Niin paljon tehtävää, mistäs revit ajan ja jaksamisen

Heippa hei!

Vaikka otsikko vaikuttaakin kauheen masenteiselta, niin asia ei suinkaan ole niin. On vain asiat kertynyt (niin kuin aina tässä taloudessa) ja ne pitäisi alkaa hoitamaan. On maanantai ja olen herännyt tänään oikein hyvällä mielellä.

Ensin korjaus edelliseen viikkoon: Minulta leikattiin tukka pois joten näytän kutakuinkin tältä:

Ja tukkaa siis lähti enemmän kuin tämä kasa antaa ymmärtää:

Punainen lähti mäkeen ja nyt on oma tukan väri tilalla. Tämä hiusmalli minulla on ollut pari vuotta sitten, kun bondaus ja permanentti tappoivat tukkani, joten kasvatin tukkaa ja leikattiin kuolut tukka pois. Ero ensimmäiseen leikkaajaan ja tähän toiseen on merkittävä. Ensimmäinen on leikellyt enempi tukkia ja harjoittanut taitoaan, kun taas toinen on vasta alkaja, mutta pärjäsi kuiten erittäin hyvin. Vaikka aikaa meni semmoset parisen tuntia niin lopputulos on loistava.

Sitten mennään siihen mitä tehdään tällä viikolla. Siivotaan nämä yleiset tilat. Nyt on pakko. Enää ei voi siirtää ja odotuttaa. Nyt siivotaan. Kissoille uusi hiekka pitää ostaa, koska alkaa olla olee jo hankalaa kisuilla. Keittiö uuteen järjestykseen. Pyykit pitää hoitaa loppuun. Prinsessaswappi mekko loppuun. Pitsilampun valmistus.

Kerkeänkö nämä kaiken. Kyl nyt ainakin tuntuu että pystyisin siihen. Rakas mieheni auttaa parhaansa mukaan. Let´s make it happen!

Kaunis syksy on saapunut

Moi hei moi.

Olen kotopuolessa vahtimassa pikkusisaruksiani ja veljen poikaa. Kävimme puistoilemassa ja kierahdimme kotonani ruokkamissa kisut.

Tällä viikolla olen ommellut nukkemekkoa prinsessaswappiin ja se on aivan ihana ja laitan tänne kuvia sitten kun olen lähettänyt paketin menemään, etten spoilata yllätystä swapattavaa.

Kävin myös kävelyllä nukkeni kanssa ja otin kuvia. Edelleen, voisin jo tehdä omalle nukelleni uusia vaatteita. Mutta näillä mennään. Minulla oli hauskaa. Koiranulkoiluttajilla ei niinkään, koska joutuivat pidellä innokkaita koiria erossa minusta ja nukestani. Tässä muutama kuva. Mini postaus taas vaihteeksi.

Tämmösellä kokoonpanolla olin liikkeellä

Muutaman kerran tätäkin tuli tehtyä

Värikästä ja ihanaa syksyä kaikille!

Syö tai kuihdut

Moo moo!

Olen siis herännyt tänään klo 6, koska mieheni heräsi siinä aikaisemmin lähteäkseen töihin, ja nyt (2h myöhemmin) vatsani hapottelee ja huutaa: "Anna sitä polttoainetta ja vähän äkkiä, tai aletaan syömään sinun lihaksia!" Joten haluan jutskailla syömistottumuksistani.

Olen ollut aina erittäin huono esimerkki syömisessä. Toisaalta juuret vie nyt kotopuoleen. Siellä ei ole ollut säännöllisiä syömisaikoja, joten olemme aikalailla syöneet silloin kun siltä tuntuu ja viimeistään silloin, kun on päivällisaika. Ja päivällisaika saattoi vaihdella klo 17-21. Aamiainen on aina maistunut, jos on ollut hyviä muroja tarjolla. Leipiä syötiin, jos oli oikein pehmeää vehnäleipää. Paitsi itse ihastuin ruisleipään, kun huomasin isän syövän sitä sunnuntai aamiaisiksi. 

