Että ensin tyhjennetään, seuraavana päivänä supistellaan ja sit sitä seuraavana synnytään. Muistuttelin, että pitää juoda vettä etten kuivu kasaan. Letti oli auennut yöllä. Minusta tuli käkkäräpää <3 Mietittiin varasuunnitelmia, kuka vahtisi Hobittia, kun siskollani oli kaverin synttäri partyt 6.2. Pallon palvominen oli alkanut toimia. Supistuksia alkoi tulla 19:29 ei kovia. Totoro oli painautunut selvästi alaspäin. Koin myös tarvetta, että alaselän akupisteitä painettaisiin samalla, kun palloa palvoin. Olimme illalla seksuaalisesti aktiivisia ;)

5.2.16 rv 41+3

Perjantaina oli suunnitelmissa, että pari ystävääni olisivat tulleet pienten tyttöjen vaatteita tarjoamaan ja samalla piristämään lannistunutta mieltä. Myös soitto yliaikaiskontrolliin olisi tullut tehdä, mutta neuvolatäti oli antanut väärän ajan. Mutta kuinkas sitten kävikään…

Heräsin kahdelta vessaan ja uni ei tullutkaan sen jälkeen. Hoidin ajan kuluksi farmipeliä. Sitten alkoi klo 4 supparit ja aloin kellottamaan. Tunsin kipua alaselässä ja olisin kaivannut akupisteiden painallutusta. Otin 1g panadolin ennen klo 5, mutta siitä ei ollut yhtään apua. Menin takaisin sänkyyn ja painoin mieheni peppua vasten alaselkäni, käyttäen peppua siis lämpötyynynä. Keikuttelin myös lantiota suppareiden aikana. Mieheni mitään huomannut. Sain torkuttua suppareiden välissä.

Klo 8:10 Supparit inhottavina jatkuivat. Siskollani koulussa kiva mielenkiintoinen valokuvauspäivä, joten toivoin ettei Totoro kiirehtisi tuloa ja vitsailin, että tuon Hobitin koululle jos on tarve. Klo 8.37 limatulppa alkoi irtoilla, paperiin pyyhittäessä vaaleanpunaista. Halusin äitini käymään. Isosiskoni oli kipeenä poikansa kanssa ja hän vitsaili, että tulisi sairaalalle keltainen suojapuku päällä. Äitini oli tullut veljenpojan kerhoon tiputuksen jälkeen 9:20 ja lähti takas kotiin 11:20, kun lapsia piti kotiuttaa kerhoista ja kouluista. Palvoin palloa ja äitini hieroi akupisteitä selästä aina tarvittaessa.

Klo 12:13 mietin päikkäreitä ja panadolin uudelleen ottoa. Haaveilin ammeesta. Supistukset olivat vielä pärjättäviä. Pikkusiskoni haettiin koulusta ja menin päikkäreille panadolin ja lämpöpussin kanssa 12:30. Heräsin 14:00, pää tuntui levänneeltä, mutta kroppa ei todellakaan. Äitini arvioi (kotonaan), että supparit olivat koventuneet, kun kuvailin suppareiden olleen saman vahvuisia päikkärien jälkeen, mutta panadolin vaikutus olikin vielä päällä.

Klo 15:00 pohdin sääntöä, jonka mukaan mentäisiin sairaalalle katsomaan, onko mitään kypsymistä tapahtunut. Totoro hieman vähänlaisesti oli liikkunut. Limatulppa edelleen irtoilli pikku hiljaa.

Ja sitten klo 15:30 vedet meni! Istuin pallon päällä ja keikuttelin lantiota. Työntö eteenpäin ja tunsin lirahduksen. Nousin hieman ylöspäin ja tunsin, että kauhea vessa hätä. Pikkusiskoani ja miestäni nauratti ja samalla olivat hämmentyneitä, miten oikein yritin vessaan mennä. Allani oli ollut lasten pissasuoja. Vessaan päästyä pyyhin paperilla ja verihyytymä pyyhkiytyi ulos. Mieheni tanssi Hobitin kanssa onnessaan olohuoneessa. Äitini lähti tulemaan.

Klo 15:48 aloin kellottamaan, hahmottaakseni kuinkas usein supistukset tulivat. Puolen tunnin päästä soitin sairaalalle ja sanoivat, että viimeistään vuorokauden päästä käynnistellään.

Klo 17:00 supistukset selvästi voimistuivat ja kävivät hankalemmiksi. Äitini kellotti itselleen ja niitä tuli 2min välein. Makaroonilaatikko oli juuri valmistunut ja äitini sanoi, ettei keretä syömään, pakkaa evääksi, koska lähetään sairaalalle. Hobitti piti hätyyttää siskoni kanssa ylös, koska en enää pysynyt tässä vaiheessa kasassa. Äitini veti minut itseään vasten ja minun piti hengitellä ja puristaa kädestä tai mistä nyt kiinni sai. Vaatteet piti kiskoa äkkiä päälle. Halusin äitini autolla sairaalaan, koska se oli korkeampi ja ei tarvinnut sulloutua autoon. Automatka oli kurja. Hyvää asentoa ei tuntunut löytyvät. Mieheni lohdutti hieromalla hartioista. Puhuimme, että olisi hirveää autoon synnyttää. Sää oli luminen ja liukas.

