Minä vanhenin

Kummallinen otsikko, mutta täytin siis viime lokakuussa 25. Olen kummastellut niitä perinteisiä kysymyksiä, tunnetko olosi vanhemmaksi, tuntuuko erilaiselta, yms. Yleensä sitä vastasin kieltävästi, yksi vuosi lisää, yms. Mutta tällä kertaa en voinutkaan vastata niin.

Minusta tuntui erilaiselta ja edelleen. Uskomatonta, koen kasvaneeni henkisesti!
Minulla on ollut kotiäiti-syndrooma syntymästä asti. Työ ajatuksena on haissut mädälle kananmunalle. Mutta jotenkin nyt kahden lapsen jälkeen ajatus ei tunnu niin vasten mieliseltä. Liikunta on ollut kuvioissa vain, jos kaverit niin mäki. Mutta nyt olen ihan hurahtanu jumppaamaan <3 Muutenkin tämmöset elämäntapa muutokset on kuulostanu huuhaa, vain järkähtämättömät mielet kykenee moiseen.

Olen siis alottanu personal trainerin kanssa pari viikkoa sitten kuntoilun ja sitä ennen HeiaHeia sovelluksen kanssa jumppaillu. Nyt sit pitää se syöminenkin saada kondikseen ja se ei tapahdukkaan ihan sormia napsauttamalla. Ja kunhan nuo lumet tuolta vihdoin sulaa niin ulkoilu muuttuu mielekkäämmäksi ja sais happee aivoille.

Tää oli mulla luonnoksissa hengaamassa jo helmikuun alusta, mut aattelin nyt sen sieltä jotenkin raapia loppuun ja tänne sendii.

Rankka vuosi 2016

Viime vuosi oli kyllä koettelemusten ja suuren kasvun vuosi. Sen piti olla suurien juhlien ja ilon vuosi. Paljon tärkeitä ikälukuja ja edistyksiä. Mutta näin se sitten meni:

Totoro ensin antoi itseään odotuttaa. Ja kun lopulta syntyi uuden rytmin ja arjen löytäminen alkoi. Totoro söi kahden kuukauden ajan 2h välein, paitsi öisin malttoi nukkua ja yösyöttöjä oli 2-3 kertaa. Kurjaa oli klo 18.30-23 kitinät ja itkut. Lieväksi koliikiksi tämä nimitettiin. Ne loppui muutamassa kuukaudessa, mutta suhteen luominen pieneen vauvaan oli minulle vaikeaa.

Hän oli niin erilainen, verrattaen Hobittiin. Tiedän, että vertailu on pahasta, mutta en voinut estää sitä tapahtumasta. Totoro harvakseltaan nukkui, kun taas Hobitti ei melkein muuta tehnyt kuin söi ja nukkui. Totoro myös kakkasi melkein joka vaippaan, kun taas Hobitista yhdessä vaiheessa tiesi että kakka tulee joka kolmas päivä.

Mustasukkaisuutta ei alun jälkeen hirveämmin ilmennyt (paitsi nyt). Miehellä oli huonosti töitä, joten hän oli paljon auttamassa kotona. Vasta kun Totoro oli noin 4 ja puol kuukautta, koin että olin luonut rakastavan kiintymyssuhteen.

Mutta eipä sitä iloeloa pitkään jatkunu, kun vuoden alussa olimme Hobitin sormessa olleesta viivasta huolestuneet ja sitä tutkituttaneet. Kesän alussa otetusta koepalasta paljastui melanooma... Esiasteella tosin, että uudelleen leikkaukseen ja isompi pala pois. Kesä oli sitten siinä Hobitin osalta, sormen toipumista ja kipulääkkeitä. Loistava reipas potilas.

Eipä tässä vielä kaikki. Hobitin diagnoosista pari päivää ja äidiltäni löydettiin rintasyöpä.. Nopeesti leikkaukseen hänkin ja sitten loppu vuosi sytostaatteja ja sädetystä. Pumpulitissistä silikonitissiin ja siilitukasta peruukkiin.

Tosiaan piti juhlia isäni 50v, pienimmän veljeni ekan luokan aloitusta, pikku veljeni 18v, minun 25v, veljenpojan eskarin alotus, perheen sinetöinti 10v.... Joitain juhlimme, toisiin ei voimavarat riittänyt.

Kaiken läpi kahlasin ja nyt on uusi vuosi. Oi vuosi uusi, tuo iloa ja voimaa! Tulossa on leukakirurgiaan menoa ja personal traineria. Toivottavasti onnistuu käsikädessä nämä.