Lounas ollaan koulussa syöty ja jotenkin sitä ei koskaan lapsena ihmetellyt, miksi koulussa syötiin päivällisruokaa lounasaikaan. Kotona lounaana leipää yleensä. Joskus äiti paistoi pannukakkua tai lettuja. Ja joskus puuroa. Puuroissa vain se, että minä tykkäsin vain mannapuurosta, kun koulussa ei koskaan sitä puuroa saanut. Äiti teki mannapuurosta kaakaopuuroa, niin sitä sai olla aina kinuamassa.

Mutta juu, olen tottunut syömään miten sattuu, milloin sattuu. Pahimmillaan olen elänyt vain playkaakao juomalla, 2-4L päivässä. Tosin silloin oli masennusjakso menossa, en liikkunut sohvaa pidemmälle (siitäkin voisi kirjoittaa sitten joskus). Mutta tosiaan, en ole oppinut tuntemaan nälkää säännöllisin väliajoin kotopuolessa. Opin sen vasta, kun aviopuolisoni astui kuvioihin.

Rakas mieheni on opettanut minut syömään säännöllisesti, tai parhaansa mukaan yrittää. Edelleen lipsun ja jätän syömättä. Miehelläni on siis nopea aineenvaihdunta ja siksi hän tarvitsee säännöllisesti ruokaa tai hän vaikertaa, kuinka vatsa syö itseään. Hän pystyy syömään isoja annoksia ja kykenee kuluttamaan sen kaiken vain elämällä normaalia elämää. Näinhän ei minun kohdalla asiat toimi.

Koska kroppani on tottunut saamaan polttoainetta aina silloin kun tuntuu ja huvittaa, ei minun aineenvaihdunnassa ole kehumista. Silloin kun tsemppaan ja juon sen 2L päivässä ja sitten sitä juostaankin vessassa. Jos syön viikon "oikeaoppisesti", niin kyllä suolitoimintakin toimii hyvin. Mutta miksi tämän terveellisen tavan ylläpitäminen on niin vaikeaa?

Ai niin! Minä olen syönyt makeisia koko pienen ikäni, erittäin suurella ruokahalulla. Aina kun vain mahdollista. Aina kun vain pystyi joltain sisaruksiltani/vanhemmiltani salaa pihistää. Leivonnaiset, jäätelöt, limut. Nam nam nam. Ne eivät täyttäneet mahaa koskaan niin ettenkö olisi päivällisruokaa jaksanut syödä, mutta korvasi se välipalat, iltapalat, aamiaiset mennen tullen. Tänä vuonna on tosin tapahtunut ihme muutos: minun ei tee mieli niin paljoa enää makeaa. Syön edelleen, mutta en todellakaan niin paljoa, kun penskana tuli syötyä. Muistan, kun klaukkalassa oli vielä karkkikauppa nimeltä Namuakka. Siellä tuli poikettua koulupäivän jälkeen ja kulutettua kuukausirahoja. Joskus ostin puoltoista kiloa irttareita ja söin kilon ihan helposti. Kamala ajatus! Nykyään jumbo karkkipussin voisin syödä kokonaan, mutta siitä ei tulisi hyvä jälkioloa. Puolet pussista voin kadottaa massuun ilman pahaa oloa.

Ja sitten vihdoin päästään siihen, miksi aloin kirjoittamaan. Nyt kun jumpat on rullannu jonkin aikaa, huomaan että tarvitsen ruokaa. Minulla on nälkä. Mutta edelleen ajatus, että pitäisi mennä keittiöön tekemään itselleen ruokaa tuntuu kauhean vaivaannuttavalta. Kitkuttelen jonkin aikaa ja sitten mahdollisesti raahaudun keittiöön. Kyllä minä tiedän, että jotta alkaisi tämä paino tippumaan niin aineenvaihdunta on saatava terveelliselle pohjalle. Sitä polttoainetta tulisi saada 3h välein. Ympärysmittoja on minun "helppo" saada pienemmäksi, mutta paino on ollut iän ikuinen ongelma. 