Klo 17:30 sairaalalla. Äitini vei auton pitkäaikais parkkiin heitettyään minut ja mieheni aulan eteen. Yritin mahdollisimman nopeasti mennä aulan ohi, koska siellä oli ihmisiä ja en kaivannut ylimääräistä huomioo. Pysähdyimme ennen portaita, koska tuli hulluja suppareita ja tunsin kuinka Totoro painoi alaspäin. Joku lääkäri oli siellä ja kysyi voiko auttaa ja että hissillä pääsisi ylös. En tiennyt haluanko hissiin, koska ajattelin siinä hetkessä, että painovoima vetäisi vauvaa alaspäin ja syntyisi hissiin. Lääkäri meni kuitenkin yläkertaan kertomaan kätilölle, että olin tulossa. Rappuset noustiin aika hyvin, mutta sitten taas pysähdys. Tässä vaiheessa äitini sai meidät kiinni.

Vastaanottohuoneeseen ja housut pois. En todellakaan halunnut käyrille ja onneksi tehtiin ensin sisätutkimus. Se vain ei ollut kovin yksinkertaista. Oli hankaluuksia pöydälle makuulle mentäessä, koska supparit oli niin kamalia ja paine alakerrassa kova, että koitin kovasti olla ponnistamatta. Sisätutkimus saatiin kuitenkin tehtyä ja oli 5cm auki. Äitini kertoi, että voisin haluta ammeeseen johon sanoin, etten halua vaan nyt nämä kivut pois.

Seuraavaksi piti raahautua synnytyssali 2. Se oli hankalaa, koska suppareita tuli koko ajan ja paine vain kasvoi. Voihkin, että vauva tulee ihan nyt. Mieheni yritti tanssikävelyllä saada minut eteenpäin ja pääsimme muutaman metrin. Eräs mies katsoi myöytätuntoisesti, kun yritimme edetä. Äitini sitten hieman tiukemmin sanoi, että en voi odottaa suppareiden helpotusta, koska emme muuten etene. Niinpä heti kun piikki oli ohi, pakotin itseni kävelemään.

Päästyämme saliin, vaatteet äkkiä pois päältä ja minua yritettiin saada jälleen makuulle, että saataisiin sydänpinni päähän vauvalle. En halunnut ollenkaan makuulle ja se oli ok. Kätilö yritti laittaa minun seisoessa. Pinni saatiin päähän, kun äiti nosti jalkani jakkaralle. Lasit päästä pois, mutta en tahtonut hiuspantaa pois. Hengittelin miestäni ja äitiäni vasten vuoron perään. Minulle oltiin hälytetty anestesialääkäri ja sitä odotellessa kokeilin ilokaasua. Auttoihan se suppariin, mutta siitä tuli niin huimaava jälkiolo, etten halunnut sitä enää. Tein niin kuin äitini neuvoi. Heti, kun tunnen, että suppari tulee, aloitin naamariin hengittämisen, niin sisään kuin uloskin. Minulle laitettiin tippa myös alussa ja keittoliuosta (luulin, että oltaisiin laitettu oksitosiini tippa).

Harjoittelija tuli valmistelemaan välineet ja yritti minun selkää putsata. Anestesialääkäri saapui ja minun oli kavuttava sängylle. Se oli kamalaa. Ehdottivat kyljelleen menoa, mutten halunnut. Se oli ok. Olin yllättynyt, kuinka hyvin minua kuunneltiin ja kaikkia toiveitani kunnioitettiin! Muutama yritys löytää oikea kohta, mutten ollut riittävän kyyryssä. Pyytelin kokoajan anteeksi. Sitten pääsin riittävän kyyryyn ja tiesin, että olin päässyt tarpeeksi alas. Anestesialääkäri yritti helpottaa supparien kestämistä painelemalla akupisteitä selästä. Äitini piti minua käsistä ja onnistui painamaan pääni hänen olkaa vasten. Äitini oli myös rättillä yrittänyt helpottaa oloani, mutten pitänyt siitä.

Kun spinaalipuudute oli saatu tuikattua (klo 18:17), minut ohjattiin kylkimakuulle, koska muuten puudute olisi valunut jalkoihin. En olisi millään halunnut, mutta suostuin, koska minulle vakuutettiin, että spinaali vaikuttaa nopeasti. Jo kolmannella supistuksella alkoi olo helpottumaan, vaikka vahvoina ne tunsinkin ja edelleen paineen. Sitten ne muuttuivat siedettäviksi. Ihmettelimme ajan nopeaa kulkua. Nauroimme, kun tissit puutuivat (klo 18:34) ja nenänpääni. Kutisi hirveästi. Pidin tärinöistä, jotka puudute aiheutti, koska ajattelin, että se auttoi puudutteen leviämisessä. Sisätutkimus tehtiin klo 18:49 ja tadaa olin 10cm auki, mutta en tuntenut tarvetta ponnistaa. Kätilö sanoi, että on ok, voidaan odotella. Odoteltiin tovi ja kohtahan se tunne tuli.