Toivottavasti sitä päivää ei koskaan tule, mutta sitten kun vaaka näyttää numeroa 90, luulempa että sitten olen aikamoisen hajalla. 100 jos tulisi joskus, lakkaisin varmaan nauttimasta elämästä, kunnes painaisin jälleen tämän verran kuin nyt. "Mikäs se maaginen numero nyt sitten on?", voisi joku nyt kysyä. Korkeimmillaan vähän ajan sisään olen nähnyt numeron 87. Ja olen siis 162 pitkä. Eli painoindeksi 33. Voi voi olen ylipainoinen. Mutta hei asialle voi tehdä jotain, jos niin oikeasti tahtoo.

Nuo ihmiset tuntuvat sanovan 2 asiaa: "Painonpudottaminen on helppoa, mutta ylläpitäminen vaatii elämäntapamuutoksen." ja "Painonpudottaminen on vaikeaa, mutta ylläpitäminen helppoa". Joten kummin se nyt on? Minä luulen, että se on vaikeaa joka tapauksessa. Vaatii aikamoista motivaatiota ja silleen. Mutta näin minä asian miellän. Aloita kroppa remontti jommastakummasta: ruoka tai liikunta. Sitten kun onnistuu toinen niin ota se toinen kaveriksi.

Tosiaan minä äidin kaa edelleen harrastetaan jumppia, joista mainitsin viime kuun postauksessa. Saa nähdä miten meijän käy, kun alkaa 30 päivä astangajooga. Silloin on jo pallojumppa niin katsotaan nyt jaksetaanko sen jälkeen joogaamaan alkaa. Jumpissa on todella kivaa, hiki virtaa ja tuntuu mukavalta. Venyttely on ihanaa. Lapsena en tykännyt venyttelystä. Enpä tiiä miksi en tykännyt.

Mutta tosiaan annetaan sitä polttoainetta kropalle. Läski painaa vähemmän kuin lihas, joten vaikka näännyttämällä saisi painon putomaan niin on luut ja energia aika loppu. Tämmöstä tänään.

Projekteja

Morojenttes!

Ajattelin nyt kirjata tänne, muutaman projektin, mitä minulla on samanaikaisesti päällekkäin. Tai keskeneräisiä projekteja myös varmasti tässä mainitsen.

Aloitan tuoreimmalla ja tällä hetkellä kiinnostavimmalla: Kylpyammeen koristelu. Ystävättäreni naamakirjassa julkaisi ryhmässä minua inspiroivan kuvan kylpyammeesta. Kotopuolessa on pitkään hengailu kaksi kylpyammetta; toinen istuttava ja toinen maattava. Se miksi olen nyt innostunut noista kylpyammeista, kun olen liittynyt naamakirjassa vaihtorinkeihin ja sieltä löysin naikkosen pois antamassa läjää kaakeleita. Silmät kiiluen lähdin ne hakemaan ja innoissani kerroin vanhemmilleni suunnitelmasta. Noh, äiti oli kelkassa mukana, mutta isä muistutti, että kylpyamme on valurautanen, eli painaa kun synti. Nyt pitää siis miettiä mihin sijoittaisi sen kylpyammeen, ennen kuin hyökätään sen kimppuun.

Näin syksyn aikaan tulee paljon sateita niin kerrompa siihen liittyvän projektin. Ostin n. vuosi sitten ihanaa kangasta ja halusin tehdä siitä sadetakin ittelleni. Penskana meillä oli semmonen sadetakki, jonka pystyi kääntämään takissa olevaan masutaskuun ja silloin siitä tuli reppu. Haluan tehdä semmosen, mutta ehkä nätimpänä. Tämä projekti tulee sitten jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, kunhan kankaat löydän.

Varastot... No sitä ei tarvitsekkaan selitellä. No ei. Olen jo aikaisemmin puhunut niistä. Meillä on ulkovarasto, lämmin talossa kiinni oleva varasto/sisävarasto, yksi huoneistamme on varasto/kaaoshuone, sivuvarasto, kylmävarasto. Kylmävarasto on kunnossa, joten siihen ei tarvitse kajota. Ulkovarastossa on edellisen asukin tavaroita, mutta koska siellä on hämähäkkejä niin ite en sitä läpi voi käydä. Siihen saa vapaaehtoiset ystäväni tulla auttamaan *vink vink*! Tänään ohjelmassa olisi tuon sivuvaraston läpi käynti, kun en muista mitä kaikkee siellä on, muuta kuin tyhjiä pahvilaatikoita ja joulukuusi. Huonevarasto minun pitäisi aikalailla yksin läpi käydä. Se vaan, että siellä olevat kaapit piti siirtää pikkusiskon huoneeseen, niin saan lisää järkkäämis tilaa. Sisävarasto on täynnä lastenvaatteita, joita on kulkeutunut tänä vuonna kotopuolesta. Vielä on kotopuolessa vaatteita, mutta mies sano stoppia ja haluaa että nämä ensin käydään läpi. Ymmärrettävää, kun 5m² varasto on aika täynnä vaatteita.

Keittiön kaapit haluan laittaa uuteen järjestykseen, mutta sillä ei silleen ole mikään kiire. Yksi kaappi pitää huonevarastosta saada järjestykseen, siellä siis minun ompelu juttuja sekaisin ängettynä.

Sitten yksi tähän asuntoon muuttettuamme seissyt projekti, on että koska purimme vaatekaapin makkaristamme niin siihen pitäisi uusi rakentaa. Asiasta juttelin isän kanssa ja ovet olisi ykkösenä listalla mitä pitäisi mennä tuijottaa. Haluamme siis liukuovet ja niitä 3 kpl. Pitää mennä kattomaan miten ne toimii ja mimmoset ovet voisi kyhästä. Onhan meillä makkarissa vaatehuone, mutta sinne haluaisin liinavaatteet laittaa, jotta huonevarastosta vapautuisi yksi kaappi sitten vauvavaatteille. Kaapin sisustakin pitäisi suunnitella mitä tahtoisi. Ai juu ja vaatekaappi pitää rakentaa, koska en usko että missään myytäisiin 240cm pitkä, 174cm leveä, 60 syvä, 3 liukuovista vaatekaappia.

Toki on sitten läjä ompeluprojekteja; isosiskon huppari + hame, pienimmän siskon mekko pitää korjata, perheen pienemmille 3 pokemon kigurmia, ystävän lapselle poni kigurumi, ystävälle catwoman asu, isosiskon ystävälle zelda huppari... Ja oliko vielä paljon muuta. ;D Mutta jotta ompeluprojektit lähtevät hyvin käyntiin on tämän kämpän oltava siisti. 

Pesukone on laulanu tässä paljon, et kyllä tässä kohta ollaan yhdeltä osin voiton puolella. Kaikki ajallaan ja omalla painolla. Toiset asiat ovat kiireellisyys luokassa korkeammalla (kuten nukke prinsessaa swappi mekkonen) ja ne on silloin hoidettava ensin.

Tracon 8

Heippa hei!

Tosiaan pyörähdimpä tampereen puolella traconissa. Olin yksi niistä pikachu kiguilijoista (voi kuinka omaperäistä). Paljon tuli kuvia räpsittyä. Raahasin mukaani myös nukkeni ja en todellakaan osaa vielä isoissa tapahtumissa nuken kanssa, joten ensimmäisen päivän iltapäivästä vein nukkeni turvaan autoon.

Minulla oli oikein kivaa ja hauskaa. Olimme lippuja jonottamassa klo 9, koska tiesin, että lippuja ei enää hirveästi ollut jäljellä. Tänä vuonna tulikin sitten taas oltua vaikka missä luennolla ja kaikissa ei voinut olla, kun oli päällekkäin luentoja. Mutta näillä luennoilla olin: Avajaiset, Kingdom Hearts-pianokonsertti, Puhallinorkesterin konsertti, Cosplaykilpailu, RPG-show, EVIL-How evil are your villains?, AMV-kilpailu, JPOP vs. KPOP: The Live Action (tanssiesitys), Cosplaykilpailu, Päättäjäiset. Kauppa paikka tuli pariin kertaan pyörittyä ja ulkonakin kerkesin istahtaa. Myös pelihuoneessa kävin ihmettelemässä, kun ukko pelas Mahjonkia. Sitten voisinkin laittaa läjän kuvia. Kaikkea en jaksa laittaa ja paljon on cosplay kisaajista, mutta koittakaa kestää.