Sain kokeilla hieman itsekseni ponnistella ja kätilö kutsui toisen kätilön paikalle, oli aika ponnistaa kunnolla. Tunsin liikkeen ja kuinka pää meni ikään kuin kuoppaan. Sitten minun jalat asetettiin kätilöiden lantioille ja siitä otin voimaa ponnistamiseen. Huomasinkin, etten ollut niin pystyasennossa kuin Hobitin synnytyksessä. Minun piti varmistaa, että mitä kätilö oli sanonu, kun en ollut kuullut. Hän oli sanonut, ettei tarvii täysii ponnistaa ja nopeasti siihen perään, ettei saa ponnistaa! Pää tuli ulos. Seuraava supistus ja ohjattiin muu kroppa ulos. Se tuntui tasapaksuiselta ja että minun pitikin auttaa ponnistaen (Hobitti oli vain luiskahtanut ulos). Tässäkin huomasin olleeni matalammalla, koska en nähnyt  Totoroa kunnolla. 2min ponnistamista ja Totoro syntyi klo 19:07. Kokoa oli 4270g ja suurin piirtein mitattiin 52cm. Kuulemma pituus mitta ei ole niin tärkeä.

Kätilö sanoi tyttö tuli ja minä aloin onnesta ja helpotuksesta itkemään. Napanuora oli höllästi Totoron kaulan ympärillä. Muistutin miestäni, että hänen tuli leikata napanuora. Ensin kätilöt taisivat jotain k-vitamiinia tökkiä napanuoraan, että nuora sykkisi. Sitten mieheni leikkasi hienosti nuoran. Totoro nostettiin minulle ja sanoinkin, että tämä onkin nyt ensikerta, että näin tehdään (myös napanuoran leikkuu oli ensikerta, sillä Hobitin nuoran kätilöiden oli leikattava). Olin niin onnellinen. Totoro katseli tarkasti. Aika hidastui.

Jossain vaiheessa painettiin masun päältä ja vedettiin napanuorasta, että istukka tulisi. Ei tullut ihan heti, koska kätilö oli hätähousu ;) Hetken vielä antoi aineen vaikuttaa ja istukka syntyi. Se oli jännä. Kalvot vielä paikallaan. Hobitin istukka oli maksamainen ja napanuora siinä kiinni. Tämä oli erilainen. Sanoi, että oli vähän kalkkeutunut, mutta ihan ymmärrettävää yliaikaisuuden takia. Ihmettelimme miten nopeasti kaikki oli tapahtunut. Totoro oli minun sylissä ja harjoiteltiin imettämistä.  Totoro kiinnostuikin jonkin ajan päästä ja saikin hienosti maiskuteltu tisua.

Sitten Totoro napattiin pitkän tovin jälkeen punnattavaksi ja mitattavaksi. Kätilö myös pesi Totoron pään, tosin ensin minulta kysyen, koska käytäntö ei velvottanut heitä niin enää tekemään, koska on tehty tutkimusta, että vauva saa maiskuteltua iholtaan tärkeitä bakteereja. Totorolla oli kauniita laine kikkuroita ja aprikoimme tuleeko hänelle kiharat.

Aika ei enää sanonut mitään, missä vaiheessa kävin suihkussa. Totoro oli ihokontaktissa ensin miestäni vasten ja äitini vahti etten pyörry suihkuun. Tehtiin vaihto, äitini sai vauvan ja minä ja mieheni juhlasafkattiin. Tuolloin oli Hyvinkäällä myös sulkupäällä ja meitä hieman koitettiin jouduttaa vuodeosastolle. Äidilläni oli lahjapaketti minulle, josta paljastui Totorolle huppari ja housut. Totoro annettiin minulle ihokontaktiin ja pyörätuolissa kärrättiin huoneeseen 10. Hobitin kanssa olin huone 11.

Sain itse valita kolmesta paikasta ja valitsin sen, missä oli eniten tilaa. Kämppiksenä minulla oli seitsemän lapsen äiti, joka oli tyytyväinen ettei ollut enää niin hiljaista. Minun piti erikseen pyytää vauvan pesulappu settiä, mikä yleensä annetaan heti osastolle tultua. Ei ollut minkäänlaista perehdytystä, kuinka tulisi pestä tai muuten toimia vauvan kanssa. Imetys alkoi todella luonnollisesti ja mallikkaasti, enkä siihen apua tarvinnut. Nännin nystyröihin tuli vesikelloja, koska Totoro imi niin kovaa. Tuttia piteli hyvin suussa seuraavana päivänä. Mustaa limakakkaa tuli hienosti lahjoitettua. Selkä minulla oli todella kipeä ja sain siihen panadol burana koktailia koko oloaikani siellä.