Enwy liikkui tupperin laukussa

Jep, en osaa nuken kaa liikkua. Tukkakin ihan sekasin.

Pikkusiskoni on oma hahmonsa.

Pihalla tallaavista öttiäisistä kuva

Voittajia

Voittajia

RPG-show

Minun uudet söpöt pöpöt: unitauti ja karhukainen

 Tähän väliin on pakko kommentoida. Olin niin kateellinen ropeconissa, kun kaverini oli hommannu tuon karhukaisen, niin nyt minunkin piti semmonen ostaa. Yleensä olen ostellut pienimmässä koossa näitä, mutta karhukainen on paljon ihanempi keskikoossa.

Pöpö perheeni <3 Sieltä löytyy: Aivosolu, Siittiö, Pusutauti, Munasolu, Kuppa, Hiv, Karhukainen, Home, Nuha, Yskä, Sydäntauti, Lintuinfluenssa, Unitauti, Valkosolu, Verihiutale.

AMV kilpailun juontaja

JPOP vs KPOP

Voittajat

Ryhdistäytyminen

Hyvää päivää!

Kerrompa rehellisesti, mitä olen tehnyt viimeisen muutaman kuukauden aikana. Joka toinen viikko, kun mieheni on ollut työviikolla, olen "karannut" kotoa muualle viettää aikaa, jättänyt kissani ja chinchillani pikkusiskoni hoidettavaksi siksi aikaa. En minä joka työviikko siis ole karkaillu, enkä ole kuin yleensä yön tai kaksi poissa. Kun olen ollut kotona, olen ruokkinut kissoja, tehnyt ruokaa, töllännyt telkkaria ja ollut koneella. Olen myös pikkusiskoani "pompottanut" tekemään 2 edellä mainittua ja sen lisäksi olen hänet käskenyt siivoamaan kissojen vessat ja siivoamaan chinchillojen häkin.

Olen ollut aikamoinen riesa, myös silloin kun mieheni on tullut kotiin työviikolta. En tehnyt silloin ruokaa, minut sai pakottaa kauppaan, koska minun työttömyys rahoilla maksamme perheellemme ruuat. En ole hoitanut kotitöitäni ollenkaan. Olen vain maannut sängyssä jaksamatta pukea päälle. Mieheni toi minulle ruuat säännöllisin väliajoin. Toi kaiken, mitä pyysin ja ehkä vain pari kertaa on osoittanut paheksuntansa minun käytökselle, johon minä itkien vetoan keskenmenoon, ukkien poismenoon, kasaantuneisiin töihin.

Tämä kirjoitus ei vielä kerro, kuinka hirveä olen ollut, laittaen kaikki minun tahtii pomppimaan. Pikkusiskolla ja miehelläni ei todellakaan ole ollut helppoa katsoa minua ja tehdä minun käskytysten mukaan, juuri minun aikataulun mukaan. Pyytää heiltä anteeksi käytöstäni tänään, kunhan tuo pikkusisko tuolta herää ja mieheni uudesta työpaikasta tulee. Olen ollut ihan hirveä. En varmastikkaan ihan pahimmasta päästä, mutta kyllä minusta tuntuu pahalta, miten olen käyttäytynyt.

Minulla on lojunut paljon ompelutöitä. Pikkuveljeni minecraft huppari, jonka ompelin hänelle synttärilahjaksi on odottanut suurennus korjausta, pienimmän siskoni 2 mekkoa on odottanut, että vaihdan helmat ja hänen paita pientä fiksausta. Pienemmän siskon vaatteet on odottaneet todella pitkään korjausta. Nämä minä vihdoin tein. Ja kyllä muutaman kyyneleen tipautin, kun mietin miten kauan olen lykännyt tätäkin. Sain nämä tehtyä n. 2 tunnissa, sisältyen lankojen metsästys ja pujottelu samuriin.

Vielä löytyy töitä. Isosiskoni huppari ja hame. Pienimmän pikkuveljeni housuun nappi (en löytänyt nappipussiani, kun ompelutavarani on missä sattuu). Sitten nyt on tullut kaveriltani cossi tilaus. Tähän listaan ei olla laitettu niitä lukuisia korjaustöitä minun vaatteisiin, jotka on odottanut ties kuinka kauan. Nukkeni odottelee, että ompelen hänen mekkonsa uudestaan.

Mutta nyt kerron mitä siis tapahtui. Mieheni meni töihin eilen. Olin sopinut viikonloppuna, että tapaisin ystävääni ja hänen pienen pientä vauvaa. Olin sopinut myös, että tapaisin kavereita, jotka olivat menossa kampaajalle Hyvinkäälle. Nousin ylös 9 aikoihin, kävin suihkussa, puin päälle, pesin hampaat, annoin kissoille ruuan, siivosin kissojen vessan, vähän aikaa olin koneella. Yllättäen mieheni saapui kotiin töistä ja kertoi, ettei hänen työvaatteet olleet vielä saapuneet. Ilmoitin, että minulla oli päivä suunnitelmia ja aloin tehdä lähtöä ensimmäiseen tapaamiseen.

Minun olisi pitänyt ensiksi kävellä, koska mieheni oli kähveltänyt auton, mutta koska oli takaisin tullut niin aikaisin niin menin laiskasti autolla. Olin oikeasti aikovinani kävellä 2km keskustaan, mutta tällä kertaa jäi tekemättä. Menimme kaverin kaa ulos istumaan ja juomaan kahvit ja teet, juttelimme pitkän tovin ja sain pidellä pientä ihmettä <3 Olimme siis ulkosalla koko ajan vähän yli 3 tuntia. Lähdin kotiin, jossa pikkusiskoni teki ruokaa. Söimme yhdessä pitkästä aikaa pöydän ääressä. Sitten lähdin tapaamaan toisia frendejäni. Kampaamossa höpöttelimme pitkät pätkät, koska kaverin tukassa oli paljon tekemistä. Lopulta he yli puhuivat minut kutsumaan heidät kotiini. En halunnut aluksi meille ketään, koska tämä kaaos, mutta he sanoivat, etten koskaan kutsuisi ketään meille, jos aina esteenä olisi sotku. Joten he väkipakolla tulivat. Tunninko he olivat ja ihastelivat lemmikkejämme ja juteltiin mukavia porukalla, ennen kuin oli aika lähteä.

Olin koko päivän ihmeellistä energiaa täynnä. Mieheni huomasi eron käytöksessäni. Olimme jo viikonloppuna hieman puhuneet käytöksestäni ja siitä kuinka voisin tehdä asioita toisin ja ryhdistäytyä. Päädyimme molemmat siihen johtopäätökseen, että minulle oli ollut rankkaa mieheni joka toinen viikkoinen poissa olo ja se kostautui aina, kun hän oli paikalla.

Pitkästä aikaa kuuntelen musiikkia, jota minä tahdon kuunnella. Pitkästä aikaa minä tunnen tekeväni asioita, joista tulen iloiseksi ja josta ilahdutan muita. Vielä ei hirveesti siivouksia ole tapahtunut, mutta tämä on alku. Minä elän. Minä hengitän. Tunnen harmistusta, miten olen käyttäytynyt viimeisien kuukausien aikana. Lemmikkini ovat kaikki anteeksi antaneet. He ovat onnellisia, että olen heidän kanssaan. Chinchillat olivat iloisia, kun otin heidät häkistä sylitelläkseni heitä. Vielä pitää heidän häkki ja huone siivota, että pääsevät rassut juoksemaan. Minä nostan päätäni pikku hiljaa. Olen laiminlyönyt vaimon työtäni ja mieheni puoliskona olemista. Nyt minä tulen ja otan vastuuni vastaan.

Tämmöstä.

Menkat alko, BJD sai särön ja nukke uutisia

Terveppä terve.

Aloitetaan menkoilla. Eli tämän kierron pituus oli 40. Jiiihuu...sanon minä. Hei haloo, kroppa /hormoonit voisittekos millään alkaa jo tasottumaan? Onneksi miehen työt loppu, niin ei tarvii enää jännätä osuuko ovulaatio työviikolle vai ei. Nyt ukko sai uusia töitä ihan tästä vierestä niin paree on lakanan heilua koko kuukausi. Naukkailaan vaikka kylkiäisiksi omenaviinietikkaa ja greippi mehua. Jos vaavia ei silloinkaan ala kuulumaan, on meidän aika mennä sitten lääkärin tykö, koska mä en sitten enää yhtään osaa olla.

Mun kierrot on keskenmenon jälkeen olleet 29, 50 (en ollut uudelleen raskaana, kävin kyllä verikokeet ottamassa), 30 ja nyt tämä 40. Minun normaali kierto ennen keskenmenoa on ollut 29-32. Voisko tää siis millään jo alkaa tasottua. Ei oo enää hauskaa. Jos nyt vähän ollu tän kierron aikana tolaltani: Molemmat ukkini kuolivat, isobroidini, isosiskoni... No joo, ehkä noissa onkin tarpeeksi syytä. Ens kierto tulee olemaan varmasti parempi!

Sitten toiseen asiaan. Olen tänään köhinyt kurkkua rikki, mutta siinä samalla viihdyttänyt itseäni taiteilemalla nukellani. Löysin hauskan viestiketjun, jossa nukkeja laitettiin ihmeellisiin asentoihin, niin lähdinpä itsekkin kokeilemaan. Yllättävän hyvin tämä neitokainen kyllä vääntyili ja taipuili. Toki tuli huomattua, mitä asennot olivat tälle nukelle mahdottomia, kuten yhdellä jalalla seisominen, mutta sain mie senkin tehtyä.

Tästä nukesta vielä sen verran, tosiaan tämä on ostettu Dollmorelta. Kroppa on Judith doll. Tämmöisiin juttuihin olen kiinnittänyt siis huomiota. Käsivarsia on vaikea saada lähekkäin, koska tämä nukke on niin rintava, taivutukset on tehtävä kyynerpäistä. Pää ei taivu kamalan taakse, joten ylöspäin on hieman vaikea nuken kattella. Tällä nukella ei ole peppua! Jaloista sen verran, että todella paksut pohkeet. Jos istuttaa tätä nukkea jalat suorassa, nilkat eivät osu maahan. Reisien kanssa on oma pelaaminen, sillä niiden asettelu yhteen ei ole ollenkaan helppoa. Nuken yläkroppa painaa aika paljon, jolloin yhdellä jalalla tehtävät temput ei oikein onnistu, ainakaan helposti. Muuten tykkään tämän likan taipuisuudesta keskikropassa. Myös kyynär- ja polvinivelet ovat esteettisesti minun mieleen. Päästä tai oikeastaan takaraivosta annan pikkuisen miinuksen, kun se tippuilee aika helposti. Joko magneetin pitäisi olla vielä vahvempi, tai sitten pitää suedata takaraivoon vähän kitkaa antamaan.

Mutta kaiken vääntelyn ja leikkimisen keskellä nukke sai särön. Samaan paikkaan, kuin mitä viimeksikin. Kyl minuu harmittaa. Laitoin Dollmorelle palautetta, että on se kumma kun taas samasta paikasta meni palanen rikki. Voisivat huomioida tämän, kun valmistavat lisää nukkeja. En sit tiiä olenko se vain minä, joka on epäonninen. Voisi sitä Den of Angelista kysästä onko muilla samaa ongelmaa, mutta juu. Eihän se posettamiseen vaikuta, mutta kyllä se harmittaa, kun nukke on "rikki". Kuvassa näkyy siis rikki mennyt osa ja ehjä osa.

Ja sitten nukke uutisia. *rumpujen pärinää* Tänne saapunee uusi nukke!!! JIPPIII!!! Souldollin Yeon-bee <3 Ihana puolisoni myöntyi minulle tilaamaan joululahjaksi nuken. Nyt eikun innolla odottelemaan. Tämä nukke saapuukin meikittömänä, joten hänet täytyy lähettää jollekulle faceupattavaksi, koska ite en nyt aatellut opetella. Maksan mielelläni osaaville kätösille. Blushitkin olisi kivat saada nykyiselle ja tulevalle nukelle, mutta katsoo nytten.

Kuva firman sivuilta

Souldollilla on nyt 10-v. eventti päällä, että sieltä on mahdollista nukkeostajan voittaa toinen nukke. Lisätietoja löytyy souldollin omalta sivulta. Joten sormet ristissä jospa sieltä tulisi vielä yksi.

Tällästä tällä kertaa.

Turhautumisen turhaudus

Mo. Ja taas marmattamaan.

Iloinen ja malttamaton vastausten odottelija, muuttuu hetkessä vihaiseksi ja kiukkuiseksi. On taas se aika kuusta, kun sormet ja varpaat ristissä toivoisi, että kaksi viivaa tikkuun ilmestyisi. Ja ei. Noh, koska mieleni on taas maahan lyöty, voisko ne menkat oikeesti jo alkaa!

Koko kuukauden ollut kiltisti. Ovulointi päivänä vihjasin asiasta miehelle ja silleen. Sen enempää en ole itseäni ja muita kiusannut. Paitsi sanomalla, että kun menkat alkaa varaan ajan hierojalle, johon mies: tai jos plussaa. Sitten tuli kiertopäivä 28 ja kipuja ja menkkoja ei kuulu. Muita mielenkiintoisia ja tuttuja oireita alkoi ilmestyä: väsymys, jatkuva nälkä, hajut vahvana, korvat herkempiä, alaselkä ongelmia, tisut turvoksissa, selällä nukkuminen epämukavaa, jne. Viime viikolla siis aloin tutkimaan itseäni peilistä tarkemmin ja aloin taas toivomaan. Viime kieto oli 28 mittanen. Nyt mennään jo kiertopäivä 34.

Voisiko siis jo ne menkat alkaa. Ottaa niin päähän, kun ei osaa rauhottua, ennen kuin jompi kumpi vastaus tulee. Minä olen koko ajan odotellut menkkoja. Mieheni on aina korjannut, että plussaisipa. Siihen taas minä, älä toivo liikoja. Mitäs tässä nyt pitäisi alkaa tekemään. Vieläkös odotellaan viikko ja ihmetellään mitäs ***, vai yrittää lääkärin juttusille, et antakaas jo ne teijän lääkekoktailit, että kierto normalisoituisi ja voitais normi kierroilla vaavia yrittää. Taidan valita odottelun niin kuin aina.

Mutta oikeasti, ei tämä ole enää hauskaa. Keskenmenosta on kohta 5 kuukautta. Ei ole kivaa mennä keskustelupalsoille lukemaan, kun ihmiset hehkuttaa "heti tärppäs uudestaan", "meni yksi kiero ja sitten". Sitten on nämä ääripäät, jotka yrittävät monta vuotta. Olin ehkä liian optimistinen, kun olen miettinyt geenejäni. Äitin ei pahemmin tarvinnu muuta, kun ajatella asiaa ja humps vauva tulossa.

Onko asia näin, että kun on toivottua saada ensimmäinen, niin se on kaikista vaikein? Toinen ja kolmas jne. eivät ole niin vaikeita, koska sitä on jo täysin onnellinen ensimmäiseen, että jos ei sit enää tarppääkkään niin onhan jo se ensimmäinen ilahduttamassa ja värittämässä elämää.

Mjuuu, ei ehkä kauniisti sanottu, mutta nyt minua alkaa oikeesti masentaa. Me taidetaan miehen kanssa lähtee kuukaudeksi evakkoon, kaikesta. Viimeksikin se toimi (Japanin matka) niin miksi ei sit nytten. Ei tosin oo ihmeellisyyksii rahaa, mutta eiköhän sitä jotain keksisi. Työttömii nyt kun molemmat ollaan.

Moro. . .